Vähän asiaa jauhelihasta ja muustakin

Tänne muutettuani piti ruokaostoksilla ollessa oppia, mita eroja on suomalaisiin tuotteisiin. Ajattelin aloittaa kertomisen jauhelihasta, kun sitä on paketti jääkaapissa odottamassa hampurilaisten tekoa.

Ensinnäkin täällä ei tarvitse ihmetellä etta onko tämä nyt sikanautaa vaiko nautasikaa. Täyttä nautaa se on täällä, kulkee yleisimmin siis nimellä 'ground beef'. Mutta esim. resepteissä myös nimitys 'hamburger' tarkoittaa joskus jauhettua naudanlihaa.

Omille purilaisilleni ostin lihapaketin, joka sanoo 'ground beef chuck' ja '80% lean, 20% fat'. Jauhelihat on luokiteltu täällä rasvaprosentin mukaan. 'Ground chuck' sisältää 15% - 20% rasvaa. Seuraavana on sitten 'ground round', jonka rasvaprosentti on 10-15. Vähärasvaisin on 'ground sirloin' , joka sisältää 8-10% rasvaa.

Useimmat kaupat (ainakin joissa käyn) myyvät kyseisiä tyyppejä. Jos haluat possun jauhelihaa, sita myös myydään, mutta yleensä näen sitä pienemmissä pakkauksissa ja hyvin vähän tarjolla. Joissain kaupoissa olen myos nähnyt 'meatloaf mix'ia, eli murekesekoitusta, jossa on seka nautaa etta possua, ja joskus myos vasikanlihaa. Mutta se on sitten taas kallinpaa.

Jauhamattoman naudanlihan kanssa olen joskus vieläkin epävarma etta mitäs tuli ostettua. Pihvilihat tiedan onneksi, kun grillaamme paljon, mutta paisteja on sitten vaikka millä mitalla. On mm. 'top round', 'london broil' , 'chuck roast' , 'eye-of-round' , 'rump roast' .. ja sitten 'skirt steak ja 'flank steak, jotka myos sekoitan.

Yleensa jos ostan jotain noista, taytyy sitten ennen ruuanlaittoa hypätä Internettiin ja katsoa etta mitä taas tuli ostettua ja miten siitä valmistetaan ruokaa.

Naudanliha on kuitenkin suht edullista. Ja ei se ole ihme, kun katso pihvielukoiden kokoa. Maatalousnäyttelyssä olen seisonut 'black angus' pihvilehmän vieressa, ja se oli traktorin kokoinen!

Kanaa täällaä myös myydään paljon. Mitä  joskus kaipaan Suomesta, on marinoidut broilerinleikkeet. Ainakin aikanaan ostin aina Anttilasta paketin broilerinrintoja tai palasia jossain paksuhkossa oranssissa marinadissa. Ja kanaan ei tarvinnut itse lisätä mitään muuta.

Olen yrittänyt marinoida kanaa jopa pussi- ja pullomarinadeilla, mutta tulos ei ole sama. Nykyään uitan kananrintoja suolavesikylvyssa puoli päivää ennen paistamista, ja niistä sentään tulee maukkaista ja eivät paistaessa kuivu. Pannussa paistamani kana siis toimii, uunissa haudutettuihin kananrintoihin en joskus meinaa saada makua, oli niissä sitten marinadia, makusuolaa tai jopa soijaa (soija ehkä toimii, mutta en pida sen mausta)

Tästäpä mieleen tuli myos ikävä grillikastitkkeita ja grillimaustetta. Täältä kyllä saa 'seasoned salt' ia, eli makusuolaa, mutta se ei ole sama asia. Ja en yhtaan tykkää barbecue-kastikkeista. Ne ovat sokerisia ja paksuja :( Grillatessa kastike yleensa palaa kiinni ruokaan sokerimäärän vuoksi.

OK, nyt kun pääsin alkuun, ikävä on myos maustettua grillikylkeä! Sellaista kun Suomessa osti ja nakkasi uuniin, oli helppoa ja hyvää. Täällä en saa 'kylkiluita' maukkaiksi, tai mikä hemmetti nyt olisi suomalainen nimi joka spare ribseille tai baby back ribseille.

Puhumattakaan lenkkimakkarasta! Kaikenlaista makkaraa kylla on tarjolla. Kielbasa on kuulemma lähella lenkkimakkaraa, mutta kissan viikset! Ei ole :) Jos kellään on tiedossa hyvää lenkkimakkaran vastinetta Amerikan mantereella, kertokaa tännepäin! Pahimmassa lenkinhimossa olen grillannut nakkeja, niitä joita myydään hot doggeihin.

Maksamakkarakin on harvassa. Maksapasteijaa olen tehnyt itse, kananmaksoista. Pieni valopilkku on se, etta ensi kesänä (siis 2016) tänne Columbukseen pitaisi alkaa Ikean rakennus. Huonekaluista en on niin kiinnostunut, mutta siellä pitaisi olla myynnissä ainakin jotain Ruotsalaista ruokatavaraa!

Nyt lopetan ettei mene liian pitkäksi.. Ja Suomalaisen ruuan himo on iskenyt voimalla!