Koirien pito on kallista - Mutta sen arvoista

Alkuperäinen postaus 31.3.2015.

Reilu seitsemän vuotta sitten meilla oli iso koira, ja pentu. Nyt molemmat ovat isoja ja syövät paljon. Koiranruokaan siis uppoaa paljon rahaa, mutta täällä eläinlääkärikulut ovat myos isot!

Suomessa lapsena meillä oli koira, ja sen kuoltua toinen. Kumpaakaan ei juuri elainlääkärissä käytetty, vasta vanhuuspaivillä kun ensimmäiselle tuli syöpä ja toiselle sydänvaivoja. En kyllakään tiedä joudutaanko nykyään Suomessakin koirille laittamaan puutiaisten estoja tai tarvitaanko rokotuksia. Mutta ei ennen.

Kaivoin juuri esiin Heartgard ja Frontline-pakkaukset huomista varten. Kevät on alkamassa, niinpä tarvitsen Frontlinea, joka on puutiaisia ja kirppuja vastaan annettava esto. Se on ampulli paksua nestettä, joka imeytyy koiran niskasta verenkiertoon, ja on kai niin pahaa, etteivat kirput tai puutiaiset halua imea vertä. Heartgard on puolestaan sydänmadon torjuntalääke. Sydänmato on loinen joka koiran verenkiertoon päästyään voi pesiytyä sydämeen. Se leviää sääskien mukana.

Molempia tuotteita käytän vain lämpimään vuodenaikaan, silla talvella vaara on melko olematon. Kerran kuussa, laitan itse joka kuun ensimmäinen päivä niin muistan. Ja molemmat ovat myrkkyja. Anoppini kissa kuoli, kun se reagoi pahasti kirppupantaan - kirppupannassa on samaa, tai samantapaista ainetta kuin Frontlinessa.

Tässäpä vasta alku: rokotuksia on useita. Ohiossa koirilla on oltava vesikauhurototus, se on pakollinen. Sen kesto on 3 vuotta. Kolmen vuoden välein uusitaan myös distemper/parvo/lepto -rokote (distemper=penikkatauti). Leptospiroosia vastaan täällä on myos erillinen vuosittainen rokotus, kun joku vuosi sitten tuli esiin uusi kanta. Ja sitten viela bordatella, eli kennelyskä, jota vastaan on myäs vuosittainen rokote.

Käytän koirani elainlääkärilla tarkastuksessa vuosittain. Rokusten lisaksi otetaan verinäyte, jossa varmistetaan ettei koiralla ole sydänmatotartuntaa. Heargard kun vain torjuu. Se ei tapa matoja jos niitä on jo elimistössä. Ja nyt kun koirat ovat 'seniori'-ikäisiä, otetaan vuosittainen verikoe ja tarkistetaan maksa-arvot jne.

Nämä toimenpiteet sitten ovat olleet vasta alkua sille, mita eläinlääkärikuluihin on uponnut! Mieheni kanssa meitä ei ole siunattu lapsilla niin etta koirat ovat hyvin tärkeitä ja rakkaita. Valitettavasti vanhempi koirani Susi on erikoistapaus (koirani nimet ovat Susi ja Kimi. Molemmat narttuja, mutta nimet käyvät täkälaisistä naispuolisista nimistä. Kuitenkin pieni kunnianosoitus suomalaisuudelle, susikoira ja Kimi Räikkönen! :) )

Susilla on autoimmuunisairaus nimeltaan pannus: (verkosta poimittu määritelma) - Pannus on silmäsairaus, jossa silmän pinta tulehtuu ja siihen muodostuu pigmentoitunut, verisuonitettu kalvo, joka heikentää koiran näkökykyä. Pannusta ei voida kokonaan parantaa, mutta sitä voidaan hoitaa.

Susille laitetaan silmätippoja ja silmäsalvaa kerran päivässä pannuksen hoitoon. Rikollisen kalliita, mutta ei voi välttää jos ei halua sokeaa koiraa. Tätä on jatkunut jo kymmenen vuotta, ja silmät nayttavat hyviltä. Kaihi alkaa jo vaivata, mutta pannus ei ole näkökykyä pilannut :)

En tieda johtuuko Susin infektioherkkyys sitten pannuksesta vaiko ei, neidilla on ollut PALJON eläinlääkärissä käynteja. Tuntuu, etta pienikin haava tulehtuu ja tarvitaan antibiootteja. Leikkasin kerran kynnen vahan liian lyhyeksi ja siita vuosi verta. Ja se tulehtui.. antibioottikuuri.

Eräänä päivänä toinen anaalirauhanen repesi... antibioottikuuri, kipulääkkeet, kaulaan tötterö, ja pari paivaa joka paikka kotona oli täynnä valuvaa haisevaa mömmöa. Nykyään sitten itse tyhjennän anaalirauhaset kotona. Säästän ainakin 50 dollaria kun sita ei tarvitse viela eläinlääkärille tehtaväksi. Ja nykyään rauhaset pitää tyhjentää käsin aina kahden viikon välein.

Suurin leikkaus on ollut kohdunpoisto. Ehka olin tyhmä, kun en steriloituttanut kumpaakaan koiraani. Mutta ajatus siita vain tuntui pahalta. Suomessa koiramme olivat narttuja eika kumpaakaan oltu leikattu. Luulin, etta märkivallä kohtutulehduksella vain pelotellaan. Mutta eipas kun Susi sai kunnon märkivän kohtutulehduksen. Koira eläinlääkäriin, hätäleikkaus, antibiootit, kahdenlaista, kipulääkkeet.. Koira ei syönyt kuin vauvanruokaa kahden viikon ajan, kun antibiottikuuri ja kipulääkkeet veivät ruokahalun. Nukuin kenttäsängylla alakerrassa koiran vieressa 10 päivää. Tilanne oli paha, mutta siitä selvittiin!

Tämän jälkeen tulivat hammasongelmat. Hengitys alkoi haista kamalalta. Varasin ajan hammasten puhdistukseen, ja tästä tuli 8 tunnin operaatio, jossa poistettiin suurin osa hampaista, kun ne olivat mädänneet! Etta sillä lailla! Luulin olevani hyva koiranhoitaja, ja koirani hampaat mätänivät suussa :(

Hammasoperaatioita sitten lopulta oli kaksi, kun ensimmäisellä kerralla ei uskallettu jatkaa nukutusta enaa pidempään ja osa huonoista hampaista jäi poistamatta. Ja tietenkin antibioottikuuri ja kipulääkkeet lisäksi.

Elainlääkäri ja hoitajat ovat olleet ihania!  Easton Animal Hospital on vain muutaman minuutin päässä meistä, ja henkilökunta tuntee meidät. He ovat hoitaneet koiriamme erinomaisesti! Vien heille aina joulun alla ison lautasellisen pikkuleipia ja kortin meiltä ja koirilta.

Easton Animal Hospital - auton ikkunasta napattu kuva.

Nyt Susilla on jäljelläpari takahampaita, joilla se voi pikkuisen pureskella koirankeksejä, ja kaksi kulmahammasta, yksi alhaalla, yksi ylhaalla, vastakkaisilla puolilla. Ruoka on on senioreilla tarkoitettua pienimuruista niin etta sen syömisessä ei ole hankaluuksia.

Nyt ikää on sitten sen verran paljon, etta Susin takajalat ovat vähän heikentyneet. Takapihalle piti rakentaa loivemmat rappuset, kun vanhat olivat sen verran jyrkät, etta eräänä päivänä koira vain kieltäytyi käyttämästä niitä. Yläkertaankaan Susi ei enää tule mielellään. Osa tästä varmaan johtuu siitä, etta ensin ennen joulua Susi sai ensin haavan käpäläänsä. Hoidin sita kuin mielipuoli, päätin etta tämä ei tulehdu..

Syksylla kun Susi sai jonkun kutisevan hyttysenpiston lapaansa ja onnistui kynsimään ihon rikki takajaloillaan. Tulehdus, elainlääkäri, antibiootit, kipulääkkeet. Jälleen kerran... Lisäksi hampaiden poiston jälkeen Susi päätti, etta ei syö ellen sekoita kuivamuonaan purkkiruokaa ja syötän sen lusikalla. Vuoden verran ryömin ruoka-aikaan koiran perassä lusikka ojossa ja syötin. Nyt vasta tänä keväänä Susi päätti että voi syöda kuivamuonaa, kunhan vain lisään siihen keitettyä kalkkunajauhelihaa. Ja suolatonta kanalientä.. Kas kun ei hanhenmaksaa!

Syksylla siis oli haava tassussa, sitten tassun pohja 'irtosi'.. se oli kuin iso vesirakko tai vastaava, uutta nahkaa kasvoi alta, mutta entinen lähti pois.  Ja koiralle taas tötterö päähän ettei se nuolisi tassuaan koko aikaa. Ja jätin kävelyt väliin etta uusi tassunpohja vähän vahventuisi ensin.

Sitten tuli lunta, ja kaksi kuukautta jalkakäytävät olivat liian lumisia kävelyyn. Nyt siis olemme kaikki rapakunnossa. Pitää alkaa kävella, Susin takajalat tarvitsevat vähän vahvistusta.

Luojan kiitos Kimi, nuorempi neiti on pysynyt kunnossa. Susin kohtutulehduksen pelastyttämänä Kimi steliloitiin myos. Muuten ainoa erikoiskäynti elainlääkärissa oli pentuaikana, kun neiti soi tukun lautasliinoja, ja sitten oksenteli, ja pelkäsimme että kyseessa on suolitukos. Onneksi ei ollut.

Susin terveyteen on nyt siis näitten 'rutiini'rokotusten ja tarkastusten lisäksi siis kulunut tuhansia ja tuhansia dollareita. On ihmisiä, jotka eivät ymmärrä miksi koiraan panostetaan näin paljon. Mutta kaikki on ollut vaivan ja rahan arvoista. Rakastan koiriani :)

Kimi nukkumassa, tai kerjäämässä rapsutusta

Susi