Ja taas eläinlääkärissä!

Tiistaina laitoin kunnon possunpataa. Sen valmistelussa meni reilusti aikaa, mutta sitten se oli mukavasti muhimassa uunissa.  Kimiin en sen ihmeemmin  kiinnittänyt huomiota, kun puuhastelin  kotitöiden kanssa. Koira oli ihan normaalin oloinen.

Vähän ennen kuutta mies tuli töistä, ja koira tuttuun tapaan pomppi miehen naamalle ja vouhotti ympäriinsä iloisena. Mies sitten istahtaa sohvalle ja koira tunkee päätä syliin, että saisi korvien rapsutusta. Ja mies siinä toteaa, että onko Kimillä toisesa silmässä jotain kummaa?

Toin koiran lasioven eteen  valoisaan, ja voi kamala! Oikea silmä oli verenpunainen! Siis koko silmän sisäosa oli täynnä verta! Koira kyllä näki, ja räpytti silmäänsä, kun huidoin kättä silmän edessä. Mutta sitten heti paniikkisoitto eläinlääkärille. He ovat auki vain seitsemään, eli vielä tunnin. Onneksi on tuttu paikka ja siellä hyvä palvelu ja hyvä henkilökunta.  He sanoivat, että voimme tuoda Kimin sinne heti, ja eläinlääkäri tekee meille tilaa.

Edelleen koira oli käytökseltään ihan normaali. Jos ei tarkemmin katsoisi, ei huomaisi, että mikään on vialla. Mutta se vampyyrisilmä oli siis niin elokuvan erikoistehosteen näköinen!  

Hoitaja alkoi heti huolestua, että kallistaako Kimi päätä vasemmalle. Josko sillä on ollut joku mini-stroke, ja nyt neurologisia ongelmia. Ja eläinlääkärimme on ihana mies, mutta hänellä on tapana käydä läpi kaikki mahdolliset vaihtoehdot ääneen. Siinä sitä tuli listaa aivokasvaimesta silmäsyöpään, epilepsiaan ja muutamaan muuhun kammotukseen. Listalla oli myös se todennäköisin vaihtoehto: neiti oli kumauttanut silmänsä johonkin.

Kimillä on nykyään ongelmia lonkkien, ja varsinkin vasemman takajalan kanssa. Usein koira pyörähtää ympäri huonon jalkansa ympäri, ja kaatuu. Samoin sillä on tapana juosta eteenpäin, ja katsoa taaksensa kohti minua. Ja se usein iskee kuononsa pöydänjalkaan tai -kulmaan tai lipastoon. Ikää on jo tullut 8 vuotta, ja huonot lonkat, mutta vauhti ei ole hidastunut pätkääkään. Ja vaikka olen nähnyt Kimin iskevän kuononsa pöydänjalkaan tosi mojovasti, ei se ole vinkaissut kivusta, ei osoittanut mitään merkkejä siitä, että kävi kipeästi. Sen verran pelkään koiran puolesta, että laitan portaitten eteen esteen, kun lähden ulos talosta. Näin varmistan, ettei se mene yksin yläkertaan.

Kun koira kuitenkin käyttäytyi pirteästi. Kaikki sydänäänet ja pupillien supistumiset jne. olivat normaalit, joten sovittiin, että viemme Kimin kotiin ja tarkkailemme tilannetta.  Lääkäri lupasi soittaa seuraavana päivänä, ja katsotaan tarvitaanko lisätutkimuksia (joita meidän eläinlääkäriasemalla ei voitaisi tehdä, pitäisi mennä erikoissairaalaan). 

Possunpata oli vielä kuumaa, vaikka olin sammuttanut uunin, kun lähdinne. Sehän nyt vielä puuttuisi, että talo olisi palanut eläinlääkärikäynnin aikana!  Illalliselle pääsimme vain vähän reilu tunti normaalia myöhemmin.

Nukuin aika huonosti sen yön,  kun heräsin varmaan joka puolen tunnin välein, ja piti tarkistaa, että koira hengitti. Olen neuroottinen, kun tulee koirien terveyteen. Mutta Susin kanssa oli niin paljon huolta ja ongelmia. Kimi on ollut terve tähän asti, nyt ne lonkat vain ovat alkaneet vaivata. Jä nyt tämä. Kimi on kai päättänyt, että jonkun pitää pitää huoli siitä, että eläinlääkärimaksuihin menee  tuhansia dollareita vuodessa! Onneksi tämä käynti oli vain 45 taalaa.

Anyway, keskiviikkoaamuna silmä oli melkein normaali! Pieni ilotanssi siinä heti aamulla. Siten tietenkin iski pelko, että jos tässä on jotain vialla, kun veri katosi noin nopeasti! Neuroottinen, kyllä... 

Kuvissa on silmä keskiviikkoaamuna - vampyyrisilmästä en ottanut kuvia. Mikä on varmaan hyvä asia, sillä se oli kamalan näköinen. Ainakin, kun se on oman rakkaan koiran silmä! Valkuaisessa on vielä punoitusta, samoin silmän sisäosa on vähän vielä samea. Kaikki veri ei varmaan ole viela imeytynyt takaisin elimistöön. Ja koira oli edelleen ihan normaali käytökseltään.

Eläinlääkäri soitti iltapäivällä ja oli tyytyväinen. Tarkkailen silmää vielä huolella, ja lekuri soittaa vielä ensi viikon alussa. Säikähdyksellä tästä toivottavasti päästiin. Tänään ei ole ilmennyt mitään erityistä, ja silmä on hyvän näköinen. Valkuainen on vielä punainen, mutta toivottavasti paraminen jatkuu!