Pääsiäisviikonlopun ajelu, osa 3

Ajelupostauksen osat 3 ja 4 ovat aika lailla pelkkiä kuvakavalkadeja pääsiäissunnuntain ajelulta. Aurinkoa riitti sunnuntainakin, ja onneksi toivuin migreenistä sen verran, että saatoin lähteä talosta. Omassa migreenissäni kirkas valo ei haittaa, ei edes jälkivaiheessa. Istuin kuitenkin koko matkan aurinkolasit tiukasti naamalla, ihan varmuuden vuoksi!

Kuvissa taas puita ja kukkia, ja muutama kuva golfkentistä, ne kun olivat kovassa käytössä.

Narsisseja metsärinteessä

Golfkenttää

ihana, valtava itkupaju

Bloomin' Onion Bread

Ohje tälle juustoiselle herkulle on pyörinyt verkossa jo monta vuotta. Näin sen vastikään jonkun suomalaisen saitin sivulla, ja päätin kokeilla.

Nimensä tämä on saanut Bloomin' Onion -alkupalan mukaan. Se alkuperäinen ja mielestäni paras 'kukkiva sipuli' on Outback Steakhouse -ravintolan. Josko sentapaisia sipuleita on Suomessakin nykyisin. Siltä varalta, että alkupala on tuntematon, tässäpä lyhyt kuvaus:

Suuri sipuli leikataan pystysuunnassa viipaleiksi, jotka ovat kiinni sipulin kannassa. Sitten se dipataan kuorrutustaikinaan ja uppopaistetaan. Tarjolle herkku tulee tosi makoisen dippikastikkeen kera. Sitten vaan kiskotaan 'terälehtiä' sipulista, dipataan ne kastikkeeseen ja mässäillään. Kuva piti käydä pihistämässä Outbackin verkkosivuilta (https://www.outback.com/ )

https://az815214.vo.msecnd.net/web/items/03500/ccapp-03500-2x.png

Tässä leivässä on samantapainen idea, palat nypitään leivästä ihan sormilla. Ostin tätä varten pienen pyöreän leivän. Se leikataan siivuiksi niin, että et leikkaa siivuja ihan irti leivän pohjasta. Sitten  käännetään leipä 90 astetta ja leikataan samalla tavalla tähän suuntaan. Eli leipään muodostuu ruudukko.

Tarkoitus on täyttää leipä juustoviipaleilla. Ensimmäisellä kerralla käytin valkoista Sharp Cheddaria. Se oli hyvää, mutta kesti aika kauan sulaa. Ja on aika kallista. Kokeilin nyt pehmeämpää, helposti sulavaa Colby-Jack -juustoa. Vait varmaan käyttää ihan mielijuustoasi, mutta minusta se voimakkaaman makuinen Sharp Cheddar oli parempaa.

Juusto ensin viipaleiksi, ja sitten viipaleet leipään, pysty- ja vaakasuoraan. Kunhan et leikannut leipää irti pohjastaan, sen voi venyttää aukeamaan niin, että saat viipaleet syvälle.

Verkossa olevissa ohjeissa seuraavaksi leivän päälle ja koloihin kaadetaan voisulan ja vihersipulien seosta. Meillä mies ei ole vihersipulin ystävä, niin että jätin sen kokonaan pois. Sen sijaa lisäsin reippaasti murskattua, palasiksi pilkottua.. minced, valkosipulia. Ostan sitä jättikokoisina purkkeina Costcosta.

Sulatin 100 gramma voita, sekoitin siihen reilun  ruokalusikallisen valkosipulimurskaa ja jonkin verran kuivattua persiljaa. Tähän voi laitaa siis vihersipulia, jos pitää siitä enemmän. Tai tavallista silputtua sipulia.

Sitten voiseos kaadetaan sinne leivän sisäosiin, juustosiivujen väliin. Nokallisesta kannusta on helpompi kaataa voita sinne, mihin sen pitäisi mennä. Sitten käärin leivän folioon.

Oma leipäni oli uunissa suosituksia pidempään. n. 175 C -asteessa ensin ainakin 20 - 25 minuttia, kunnes juusto alkaa olla sulanut. Sitten avasin folion ja annoin lämmetä vielä 10 minuuttia. Eri juustojen ja eri kokoisten leipien kanssa kannattaa vain varmistaa, että juusto on kunnolla sulanut ja leipä lämmin ihan pohjasta asti. 

Koko komeus vähän romahti, mutta oli hyvää. Tästä tuli syötävää kahdeksi kerraksi. Eli leipä on hyvää vielä uudelleen lämmitettynäkin.

Pääsiäisviikonlopun ajelu, osa 2

Lisää kuvia viime viikonlopun ajelulta, nämäkin lauantailta. Ensimmäisissä kuvissa piha ja kaunista vihreää nurmikkoa State Route 315:n varrelta.

Sen jälkeen ajoimme läpi Powellin, jossa oli yhdessä puistossa lapsille tarkoitettu pääsiäsismunajahti. Luulin, että värilliset, yleensä ontot karkkia sisältävät munat kätketään jonnekin, ja niitä pitää etsiä. Ainakin Powellissa munat oli ihan vaan rätkäisty niitylle. No, ainakin ihan tumpelompikin sitten löytää jotain. 

Paikalla oli myös suuri pomppulinna. Väkeä näkyi olevan paljon paikalla. Jähti ei ollut tainnut vielä alkaa, koska munien luona ei näkynyt yhtään tenavaa. Sain kuitenkin pari kuvaa munaisesta ruohikosta (näkyy aika pienenä, mutta kaikki vaaleat täplät nurmikon rajatulla osalla ovat muovimunia).

Itkupajut kasvavat suuriksi, ja juuri nyt ne ovat kauniin vaaleanvihreitä, kun lehdet ovat juuri puhjenneet. Niitä kasvaa aina siellä täällä koristepuina.

Magnolia

Pari kuvaa Dublinista, jossa ylitimme Scioto-joen poukaman. Metsäiset alueet ovat vielä harmaita joen lähellä. Dublin Roadin varsi on kuitenkin kaunis, sinne on istutettu suuria mäntyjä, ja liikenneympyrät ovat täynnä kukkivia narsisseja.

Joen toisella puolella on kesken sekä tietyöt että uusien asuntojen ja liikkeiden rakentaminen.

Keltaisia onnenpensaita ja kukkiva magnolia.

Scioto-joki on yksi joista, jotka virtaavat läpi Columbuksen. Sen varrella on suuria kauniita taloja ja puistoja. Kesäisin joella näkee usein myös moottoriveneitä ja vesihiihtäjiä. 

Olemme käyneet aina silloin tällöin yhdessä Scioton varren puistossa syöttämässä sorsia ja ankkoja. Ne pahukset ovat kuitenkin olleet niin hemmoteltuja, että kun niille on heittänyt ihan valkoista viipaloitua leipää, ne vain katsovat sitä nokkaansa pitkin ja tuntuvat sanovan 'Wonderbread? Missä on kokojyväartisaanileipä?' Syöttäjiä siellä käy selvästi laumoittain, kun porukalla on varaa nirsoilla.

Puisto Scioto-joen varrella

Lopuksi ihan vain kuvia kukkivista puista reitin varrelta. Kuvia on sitten vielä sunnuntain ajelulta, postailen niitä huomenna ja ylihuomenna. Ei ihmeitä, ihan vain keväisiä näkymiä, joista tulee toivottavati hyvä mieli!