sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Päivän Kimi-kuvat: Kimi ja leluja, 2008



Kimi oli kova leikkimään, ja puremaan. Varsinkin, kun maitohampaat alkoivat lähteä, neitiä piti pitää kovasti silmällä. Paperinenäliinat se söi ihan vilauksessa. Tuhotöitten listalla on muistaakseni myös ainakin parit farkut, Susin kaunis keltainen sadetakki/viitta, makuuhuoneen kokolattiamatto. Yhdessä nurkassa on nyt kauniisti trimmattu paljas ympyrä. Tarmokas pentu jyrsi kaikki näkyvillä olevat pintakuidut muoviin asti. 

Huonekalujen ja seinien tuholta säästyttiin! Tuttavien sekarotuinen on kuulemma syönyt heidän seinänvieruslistansa, niin etten voi kovin kovasti valittaa! 

Näissä kuvissa nyt kuitenkin leikitään leluilla ja luulla ihan kiltisti!















Oravantorjuntaa



Pihalla käy parhaimmillaan neljä oravaa yhtä aikaa, ja useimmiten ne parkkeeraavat lintulaudoille. Siinä sitten syödä mussuttavat, eivätkä linnut pääse apajille. Niinpä vihdoin päätin kokeilla squirrel domeja, eli oravakupuja. Aikaisemmin virittelin  lautojen ketjuihin muovilautasia, mutta ne eivät estäneet mitään.

Kuvut eivät valiettavasti olleet kovin suuria, mutta tulokset ovat olleet suhteellisen hyviä! Siemenkakulla en ole nähnyt yhtään oravaa kuvun asennuksen jälkeen. Lintulaudalla istuvien oravien määrä on vähentynyt, mutta yksi näyttää vielä olevan sen verran nokkela, että se pääsee laudalle!

Kupu näyttää estävän pääsyn suoraan ylhäältä, mutta osa kurreista on sen verran kovin pomppimaan, että se loikkasivat laudalle maasta, tai läheisiltä oksilta. Olen nyt nostanut lautaa vähän, vaihdoin ketjun koukkuun ja leikkasin pois lähioksan, ettei siitä pääse loikkaamaan. Yhä se yksi kurre näkyy laudalla syömässä silloin tällöin! En vain ole vielä saanut bongattua, että mitä metodia kurre käyttää. Mutta se on varmaan sinnikäs yrittäjä! Kai minakin yrittäisin päivät pitkät, jos olisin orava. Toivon kuitenkin, että se antaa periksi. Naapurit alkavat kohta ihmetellä, mitä pihaltani kaikuvat 'Kurre perkele!' -huudot tarkoittavat!


Loput oravat näyttävät ymmärtävän asian, ja keräävät ruokansa maasta:


Lopuksi taas pari videota. Ensimmäisellä videolla en ollut vielä muuttanut lintulaudan paikkaa, ja orava pääsee siihen suht'  helposti. Toisella sitten näkyy jo turhautuneempi kurre!



lauantai 30. tammikuuta 2016

Päivän Susi-kuvat: joulukuu 2003 ja luu



Vuoden 2003 joulu oli ensimmäinen joulu Susille. Pitihän lahjankin olla näyttävän kokoinen! En enää muista, miten tämän luun kanssa kävi. Todennäköisesti se tuli syötyä, osina. Muutama säärilu, polvilumpio ja huonekalu taisi kärsiä vähän vaurioita myös.
















Päivän lintu: Taiturimatkija (Northern Mockingbird)


Vähän harvinaisempi vieras lintulaudalla. Näitä näkyy lähistöllä paljon, mutta lintulaudoilla se on ollut hyvin harvinainen. Näin sen nyt pihalla syömässä ensi kertaa tänä vuonna.  Ne ovat aika lailla kaikkiruokaisia, syövät siemeniä, marjoja, matoja ja jopa pieniä liskoja! Talvisin ruokavalio kuustuu lähinnä marjoista ja siemenistä. Talikakku näytti maistuvan.

Nimensä mukaisesti matkijalintu matkii muiden lintujen laulua, ja mukaan tulee muitakin ympäristön ääniä. Yleensä ne istuvat ihan puiden latvoissa ja laulaa lurittelevat. Ja välillä kuuluu hassuja rääkäisyjä, jotka taitavat olla yrityksiä matkia joko auton varashälyttimiä, palovaroittimia tai tappelevia kissoja!

Lintu on aika lailla kokonana harmaansävyinen, ja pyrstö on pitkä. Se on noin kardinaalin kokoluokkaa, eli suurempi kuin  esimerkiksi varpuset.







perjantai 29. tammikuuta 2016

Päivän Susi-kuvat: Susi ja Pallo - 2003



Pallo oli Susin lempilelu. Se ei juuri välittänyt pehmoeläimistä, kumiluista tai mistään ei-pyörestä lelusta.  Palloa pelattiin pihalla kovasti heti, kun aita oli saatu pystyyn. Piha on nykyään täynnä korkeita puita, ja aita harmaa. Nämä vanhat kuvat saavat taas ihan tipan silmään. Kesä 2003, Susi on noin puolen vuoden ikäinen.

Pallosta tuli lopulta jo niin tärkeä, että koiralla oli siihen pakkomielle. Sisällä palloa tyrkittiin syliin, jalkoihin, naamalla 24/7. Ja jos koira aavisti, että sitä oltiin ottamassa pois, alkoi murina. Niinpä pikku hiljaa pallon pelaaminen jäi pelkästään ulos, sisällä pallo pysyi ulottumattomissa.  Pienen alkukitinäjakson jälkeen koira alkoi olla vähemmän pakkomielteinen leluihinsa.

Kuvia on paljon, ihan vaan Susista löhöilemässä pallon kanssa. Mutta kaunottaresta ei voi olla liikaa kuvia, ja tällä lailla muistokin elää (ikuisesti) verkossa!