Pallo oli Susin lempilelu. Se ei juuri välittänyt pehmoeläimistä, kumiluista tai mistään ei-pyörestä lelusta. Palloa pelattiin pihalla kovasti heti, kun aita oli saatu pystyyn. Piha on nykyään täynnä korkeita puita, ja aita harmaa. Nämä vanhat kuvat saavat taas ihan tipan silmään. Kesä 2003, Susi on noin puolen vuoden ikäinen.
Pallosta tuli lopulta jo niin tärkeä, että koiralla oli siihen pakkomielle. Sisällä palloa tyrkittiin syliin, jalkoihin, naamalla 24/7. Ja jos koira aavisti, että sitä oltiin ottamassa pois, alkoi murina. Niinpä pikku hiljaa pallon pelaaminen jäi pelkästään ulos, sisällä pallo pysyi ulottumattomissa. Pienen alkukitinäjakson jälkeen koira alkoi olla vähemmän pakkomielteinen leluihinsa.
Kuvia on paljon, ihan vaan Susista löhöilemässä pallon kanssa. Mutta kaunottaresta ei voi olla liikaa kuvia, ja tällä lailla muistokin elää (ikuisesti) verkossa!
Onnellinen koira :) Aika menee välillä (liian) nopeaa. Hyvät muistot onneksi jää :) Ja valokuvat.
VastaaPoista