Vuoden 2003 joulu oli ensimmäinen joulu Susille. Pitihän lahjankin olla näyttävän kokoinen! En enää muista, miten tämän luun kanssa kävi. Todennäköisesti se tuli syötyä, osina. Muutama säärilu, polvilumpio ja huonekalu taisi kärsiä vähän vaurioita myös.
Looks like Susi bites off more than she can chew :) Mutta pitäähän niitä haasteita olla. Koirallakin :) Ja sitkeys aina palkitaan ja varmaan luu meni palasiksi ennemmin tai myöhemmin kuten muistelit.
VastaaPoistaMeillä pojat eivät olleet koskaan innokkaita järsimään oikein mitään. Eivät kyllä tehneet mitään tihujakaan vaikka olinkin henkisesti valmistautunut lähes kodin täystuhoon. No, pelkoni perustuivat tuttujen tarinoille tuhotuista sohvista, pyödän jaloista, kengistä jne.
Yli-innokasta vartiointia lukuunottamatta superkilttejä koiria. Niinkuin varmasti Susi ja Kimikin.
T.Strippis
Susi oli suhteellisen kiltti pentuna. Pari kertaa pelästytti: kerran söi paksua muovia olevan kenkälusikan melkein kokonaan. Kerran lattialle pudonneen muovilusikan. Kerran pääsi roskikseen ja säim kananluita. Joka kerta paniikki, soitto eläinlääkäriin, odottelua että tuleeko normaali kakka, ja kaikki oli aina OK.
PoistaKimi sitten söi kaikki mahdolliset paperinenäliinat, lautasliinat tms. mitkä pystyi löytämään. Söi myös ainakin muutamiin farkkuihin isot reiät, samoin Susin sadetakkiin, kokolattiamattoon, koirapeteihin.. Huomekalut säästyivät sentään! :)
Muuten kyllä kilttejä. Ainoa asia, mitä en odota, jos/kun uuden pennun otamme, ovat nuo hampaittenvaihtoajan puremisvimmat!