Tammiraitatikka valtaa lintulaudan

Eilinen oli henkisesti vähän hankala päivä. Aamulla huomasin, että Kimin silmä oli taas verinen. Eli eläinlääkärireissu oli edessä. Mitään ei vielä selvinnyt, pari putkiloa verta lähti erikoislabraan, että saadaan tutkittua veren hyytyminen. Maanataiksi on varattu aika erikoiseläinlääkäriasemalle, silmälääkärille ja neurologille. Aivokasvain taas putkahti esille puheissa. Meidän tuttu eläinlääkäri oli lomalla, jospa tämä toinenkin lekuri vain varoittelee siitä ihan pahimmasta vaihtoehdosta. Mutta ensi viikolla  saadaan lisätietoja ja diagnoosi toivottavasti. Ja voihan se olla, että neiti tömäytti silmänsä siihen samaan paikaan, kuin pari viikkoa aikaisemmin. Muuten koiruli on ihan pirteä ja normaali, syö hyvin ja hulmuaa.

Tämän lisäksi sitten yksi takahampaan kruunuistani päätti irrota, kun olin syömässä proteiinipatukkaa. Onneksi en nielaissut sitä, tai edes puraissut. Aika on nyt tällä päivälle, puolenpäivän maissa. Toivottavasti kruunu vain laitetaan takaisin paikalleen eikä ole tarvetta tehdä muuta.

Eilen satoi rakeita, tänään sataa vettä. Harmaa päivä. Lintulaudalla sentään käväisi pieni piristyksen aihe, tammiraitatikka. Tapansa mukaan se pomotteli  lintulaudalla olleen kyyhkyn tiehensä ja söi sitten yksin. Onnistuin saamaan tämän videolla, vaikka yhdessä vilauksessa se tapahtui. Video kuvien jälkeen.

Videolla n. 30 sekunnin jälkeen tikka saa tarpeekseen kyyhkystä, ja ajaa sen pois.

Kardinaali ja auringonkukansiemenet

Kardinaalit ovat sitten nättejä valkoisen lumen keskellä. Ja näistä herroista tulee aina vain mieleen se punainen Angry Bird. Kardinaalit tykkäävät kovasti auringonkukansiemenistä. Niillä onkin muhkea nokka, jolla on hyvä kuoria siemenet. Lopussa on videopätkä, jossa näkyy miten siemenen kuoriminen suussa käy kätevästi. Kuori tulee kivasti ulos toisesta suupielestä. Ekö punatulkuilla Suomessa ole ihan samanlainen nokka ja systeemi? On kyllä pitkä, pitkä aika siitä, kun näin punatulkun!

Oravantorjuntaa

Pihalla käy parhaimmillaan neljä oravaa yhtä aikaa, ja useimmiten ne parkkeeraavat lintulaudoille. Siinä sitten syödä mussuttavat, eivätkä linnut pääse apajille. Niinpä vihdoin päätin kokeilla squirrel domeja, eli oravakupuja. Aikaisemmin virittelin  lautojen ketjuihin muovilautasia, mutta ne eivät estäneet mitään.

Kuvut eivät valiettavasti olleet kovin suuria, mutta tulokset ovat olleet suhteellisen hyviä! Siemenkakulla en ole nähnyt yhtään oravaa kuvun asennuksen jälkeen. Lintulaudalla istuvien oravien määrä on vähentynyt, mutta yksi näyttää vielä olevan sen verran nokkela, että se pääsee laudalle!

Kupu näyttää estävän pääsyn suoraan ylhäältä, mutta osa kurreista on sen verran kovin pomppimaan, että se loikkasivat laudalle maasta, tai läheisiltä oksilta. Olen nyt nostanut lautaa vähän, vaihdoin ketjun koukkuun ja leikkasin pois lähioksan, ettei siitä pääse loikkaamaan. Yhä se yksi kurre näkyy laudalla syömässä silloin tällöin! En vain ole vielä saanut bongattua, että mitä metodia kurre käyttää. Mutta se on varmaan sinnikäs yrittäjä! Kai minakin yrittäisin päivät pitkät, jos olisin orava. Toivon kuitenkin, että se antaa periksi. Naapurit alkavat kohta ihmetellä, mitä pihaltani kaikuvat 'Kurre perkele!' -huudot tarkoittavat!

Loput oravat näyttävät ymmärtävän asian, ja keräävät ruokansa maasta:

Lopuksi taas pari videota. Ensimmäisellä videolla en ollut vielä muuttanut lintulaudan paikkaa, ja orava pääsee siihen suht'  helposti. Toisella sitten näkyy jo turhautuneempi kurre!

Päivän lintu: Kottarainen

Kottaraiset ovat lennelleet parvissa koko syksyn, mutta pihalla niitä ei ole juuri käynyt syömässä kevään ja alkukesän jälkeen. Nyt maapähkinöitä sisältävälle lintulaudalle kuitenkin pyörähti yksi, josta ehdin ottaa vain kaksi kuvaa. 

Ohion kottaraiset taitavat pysyä täällä koko talven, eli ne pärjäävät kai suhteellisen koleassa. 

Nätti höyhenpuku!

Syksyinen sininärhi (Blue Jay) rohmuilemassa syöttölaudalla

Nyt kun ilmat ovat alkaneet viilentyä, lintulaudoille on alkanut ilmestyä taas enemmän lintuja. Poikasten vartuttua kardinaalit ja sininärhet katosivat jonnekin metsiin, mutta nyt sininärhiä alkaa taas näkyä. Ahkeria vierailijoita viime aikoina ovat olleet myäs tiaiset, titmouset ja nakkelit. Kardinaaleja on ole vielä tälle syksylle nähnyt, mutta eivätköhän nekin ala kohta ilmaantua.

Ostan 'parempaa' linnunruokaa (josa on paljon auringonklukansiemeniä ja pähkinöitä) vasta pakkaskeleille. Tämä halvempi sekoitus näytti kuiteniin maistuvan sininärhelle ihan kivasti. Sillä oli tekniikkana 'suu täyteen siemeniä, pään kallistus taakse ja kaikki nielaistaan kerralla'. Ahmatti!

Päivän Lintuvideo: Nuori Varpunen

Pitää postata video tästä jotenkin hellyttävästä varpusenpoikasesta. Se istui lintulaudan reunalla sen näköisenä, että missä on iskä tai äiti. Jonkun pitäisi tulla ruokkimaan pikku raukkaa, kun itse syöminen on niin vaikeata. Lentäminen sentään sujuu!

Päivän Lintuvideo: Punaolkaturpiaali lintulaudalla

Punaolkaturpiaalista (red winged blackbird) olen postaillut useita kuvia, mutta tässäpä nyt siitä pieni video. Samalla lintalaudalla pyörähtää myos lehmäturpiaali (brown headed cowbird).  Punaolkaturpiaalin oranssit siipilaikut ovat aika hyvin näkyvillä. Aina silloin tällöin nämä linnut pörhistävät ne upeasti pystyyn, kosioaikeissa tai uhkaillakseen. Yleensä se kuitenkin tapahtuu aina silloin, kun kamera ei ole valmiina. 

Talvisaikaan kun ensin huomasin näitä lintuja lintulaudalla, niiden siivissä ei ollut yhtään punaista näkyvissä, pelkkä ohut ruskeahko viima. Ilmojen lämmetessä ja kosioajan lähetessä punaoranssia osaa alettiin esitellä yhä enemmän.