Vaikertajakyyhky, joka toipui

 

Olen tullut tulokseen, että vaikertajakyyhkyt ovat aika tyhmiä lintuja. Niitä lentaa päin takapihan lasiovea noin kerran, pari kertaa kuukaudessa. Ei koskaan mitään muita lintuja, vaikka piha on täynnä kaikenlaisia piipertäjiä. Alueella on haukkoja, jotka pelästyttävät linnut, luulisin, ja kyyhkyt lentävät ovea vasten. Olen miettinyt, että pitäisikö laittaa lasiin jotain valossa välkkyviä metallisuikaleita,  jotta ovi olisi helppo huomata. Toisaalta, jos haukka pelästyttää ne, ehtiikö siinä katsoa eteensä sen vertaa, että huomaa mitään.

Mistä tiedän, että ne ovat juuri vaikertajakyyhkyjä? Alla todistusaineistoa:  oveen ilmestyy silloin tällöin kyyhkyn kokoisia mutaisia tahroja. Jos mennään vauhdilla, pamaus on myös aika kova. Kuulen sen kyllä jos olen kotona. Useimmiten kyllä vain huomaan oveen ilmestyneen 'rintakuvan'. Yleensä pihalla ei näy kuollutta lintua, eli uhri on vähän pöllästyneempi, mutta toivottavasti selvisi pelkällä säikähdyksellä.  Kuvassa tuplapamaukset peräkkäisinä päivinä. Toinen jätti läiskän ennenkuin olin ehtinyt kuurata pois aikaisemman.

Kaksi kuollutta kyyhkyä olen noukkinut pihalta. Onneksi ne ovat yleensä näkösällä rappusten edessä, eli ehdin korjata ne talteen ennenkuin koirat huomaavat tilanteen. Syyskuun alussa yhtenä päivänä kului taas iso pamaus ovilasista, ja menin katsastamaan tilanteen.  Rappujen edessä edessä kuitenkin istui kyyhky, ihan elossa. Annoin sen olla rauhassa, ajattelin, että se lentää tiehensä kunhan vähän istuu ja toipuu.

Lintu nökötti samassa paikassa vielä tunnin päästä. Siinä vaiheessa sitten päätin mennä pihalle, jospa lintu lähtisi lentoon kun vähän pelästyy. Mutta juoksuksihan se meni. Tipu vipotti puskiin hyvin ketterästi, mutta ei lentänyt. Minä perässä. Jos kyyhky ei pystynyt lentämään, en halunnut jättää sitä ulos oman onnensa varaan. Meidän koirat ehkä tappaisivat sen, jos löytäisivät sen pihalta. Ja miten siipirikko lintu selviäisi muutenkaan. 

Onneksi sain sen kiinni, ja varovasti nostin sen pihalla olleen ison, tyhjän kukkalaatikon sisään. Laatikossa oli sille tilaa.  Ajattelin myös että jos se yrittää lentoon niin laakeasta laatikosta pääsee pois. Laitoin pehmusteeksi heinää ja puiden lehtiä, pienen kupin vettä ja linnunsiemeniä. Päivät ja yöt olivat tuohon aikaan lämpimiä. Muuta ei tapahtunut illan aikana. Peittelin laatikon oksilla ja  lehdillä yöksi. Toivoin, että pihalle joskus tulevat kissat eivät löydä helppoa saalista.

Kuvituskuvia. Kuvan linnut eivät liity tapaukseen! :) Unohdin ottaa potilaastani/uhrista kuvia.

Pulu oli laatikossa vielä aamulla keskiviikkona. Nostin sen ruohikkoon toivoen, että ihme olisi tapahtunut, ja lintu lentäisi. Juoksuksihan se meni taas. Eikun lintu takaisin laatikkoon. Sitten piti ruveta etsimään Ohio Wildlife Centerin  sairaalan aukioloaikoja ja osoitetta. 

Tuo sairaala toimii lahjoituksilla, ja siellä tehdään paljon vapaaehtoistyötä. Ihmiset voivat tuoda sinne luonnosta löytämänsä loukkaantuneet pienet linnut ja eläimet, tai esimerkiksi  pesistä pudonneet tai orvot poikaset. Ohion lain mukaan villieläinten pito on tavallisilta pulliaisilta kielletty, olipa kyseessä terve tai loukkaantunut eläin. Eläimen kuljettaminen luvanvaraisille henkilöille on sallittu, niin että linnulle oli luvassa autokyyti.

Valitettavasti keskiviikko oli kiireinen päivä, ja keskus meni kiinni jo kuudelta.  Lisäksi se oli  toisella puolella kaupunkia, niin että sinne ajamista. Ja moottoriteille en olisi lähtenyt iltapäiväruuhkassa.

Toivoin, että toinen yö laatikossa pihalla ei olisi liikaa. Sillä oli vettä ja ruokaa, mutta en tiedä oliko linnulla halua syödä tai juoda, ja oliko sillä kipuja. Peittelin laatikon taas oksilla, ja koska yöksi oli lupailtu sadetta, kaiken ylle asettelin sateenvarjon. Toivon vain, että naapurit eivät ihmetelleet liikaa mitä hommaan pihalla.

Torstaina sitten laitoin linnun varovasti ilmastoituun kenkälaatikkoon, ja sitten tien päälle. 

Keskuksessa oli hiljaista, kiireisin aika oli aikaisemmin kesällä, kun lintujen ja kaniinien poikasia alkaa ilmestyä maastoon. Täytin lomakkeen linnun löytymistiedoista yhteystietoineni kera, lahjoitin vähän rahaa hyvää tekevälle keskukselle ja palasin kotiin. 

Oli ihan hyvä mieli, kun olin saanut linnulle apua, olipa lopputulos mikä tahansa. Olisin voinut päästää linnun vapaaksi, mutta eihän se siipirikkona olisi kauan kestänyt. Ehkä joidenkin mielestä olen hassu, kun huolehdin liikaa. Ehkä jotkut miettivät, että syy on minun, kun lasioveen kerran lentää lintuja usein. Olen nyt vienyt ruokinta-automaatit eri paikkoihin. Toivon, että se auttaisi. Mutta vieläpä noita on pamahdellut ikkunaan, aina silloin tällöin..

No, joka tapauksessa tämä lintu oli siis hyvissä käsissä. Keskuksen lomakkeessa sanottiin, että saan sähköpostilla tiedon linnun lopullisesta kohtalosta. Aikaa kului melkein kuukaisi, ja ajattelin jo, että unohdinko merkata ruksin kohtaan, jossa sanottiin: haluan tietää mitä linnulle tapahtui. Viime sunnuntaina villieläinkeskus oli kuitenkin soittanut ja jättänyt viestin. Siinä kerrottiin, että kyyhky on nyt täysin toipunut ja valmiina vapautettavaksi. Ja jos haluaisin tulla itse laskemaan sen vapaaksi, voin soittaa heidän numeroonsa. 

En soittanut. Kauhukomediat vapaaksi päästetyistä eläimistä, jotka haukka sieppaa parin sekunnin kuluttua vapauttamisesta käväisivät mielessä. Ja ajomatka sinne olisi ollut taikapitkä. Tiistaina sitten sain sähköpostilla varmistuksen, että lintu oli vapautettu. Tuli iloinen mieli!

Pieni asia, mutta pelastin sentään yhden vaikertajakyyhkyn!

Kuvissa juuri vaikertajakyyhkyjä puun oksilla.