lauantai 3. lokakuuta 2015

Kuvia ajomatkalta Hocking Hills -puistoon ja takaisin


Osta purutupakkaa!

Ajomatka Columbuksesta Hocking Hillsin alueelle on noin puolentoista tunnin pituinen. Suurin osa matkasta sujuu nopeasti pitkin valtatie 33:a. Ennen piti ajaa pikkukaupungin, Lancasterin, läpi, mikä hidasti matkaa. Nyt onneksi tie kiertää kaupungin keskustan niin että matka ei hidastu keskikaupungin ruuhkiin tai liikennevaloihin.

Loganin kaupungin paikkeilla sitten lähdetään pikkuteille kohti itse Hocking Hillsin puistoa. Puisto sijaitsee Hockingin piirikunnassa, ja koostuu useista erillisistä palasista. Aikaisemmin taisin mainita, että alueella on paljon mahdolissuksia vuokrata mökki ja patikoida pitkin maastossa olevia vaelluspolkuja. Monissa mökeissä on mahdollisuus kalastaa pienissä lammissa. Alueella on myäs erillisiä ratsastusreittejä, jos tuot oman hevosen. 

Loganin lähellä on kaksi aktiviteettia, joita emme ole (vielä) kokeilleet. Zipline eli liukuvaijeri metsän keskellä, se ehkä jää välistä. Toinen  kiinnostava on Hocking Valley Svcenic Railway, eli Hockingin laakson maisemarautatie. Se tarjoaa  junamatkoja lähinnä syksyllä ruskan aikaan Nelsonvillen ja Loganin kaupunkien välillä. Jos/kun menemme ajelulla, siitä tulee sitten oma juttunsa ja paljon kuvia.

Ylimmässä kuvassa on kiva matkan varrella ollut lato, jossa mainostetaan mälliä. Mail Pouch Tobacco Barn on lato, johon on maalattu West Virginia Mail Pouch chewing tobacco companyn mainos. Latoihin maalatiin mainoksia vuosien 1890 ja 1992 välällä. Parhaimmillaan maalattuja latoja oli maassa 1960-luvun alussa 20 000 22 eri osavaltiossa.

Alkujaan latojen omistajat saivat palkaksi 1 - 2 dollaria vuodessa (nykyrahassa noin 20 - 40 dollaria). Ennenkaikkea parasta taisi olla latoon saatu uusi maalikerros.

Suuri kurpitsa!


Valtatie 33

Kuvat ovat siis ihan matkan varrelta, ja Hocking Hillsin puiston pääalueen parkkipaikalta. Takaisin tulimme sitten pienempiä teitä. Paluumatkasta tuli paljon odotettua pidempi, koska yksi pikutie oli suljettu, ja kiertotie vei meitä roppakaupalla kauemmaksi Columbuksesta.

Tämä reissu tapahtui melkein kaksi viikkoa sitten. Ilmat olivat silloin aika leudot. Tällä viikolla on ollut koleaa, eilen termostaatti laski sen verran alas että lämpö kytkeytyi päälle ensimmäistä kertaa tänä syksynä. Kuvissa on vielä korjaamattomia maissi- ja soijapeltoja.

Tien varrella oli muutamia kurpitsapeltoja, tai ainakin myymälöitä jotka myyvät Halloweenkurpitsoita. Isot kurpitsapellot, jotka tarjoavat 'pick your own' eli valitse ja poimi oma kurpitsasi ovat syksyisin kivan näköisiä. Nyt kun olen istunut talossa koko viikon mustelmaisen posken kanssa, en ole päässyt näkemään miten maisemaan alkaa ilmestyä Halloweenkoristeita ja kurpitsoja. Mustelma on vihdoin katoamassa (poskessa ja leuassa on ollut rikinkeltainen kämmenenkokoinen mustelma) niin  että alan liikkua taas ihmisten ilmoilla. Huomenna!


Tämän jutun kuvissa on ihan maalaismaisemaa Columbuksesta itään. Kukkulat alkavat aika pian, ja maasto on mäkisempää kuin Columbuksen alueella. Pikkutiet ovat kivan mutkaisia ja aika hiljaisia ajella. Valtatie 33 on aika uusi, ja sen yli kulkee aika komean näköisiä siltoja.


Soijapapupeltoa korjuuta







Kupsahtanut lato





Tiet Hocking Hillsin alueella ovat mutkaisia:





Parkkipaikkaa Old Man's Caven lähellä. Täällä on myös turistikeskus.



Paljon vierailujoita syyskuisena sunnuntaina




Kuvia palumatkalta:

Maissipelto. Maissi on jo kokonana kuivunut.














Soijapapupeltoa.











Rakennuksen takana pilkottaa kurpitsapeltoa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti