The Wilds - Safaripuisto. Kuvia, osa 3

The Wildsin safaripuistosta riitti kuvia vielä kolmanteen juttuun. Kierroksen loppuosassa tien lähistöllä oli muutamia suuria eläimiä, niistä kookkain Southern White Rhino (leveähuulisarvikuoni, valkosarvikuono), joka on kotoisin eteläisestä Afrikasta. Se on yksi painavimmista maaeläimistä, uros voi painaa jopa 2400 kiloa.  Bussikuski oli vähän varuillaan, kun pysäytti sarvikuonojen viereen, koska ne olivat hyvin lähellä tietä.

Sarvikuonojen lähellä laidunsi pari muuta lajia: hirviantilooppeja (Common Eland) ja Fringe Eared Oryxeja, joka on eräs beisa- eli keihäsantilooppilaji. Ihan sopuisan näköistä porukkaa kaikki, ainakin tänään. Viime kerralla sarvikuonot tulivat ihan bussin viereen ja niistä sai lähikuvia. Oppaat kuitenkin varoittavat pitämään kädet bussin kaiteiden sisäpuolella, eikä eläimiin saa koskea tulivat ne kuinka lähellä tahansa.  Ja jos pudotat kännykkäsi ikkunasta kun kurkottelet ottamaan kuvia, oh well. Saat sen parin tunnin päästä, koska paikalle pitää soittaa erikseen joku hakemaan sitä. Edellinen bussikuski sanoikin, että hän kaasuttaa pois ja bye bye puhelin!

Maisemaa puistosta.

Hirviantilooppi

Leveähuulisarvikuono

Takimmainen taitaa olla vuonna 2014 syntynyt uros.

Sarvikuonoja oli useampi. Sukupuolia en oikein erottanut. Urosten sarvi on lyhyempi mutta paksumpi kuin naaraiden. Pienin kaveri oli varmaan vuonna 2014 syntynyt uros.

Fringe Eared Antelope

Kuski naureskeli, että tässäpä on mahdollisuus saada samaan kuvaan alkuperäinen afrikkalainen ja amerikkalainen eläin: sarvikuono ja biisoni.

Sarvikuonon selässä ratsastaa lintusia.

Lähistöllä haukka vahti tilannetta.

Laidunta

Seuraava tien lähellä syöskennellyt lauma oli sapelibeisoja (scimitar-horned oryx).  Tämä laji on kokonaan luonnosta kadonnut. Wikipedian mukaan istutettuja tarhaeläimiä elää Tunisassa, Marokossa ja Senegalissa aidatuilla suojelualueilla.  Kokonaan luonnonvaraisia sapelibeisoja ei ole nähty vuoden 1988 jälkeen. Laji pärjää onneksi hyvin vankeudessa.

Kuskin mukaan juuri sapelibeisa loi pohjaa kuvauksille yksisarvisesta. Sivulta nähtynä saattaakin tulla kuva, että sarvia on vain yksi.

Tien lähellä loikoili myös pari  davidinhirveä (Pere David's Deer). Harmi, ettei kuvia voinut nimetä ajelulla, nyt tuntuu, että sekoitan monet lajit keskenään. Yhteen juttuun jo laitoin väärin mustahevosantiloopit, kun nimesin ne ensin fringe-earex oryx -beisoiksi. Tuskinpa kukaan nyt siitä suuttuu! Kuvia kuitenkin on paljon.

Pieni lauma kaksikyttyräisiä kameleita.

Nämä taisivat olla sarviantillooppeja.. kylläkin kaikki sarvettomia..

Tässä ehkä Indochina Sika Deer eli japaninhirvi

Päivä oli kaunis ja ilma sopivan viileähkö. Ainoa harmi koko matkalla oli ulkona bussikierrosta odotellesamme parveilevat lentomuurahaiset. Mies aina väittää, että sääsket ja kärpäset tykkääävät hyökätä hänen kimppuunsa. Nytkin kuulemma muurahaiset purivat häntä. Ensin itsekin luulin niitä pieneksi kärpäsiksi, mutta tunnistin lentomuurahaisiksi, kun pari laskeutui käsivarrelle. Ne olivat vähän ikäviä, mutta minua ei purtu. Luulen, että miesparka on vain pikkuisen hysteerinen lentävien öttiäisten kanssa. Minä juoksen karkuun vain ampiaisten sattuessa kohdalle!

Kierros kesti melkein kaksi ja puoli tuntia, ja olimme päivän viimeiden kierros. Bussikierrokset alkavat aina täydeltä tunnilta, ja viimeinen starttaa  neljältä. Ketään ei kuitenkaan ollut ilmestynyt viimeiselle bussille. Niinpä meidän kolmelta alkanut kierros oli se viimeinen. Lokakuussa puisto on auki enää vain viikonloppuisin.

Talvisin järjestetään erikoiskierroksia, jotka maksavat $125. Niissä kuljetaan lämmitetyllä bussilla, ja laitumien lisäksi käydään tutustumassa eläinten talvimajoitukseen ja siihen, miten eläimet pysyvät kunnossa erillisellä talvikuntoilualueellaan. On myös mahdollisuus nähdä eläinten poikasia talvitiloissa.

Ensi vuonna sitten taas uudelleen vierailulle!

Nyt olemme jo puiston ulkopuolella. Laitumella hevosia.