Tällä viikolla mies on taas lomalla - joo, alkaa melkein tuntua että ollaan kuin Suomessa, hänellä on ruhtinaalliset 6 lomaviikkoa vuodessa. Lomaviikko syksyllä on kuitenkin ilmojen kannalta parempi kuin viikko keskellä kesää. Kesät Ohiossa ovat usein tukalan kuumia ja ilmankosteus on niin korkea, että olo on kuin höyrysaunassa. Syksyisin mies ottaa yleensä vapaaksi synttäriviikkonsa syskuussa, ja yleensä yritämme saada lokakuun lomaviikon sattumana ruskan aikaan. Tänä vuonna ajoitus osui kerrankin upeasti: puut loistavat kauniissa väreissä ja ilma on ollut aurinkoinen ainakin tähän asti!
Maanantaina suuntasimme kohti Hocking Hillsiä. Tällä kertaa kohteena on alueen ainoa oikea luolan mallinen luola, Rock House. Sinne ei ole menemistä, jos on huonojalkainen, kärsii huimauksesta ja korkean paikan kammosta. Itse olen juuri tuota viimeistä sorttia, niin että joka kerta vähän pelottaa kulkea kapeita polkuja ihan jyrkänteen vieressä. Reitin alussa on varoitustaulu jossa käsketään pysymään merkityllä reitillä. Ja merkityllä reitilläkin pitää olla varovainen.
Tässä jutussa on kuvia matkalta luolalle, ja muutama kuva luolan jälkeen. Postaan kuvat itse luolan sisältä huomenna. Metsäinen polku kohti luolaa on kaunis. Metsä on setrimetsää, joka tuoksuu ihanalta, varsinkin näin syksyllä kun ilma on viileä.
Ihmeen useita ihmisiä oli matkalla luolalle. Luulimme, että lokakuisena maanantaina olisimme aika lailla ainoa ihmiset siellä. Mutta näköjään muutkin ovat ottaneet lomaa kauniina lokakuisena päivänä, ja tulleet tänne.
Polku laskeutuu aluksi tasaisesti. Sitten alkaakin se pelottavampi osuus. Ensin astutaan viattomalta näyttävälle tasanteelle, jossa yhtäkkiä polun vieressä rinne päättyy, ja toisella puolella on kymmenien metrien suora pudotus. Kaiteita ei ole, vain vieno kehotus pysymään polulla. Tottakai kaikkien pitää kuikuilla reunan yli, mutta kovin lähelle en itse mennyt. Kuvista ei oikein saa hyvää käsitystä, miten korkealla ollaan ja kuinka kaukana maanpinta on jyrkänteen toisella puolella.
 |
| Edessä kymmenien metrien pudotus. |
Tällä videolla on kuvaa pudotuksen vierestä. Kuva on vähän tutiseva, ymmärrettävästi kamerakin kalpeni kauhusta!
Tämän jälkeen laskeudutaan jonkin verran aika jyrkkiä kallioon hakattuja portaita pitkin. Luolaa lähestyttäessä polun vieressä on upeita korkeita kallionkielekkeitä.
 |
| Luola häämöttää edessä. |
Yksi video luolaa lähestyttäessä:
 |
| Tuota polkua pitkin laskeuduttiin kohti luolaa. |
Kuvia itse luolan sisältä siis seuraavassa postauksessa. Luola on kooltaan aika valtava, kokonaispituus kuulemma yli 60 metriä. Onneksi siellä ei ollut lepakoita!
Luolan jälkeen paluu parkkipaikalla oli mahdollista joko takaisin samaa reittiä kuin tulimme. Mikä tarkoittaa paljon jyrkkiä portaita. Valitsimme luolalta jatkuvan polun, joka oli aika pitkä, mutta nousi tasaisesti mutkitellen kohti parkkipaikan toista päätä. Tulipa jalkalihaksille kunnon kuntoilua. Tätä ei jaksaisi tehdä kovin helteisenä kesäpäivänä!
 |
| Luolan jälkeen polku laskeutuu pieneen kanjoniin. |
 |
| Polku jatkuu metsän keskellä nousten kohti parkkipaikkaa. |
 |
| Näkymä yhtä luolan seinässä olevaa aukkoa. |
 |
| Setrimetsä on vehreä. |
 |
| Liekö tikka ollut asialla |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti