sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Koirat leikkimässä, 16.2. 2008



Jälleen muutama kuva alkuvuodesta 2008. Taas leikitään! Hah kun matot ovat täynnä karvaa! Ennen koiran ottamista luin jostain, että saksanpaimenkoirat ovat legendaarisia karvanlähdön suhteen! Totta on! Ja Susi vaihtoi karvansa aina ihan väärään vuodenaikaan. Tuo lattiakarva helmikuussa on varmaan Susin kesäturkki, vihdoin vaihtumassa talviturkkiin.












6 kommenttia:

  1. Karvanlähtö 4 krt. vuodessa? En oikeasti tiennyt tuota. Havannalaisilla ei ollyt mitään karvanlähtöä eikä niistä muutenkaan irtoa karvaa oikeastaan ollenkaan.
    Ja omituisesti myös pentukarvan vaihtuminen tapahtui ihan huomaamattomasti. Meillä on paljon tummaa (lähes mustaa) kivilattiaa joten kyllä valkoisten koirien karvat olisivat erottuneet välittömästi. Ja kyllä ne valkoiset karvat parketillakin olisi näkyneet. No, hyvä niin :)
    T:Strippis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sillä 4 kerralla tarkoitin, että kumpikin vaihtoi katvan 2 kertaa vuodessa, mutta eivät yhtä aikaa. Eli kun yhden karvanlähtö loppui, toinen aloitti! Nyt on enää kaksi karvanlähtöä per vuosi yhden kanssa, siinäkin ihan kylliksi!

      Kimistä lähtee kaikenväristä karvaa, kun suurin osa on mustaa, mutta sitten peppu ja masu ovat valkoisia. Musta on kyllä niin näkyvää. Toisaalta se on hyvä, sillä yleensä saan ainakin yhden koirankarvan silmääni per päivä. Ihan sellaisen silkinohuen pohjavillan. Mustan karvan sentään näkee peilissä, ja se ion suhteellisen helppo ottaa pois. Kaverilla on ihan vaaleanruskea sekarotuinen, ja saa myös karvoja silmiin. Mutta sanoo, ettei niitä edes näy. Hänen on pitänyt ostaa silmänhuuhtelupullo!

      Poista
    2. Heh, 2 krt. vuodessa / koiruli on jo kohtuullisempi :)
      Kimi (ja Susi) ovat ainakin kuvissa huomattavan mustakarvaisia.
      Ja kauniita.
      En ole Suomessa nähnyt koskaan noin kauniin mustia susikoiria vaan aina niillä on ruskeaa, mustaa ja vaalea karvaa. No, en kyllä ole mikään koiratuntija. Koiraroduistakin tunnen vain ne yleisimmät.

      Ei pahus, haluttaisi niin hankkia koira. No, saa nähdä.
      T.Strippis

      Poista
    3. Ennen Susia en ollut nähnyt mustaa saksanpaimenkoiraa. Kun olimme ottamassa eka koiraa, Susin pentua oli aika lailla ainoa sillä hetkellä myynnissä oleva, sanottiin, että mustia pentuja (emo oli täysin musta, isä oli se tavvalisen saksanpaimenkoiran värinen, mutta pitkäkarvainen. Ja iso! Kuin leijona. Harmi, ettei silloin ollut kamera mukana!)

      Mutta sinne ajaessa mietin, että jos musta ei näytä hyvältä, palaamme ilman pentua. Ja sitten rakastuin kauniiseen mustaan väriin. Ja Susi oli sitten niin kaunis koira! Kaikki aina ihastelivat! Mutta kesällä oli kuuma.. Ohiossa on valkoisten seefferien kasvattaja.. Ne ovat kanssa suloisia.

      Joo, pentukuume.. :)

      Poista
    4. En ollut edes kuullut valkoisista seeffereistä. No 5 sekunnissa löytyi heti jotain mielenkiintoista:
      https://fi.wikipedia.org/wiki/Valkoinenpaimenkoira

      Ihan oma rotunsa! Eli Valkoinen Sveitsin Paimenkoira! (Oma nimitykseni) Ja hienoa, että se säilyi P-amerikan mantereella ja palasi vielä eurooppaan.
      Ei perhana, blondi susikoira! Olisi kyllä kaunis ja rotumääritelmänkin mukaan varmaan aivan mahtava koira!
      T.Strippis

      Poista
    5. Muutaman olen nähnyt, en ihan läheltä, auton ikkunasta. Mutta tiedän, että Ohiiossa on ainakin yksi kasvattaja. Tavallista kalliimpia kyllä, ja mies ei jostain syystä ole valkoisen hankkimiselle lämmennyt.. vielä.

      Mutta onhan tässä ehkä vuosi aikaa vihjeilla ennenkuin vakavasti alamme harkita pentua.

      Minusta ovat tosi kauniita, eivätkä kesällä olisi niin kuumissaan kuin mustaturkkiset :)

      Poista