Keväinen ajelu, 20.2.2016

Lauantaina kävimme ajelulla, ja nautimme lämpimästä, keväisestä säästä. Minulla oli todella tukkoinen olo, päätä tai lähinnä poskionteloita jomotti eikä nenän kautta voinut hengittää. Mutta päivä oli niin kaunis, että ei sitä voinut hukata ihan neljän seinän sisällä. Niinpä reippaasti lääkettä naamaan ja ulos ajelulle  kameran kanssa.

Jutussa on kuvia Columbuksen pohjoispuolelta. Ensin New Albanysta, jossa on sekä vanhaa että uutta. Paljon vanhoja taloja on jo tyhjillään, ehkä odottamasa purkamista, kun palsta on myyty ja tilalle tulee uusia omakotitaloja tai asuntoja.

Valitettavasti auton ikkunat ovat ihan täynnä suolaroiskeita, ja se näkyy kuvissa. Mutta aina talvisen jakson jälkeen autojen pikapesupaikoissa on valtavat jonot. Aioimme pysähtyä yhteen, mutta jono oli melkein päätielle asti, ja siellä olisi mennyt varmaan toista tuntia odotellessa. Niinpä ajoon hyvin suolatulla autolla.

New Albany on varsin varakasta seutua. 2000-luvun alussa siellä oli valtava rakennusbuumi. Isoja, kalliita taloja nousi kuin sieniä sateella. Ja kun talous romahti, välillä näytti, että joka toinen tako oli myynnissä. Omakotitalojen rakennustahti on nykyään vähän hiljentynyt, mutta uutta on alettu taas rakentaa. Ja etenkin omistusasunnot ovat alkaneet olla suosittuja. New Albanyssa onkin suuria aluieita, joissa on vain condominiumeita, eli omistusasuntoja. Talot ovat yleensä korkeintaan kolmikerroksisia, ja lähellä on kauppoja, alueella on jopa pari pubia. Eli melkein suomalaista lähiöasumista! Paitsi että kansa ajaa autoilla, busseja käyttävät lähinnä vain ne, joilla ei ole varaa omaan autoon.

Katujen varsilla on jalkakäytävät, niin että täällä on hyvä kävellä. Ulkona olikin suuri joukko ihmisiä ja koiria nauttimassa auringonpaisteesta ja lämmöstä.

New Albanyn koulupiiri on yksi Columbuksen parhaita, ja kopulukompleksi on aika iso. Alueella ovat kaikki kouluasteet: elementary school eli ala-aste, middle school eli yläaste ja high school. Alla olevissa kuvissa pilkottaa osa kompleksin rakennuksista ison niityn takana. Vieressä on urheilukenttä ja iso jenkkifutisstadiumi, josta laukaistaan kesällä July 4th:n ilotulitukset.

Miksi aina se alueen ainoa puu osuu keskelle kuvaani???

New Albanyn jälkeen ajoimme kohti Johnstownin pikkukaupunkia, pohjoiseen. Pellot odottavat kyntämistä. Maissia tai soijapapuja.

Jänskän näköinen puu.

Puumaja! Pienenä aina haaveilin puumajasta, mutta noita ei oikein taideta saada pystytettyä mäntyyn..

Johnstownin jälkeen suuntasimme lähneet kohti Sunburyä. Matkalla oli lisää peltoja, muutamia hevosia ja paljon sähkölinjoja.

Paalit ovat olleet ulkona läpi ytalven. Liekö enää käyttökuntoisiakaan.

Sunbury:

T-paitakeli! Lämpötila taisi nousta kahteenkymmeneen plusasteeseen.

Lämpötila nousi pariinkymmeneen plusasteeseen. Tietysti golffaajat olivat liikkeellä. Itse en ole koskana pelannut golffia, enkä huoltanut kenttiä. Ihmeesti ne kuitenkin ovat pelikunnossa pari päivää lumien sulamisen jälkeen. Oma takapihani muistuttaa lähinnä vetistä, mutaista  lössöä, joka tarttuu kenkiin ja sotkee koiran jalat.

Lopuksi kiersimme vielä lenkin Alum Creek -järven pohjoispuolella. Siellä suuri patojärvi alkaa kaventua, ja syksyn ja talven aikaan jäljellä onkin vain pieni uoma. Kesäisin uoma on täynnä vettä, ja alueella on useita pesimislavoja mm. kalasääksille.

Siellä on myös Hogback Ridge -niminen ulkoilupuisto, jossa pitää käydä lenkillä kunhan maasto vähän kuivuu.  Pyörähdimme nyt sen parkkipaikan kautta, ja kivalta näytti. Alue on mäkistä, mikä on suuri plus Columbuksen tavallisen litteyden sijaan.

Hogback Ridge

Yksikaistainen silta