Vanhus toipuu

Toipumisblogi on toiveikas! Koiralla on ruokahalua, ja energiaakin! Antibiootteja on vielä viikoksi, ja toivon mukaan siihen mennessä ienrajan tulehdun on parantunut. Jos ei, pyydän jatkokuurin.  Nyt kun kurkistan suuhun, tottakai hampaan poistokohta on vielä punainen, mutta ylhäällä huulen ja ikenen rajassa, ja vielä yllätykseksini huulen sisäpinnalla (nyt kun koira antaa katsoa) on vielä aika tummanpunaista tulehdusjälkeä.  Jospa nyt antibiootit tekevät tehtävänsä ja kaikki paranee.

Koira on kuitenkin ollut pirteämpi. Pehmyttä ruokaa sille on pitänyt laitaa. Niinpä olen keittänyt sekä kananrintoja että jauhettua kalkkunaa. Kananrinnat silpuksi revittyinä olen tarjonnut sauvasekoittimella vauvanruuan tasolla mössäämäni riisin ja kurpitsapureen kanssa.  Kalkkuna taas menee vauvanruuan jälkeen/kanssa.

Taas kerran koira ei halunnut juoda vettä useaan päivään operaation jälkeen. Ehkä tiputuksen jälkeen se on ollut ylikyllästetty - joka kerta kun vien sen ulos, tulee pitkät pisut. En kuitenkaan ole halunnut sen kuivuvan, niinpä olen tarjonnut sille laktoositonta maitoa vedellä laimennettuna. Se on maistunut. Eilen ja tänään koira on juonut ihan vettäkin, mutta vielä pitää maitoseoksesta.. todennäköisesti vain, koska minä ryömin perässä ja tarjoan.

Muutenkin taidan olla tassun alla. Ruoka pitää tarjota osittain lusikalla. No, onhan se ollut koiran vähän hankala syödä ja saada kaikki kulhosta ilman hampaita. Niin että olen auttanut, lusikoinut ja syöttänyt kämmeneltä. Tässä vaiheessa polveni alkavat olla piloilla. Toisen nivelsiteen loukkasin ala-asteikäisenä, kun laskin mäkeä, kaaduin ja polvi taipui noin 90 astetta sivulle. Ja kun en kertonut tästä vanhemmille ennenkuin he huomasivat seuraavana kesänä, että en voi suoristaa polveani.. Sitä voimistelutettiin, mutta ei leikattu. On se ollut ihan OK, mutta nyt vuosikymmenten jälkeen kiukuttelee.  Toinen polvi taitaa kiukutella ihan sympatiasyistä. Oli mikä oli, jajat ristissä lattialla istuminen ja koiran syöttäminen  tekee ne vihaisiksi!

Koira myös edelleen haluaa sohvalle, niin että istun lattialla illallisen jälkeen kun katsotaan telkkua. Mies ja koira sohvalla.. pikkuhiljaa alkaa tuntua, että koira käyttää tilannetta hyväkseen!

Yöt olen kuitenkin saanut nukkua kitinättä. Eipä silti, vieläkin jos/kun herään aamukahden jälkeen, alan kuunnella, että kitiseekö koira. En halua mieheni heräävän, sillä hänen pitää mennä aamulla töihin. Minä olen se, joka jätti työt koirien takia, minä herään aamuyöllä jos koira haluaa ulos. Valitettavasti herään ilman koiraakin, ihan varmuuden vuoksi. Ja Kimi, nuorempi koirani oli levoton toissayönä, masu sekaisin  niin että silloin ei nukuttu aamukahta pitempään.

Mutta ruoka on maistunut, lääkkeet saan annettua ilman suurempia vastoinkäymisiä. Joskus löydän ulos syljetyn kipulääkkeen. Tänä aamuna koiran huulessa oli yksi toisen kipulääkkeen kapseleista puoli tuntia antamisajan jälkeen. Useimmiten kuitenkin lääkkeet menevat perille oikeaan aikaan. 

Kävin tänä aamuna ostamassa lisää kanaa ja kalkkunaa, joita olen sitten keitellyt pitkin päivää.  Piti mennä ostoksille jo eilen, mutta koiran autosta poistamisyrityksien huumassa olimme jättäneet auton sisävalon päälle, ja autoni akku kuoli. Onneksi saimme sen käyntiin/ladattua eilen, ja tänään kaupassa käynti jo onnistui.

Koira on pirteä.. vaikka kyllä nukkuisi sohvalla koko päivän! Anteeksi vain Susi, mutta peppuni ja polveni valittavat! Mutta kun koiruli on niin söpö.. ehkä vähän aikaa sohvalla....