Potilas on nyt jo kotona

Koiran hammasoperaatio on nyt ohi, ja toivotaan, että toipuminen sujuu hyvin! Nyt poistettiin yläkulmahammas, jonka juureen oli hiipinyt tulehdus ja pari muuta huonossa kunnossa ollutta. Koko operaatio keski nelisen tuntia.

Neiti oli ensin yllättävän virkku, kun se tuotiin toipumaan nukutuksesta. Koira nosti päätään ja oli valpas. Tämä ei kuitenkaan kestänyt kauempaa, ja sitten alkoi taas syvä nukkuminen. Koira kuorsasi peittojen alla, kieli roikkuen. Puolen tunnin päästä tippa poistettiin, kuorsaaminen jatkui. Tunnin päästä sesse sai vielä pienen annoksen morfiinia, mikä ei auttanut virkistymisen kanssa. Kuvissa torkutaan toipumishuoneessa nätin nallehuovan alla, tiputus vielä päällä. (huovan kuvat olivat peilikuvina, vika ei siis kamerassa.)

Parin tunnin odottelun jälkeen sitten piti saada koira ylös ja autoon, mikä ei ollut helppoa. Ihmeesti koira kuitenkin pysyi jaloillaan ja käveli itse autoon asti. Sitten yhden hoitajan ja mieheni kanssa onnistuimme hinaamaan koiran takapenkin lattialle. Sitten puristauduin takapenkille koiran viereen ja ajoimme kotiin.

Kotiin ajettua koira ei osoittanut mitään yhteistyöhaluja, senkun rötkötti  auton lattialla, pää penkillä ja kuolasi. Päätimme ajaa hakemaan pikaruokaa illalliseksi, kun kello oli jo yli kuuden. Toiveena oli, että ehkäpä koira piristyisi vähän ajelun aikana.

Koira oli edelleen yhteistyökyvytön kotiin palattua. Varttitunnin houkuttelun ja pähkäilyn jälkeen ainoaksi vaihtoehdoksi jäi koiran poistaminen hinaamalla se takaperin pois autosta. Onneksi jalat vähän kantoivat eikä kukaan hermostunut, ja vihdoin koira oli onnellisesti poissa autosta. Yritin käyttää sitä nurmikolla pissalla, mutta jalat eivät oikein kantaneet niin että mentiin sisälle.

Kotona sitten koira oli vielä täysin pilvessä koko illan. Odotin kitinää jossain välissä, mutta kuorsaamiseksi se meni. Vähän vähiin jäi yöuni, kun heräsin vähän väliä, ja piti tarkistaa, että koira hengitti. Ihmeesti se ei halunnut edes ulos. Yritin, mutta kaatuiluksi se toikkaroiminen meni niin että päätin odottaa kunnes se itse haluaa ulos.

Nyt aamulla on annettu kipulääkkeet, antibiootit ja käyty ulkona. Kävely sujuu jo mallikkaasti, vaika energiaa ei ole paljon. Ilokseni sain myös syötettyä koiralle yhden pikkupurkin vauvanruokaa (ei kovin innostuneesti) ja silputtua keitettyä kanaa (se meni alas reippaasti!). Vesi ei ole vielä maistunut, ehkä intubointiputki on vähän ärsyttänyt kurkkua. Onneksi kädenlämpöiseksi lämmitetty laktoositon maito on vähän maistunut.

Sohvallekin neiti onnistui kiipeämään. Tässä se nyt tuhisee ihan vieressä ja nukkuu aamulääkkeiden jälkeen. Antibiootteja on kokonaisuudessaan kahdeksi viikoksi. Kipulääkkeitä on jo lonkkien vuoksi talossa, ja niitä annan samoin kuin aikaisemmin, joka 8. tunti. Lisäksi sain toista kipulääketta, jota annan kaksi kertaa päivässä, ja sitä on kymmeneksi päiväksi. Varastossa on paljon vauvanruokaa, ja keitettyä kanaa, riisiä ja kurpitsaa mössään ruuaksi, kun ruokahalu on palannut. Nyt näyttää maistuvan hyvin vain pelkkä kana. Pehmyttä ruokaa kaksi viikkoa. Vaikka melko hampaattomana pehmeää ruokaa tulee senkin jälkeen!

Eiköhän tässä koira ala toipua, toivotaan parasta. On helpottunut olo, kun operaatio on ohi, vaikka on paha mieli siitä, että hammastulehdus ylhäällä huulen rajassa jäi huomaamatta näin pitkään.

Kuvissa alla Susin tyylikkäät ajellut puudeliranteet.. Suonta tippaa varten piti etsiä molemmista jaloista, niin että karvat tuli ajeltua. Keltaisen siteen olen laittanut kynnen päälle, koska Susi alkoi hieroa naamansa kipeää puolta tassulla ja naarmutti silmänalustaansa.  Kuvat eilisillalta. Koira on aika tööt, ja kieli roikkui vielä ulkona.

Bonuksena pari kuvaa Eastonin koristelluista puista auton ikkunan läpi otettuna, matkalla hakemaan pikaruokaa illalliseksi. Kunhan nyt koira toipuu alan ottaa kuvia jouluvaloista.