Hyvää uutta vuotta!!

Suomessa rakettien paukuttelu on jo varmaan alkanut, hätäisimmät eivät jaksa odottaa puolille öihin asti. Täällä ei onneksi aattona ammuta raketteja, niin että koirat eivät ole kauhuissaan. Jokunen paukkupommi paukkuu jossain välissä, mutta sen suurempaa meteliä en usko/toivo tapahtuvan.

Pippaloita pidetään, ja baarit ovat varmaan täynnä. Me emme yleensä tee aattona ihmeitä. Telkusta pitää kunnon amerikkalaiseen tapaan katsoa  livelähetyksiä eri paikoista, lähinnä Times Squarelta, jossa tapahtuu se kuuluisa 'Ball Drop'.  Piti luntata vähän tietoja WikiPediasta, jossa kerrotaan mm. että pallo laskeutuu minuutissa 43 metriä korkean lipputangon nokasta. Ensimmäisen kerran kyseinen ball drop tapahtui vuonna 1907, ja perinne on jatkunut yhtäjaksoisesti tähän päivään asti. Välissä oli vain  kaksi sotavuotta, 1942 ja 1943, jolloin valot pidettiin pimennettyinä.

Times Square on aina tupaten täynnä väkeä. Keskiyöllä pallon laskun jälkeen koko paikka täyttyy korrealta pudotettavista konfetteista, eli periaatteessa paperisilpusta (hassua muuten, että täällä ei tunneta serpentiinejä ollenkaan). En tiedä kuinka suuri armeija siivoojia tulee paikalle ihmisten kadottua, mutta siivoaminen on varmasti valtava homma.

Juuri nyt tässä iltapäivällä on koleaa ja pari lämpöastetta. Muutamia lumihiutaleitakin on näkynyt. Ostin meille aattoillaksi lohta, joka grillataan, jos tarkenemme. Jos ilma menee kovin hyytäväksi, laitan se uunissa tai pannulla, kaveriksi perunamuusia.

Varasin myös pullon edullista kuohuviiniä! En löytänyt suosikkimerkkiäni, Ballatore Gran Spumantea. Niinpä päätin, että kokeillaan jotain muuta. Halpaa on tämäkin, mutta en vain viitsi maksaa maltaita kuovhuviinistä, kun olen varmasti jo ihan nukuksissa puoliltaöin muutenkin. Yleensä menen nukkumaan jo kymmenen paikkeilla, kun herään aamulla suhteellisen aikaisin.

Ihanaa uutta vuotta kaikille ja kiitos kaikille, jotka ovat lukeneet juttujani. Kiitos varsinkin kommenteista ja kysymyksistä! Yritän vastata asiallisiin kommentteihin, vaikka joskus se vahingossa unohtuu. Blogiani kyllä jatkan, vaikka nyt juhlapyhien jälkeen ei taida olla kamalasti aiheita juttuihin. Pitää kuitenkin muistaa viimeistellä pitkään odottanut juttu Ohion hyvistä ja huonoista puolista!

Happy New Year 2016!!!

Vaaleanpunainen ilmakivääri

Tämä tuli vastaan jo ennen joulua, muuta en muistanut postata. Jotenkin vain Walmartissa alkoi naurattaa, kun vastaan tuli tämä pinkki, varmaankin lähinnä naisille tarkoitettu ilmakivääri! Ja hinta ei ole kovin paha! Taisi olla suosittu, sillä nyt juuri, kun etsin sitä Walmartin verkkosivuilta, se on loppuunmyyty!

Siis joululahjaksi Daisy, pinkki ilmakivääri. En katsastanut Walmartin aseosastoa tarkemmin. Ehkäpä siellä olisi myös pinkkejä haulikoita. Josko niistä tulee kivasti naisellisempi olo kuin tavallisesta (ilma)kivääristä?

Sweet Potato Pie - Makea bataattipiirakka

Sweet potato eli bataatti on täällä yleinen, ja luulisin Suomessakin olevan nyt kaupoissa myynnissä.  Itse aikoinaan en ollut tänne muuttaessani  tutustunut kyseiseen tuotteeseen, ja vähän piti ihmetellä mitä siitä voisi tehdä.

Useat ohjeet ovat makeille ruokalajeille, ja vieläkään en ole maistanut esimerkiksi sweet potato fries'ejä, eli siitä tehtyjä ranskalaisia. 'Perunalastuina' olen niitä kuitenkin syönyt, ja ovat ihan hyviä, nimensä mukaan hieman makeita.

Kiitospäivän reseptejä ovat sitten erilaiset bataatista tehdyt laatikot ja muhennokset. Useissa ohjeissa ne ovat hyvinkin makeita, päälle usein suositellaan vaahtokarkkeja. Joskus olen tehnyt niistä muusia, ilman hirveän suuria fariinisokerimääriä. Maku muistuttaa pikkuisen lanttulaatikkoa, mausteena kaneli on sopiva. Sopii myös paloina omena kanssa uunivuoassa, mukaan vaahterasiirappia, timjamia, suolaa, pippuria..

Useimmiten kuitenkin itse teen niistä makeaa jälkiruokapiirakkaa kurpitsapiirakan asemesta.  Ohje on helppo, varsinkin kun käytän kaupasta ostettua valmista pohjaa. Sen voisi kyllä tehdä itsekin grahamkeksimuruista, sokerista ja sulatetusta voista.

Täta ohjetta varten ostin halkaisijaltaan 10 tuuman (25 sentin) grahamkeksipohjan.  Täytteeseen tarvitsin sitten ensiksi 3 bataattia. Ei niitä suurimpia, nämä olivat suunnilleen suuren nyrkin kokoisia. Suurempia kuin oma nyrkkini, siis varmaan miehen nyrkin kokoisia! :)

Kypsennä bataatit. Itse laitoin ne mikrouuniin, haarukalla pisteltyinä. Lasivuokaan, ja talouspaperia ympäri. Kypsensin 5 minuuttia kerrallaan, kunnes ne olivat kokonaan pehmeitä. Tällä kertaa tarvittiin 15  minuuttia. Ne voi myös keittää kypsiksi, tai laittaa uuniin. Pääasia, että ne pehmenevät kokonaan.

Annoin niiden jäähtyä puolitettuina vähän aikaa. Sitten poistin kuoret ja muussasin ne.

Muhennokseen sekoitetaan  yksi pehmennyt voipatukka (puoli amerikankuppia, noin 110 grammaa).

Tämän jälkeen lisätään puoli amerikankuppia (n. 1,25 dl) maitoa, noin 2 desiä hienoa sokeria, n. 1 tl kanelia, teelusikka vaniljasokeria. Nuo mitat ovat ihan oman maun mukaisia. Itse lisäsin kanelia varmaan reilut pari teelusikkaa. Sokerin määrä vaihtelee myös oman maun mukaan. Maistele seosta, kunnes se on itsellesi sopivan makeaa ja kanelinmakuista. Mukaan voi laittaa myös pikkuisen muskottipähkinää. Itse en sitä löytänyt, ja jätin pois.

Sekoita kaikki hyvin vatkaimella, kunnes seon on suhteellisen sileää. Vatkaa lopuksi mukaan kaksi munaa. Itse laitoin munat vasta lopussa, kun halusin maistaa seosta ensin. Joskus ostan pastöroituja munia, joiden kanssa maistaminenkin on turvallista. Mutta en tällä kertaa. Niin että varmista, että seos on maistuvaa ennen kuin lisäät munat! Vatkaa hyvin sekaisin.

Sitten seos kaadetaan taikinapohjalle, uuniin  175 C (350 F) noin tunniksi. Oma piirakkani oli tällä kertaa valmis jo 55 minuutissa. Joskus sen kanssa on mennyt tunti ja vartti. Kun keskelle painettuun hammastikkuun ei tartu raakaa täytettä, piirakka on valmis!

Valmis piirakka ei alakuvassa näytä juuri kummoisemmalta kuin uuniin menossa olevakaan. Höh. Ja vasta paistamisen jälkeen huomasin, että pakastimessa ei ollut enää yhtään Cool Whippiä. Kävin ostamassa sitä tänään, mies saa herkutella illalla! Piirakka maistuu myös vaniljakastikkeen, kermavaahdon tai vaniljajäätelön kanssa. 

Sohvanvaltaaja kuorsaa

Viikonloppuna Susi valloitti sohvan tapansa mukaan. Onneksi ehdin nakata alle pyyhkeen, ennen kuin märkä koira pyllähti sohvalle. Vaikka näitä neitejä yrittää kuinka kuivailla ulkonakäynnin jälkeen, ne pysyvät ainakin jotakuinkin kosteina.

Selvästi kylmässä ja märkyydessä ulkoilu väsytti vanhusparan, kohta alkoi kuulua vienoa kuorsausta.  Mikäs siinä on kuorsatessa, olo on sohvalla lokoisa. Menin kyllä kameran kanssa vähän liian lähelle, ja onnistuin herättämään koirulin. Mutta tämän jälkeen unet jatkuivat.

Suu Susilla alkaa olla jo ihan terve. Eläinlääkäri oli tyytyväinen hänelle lähettämiini kuviin suusta ja ikenistä. Antibiootit myös paransivat kulmahampaan ienjuuren tulehduksen. Koira on ollut selvästi onnellinen operaation jälkeen, ja ruoka on maistunut.

Jotta ei menisi ihan yksipuoliseski, tässäpä kuva myös Kimistä. Pikkuneidistä onnistuin ottamaan harvinaisen kuvan, yleensä se ei suostu nukkumaan minkäänlaisen pehmeän alustan päällä. Taisi nyt haluta pehmeää alleen sateen ja kylmän ilman jälkeen!

Lopuksi nyt se kuorsausvideo:

Jäämyrsky 2004 - Vanhoja Kuvia

Vaikka tänä vuonna joulukuussa on rämmitty sateessa, Ohiossa on silloin tällöin jouluna lunta. Ja vuonna 2004 saatiin oikein kunnon jäämyrsky, joka iski aatonaattona. 

Ongelmana oli se, että ensin satoi vettä, ja sitten lämpötila laski rajusti, ja nopeasti. Eli kaikki vesi jäätyi raskaaksi kerrokseksi, joka peitti puut, pensaat, katot, ulos parkeeratut autot, lentokentän.. Me olimme onnekkaita, meiltä ei katkennut sähköt. Mutta kymmeniä tuhansia talouksia oli jouluna ilman sähköä, kun jääkuorma katkoi puita sähkölinjojen päälle.

Aatonaaton iltana olimme käyneet ajelulla, ja kun ajoimme kotiin Gahannan läpi ihmettelimme, kun kadun oikealla puolella taloissa oli valot, ja koko vasen puoli oli pimeänä.

Aattoaamuna sitten heräsimme kauneimpaan talvimaisemaan ikinä! Oli aurinkoista, ja jääpisarat kimalsivat kirkkaassa valossa. ja kaikki oli jään peitossa! Uskaltauduimme iltapäivällä ajelulla, ja otimme kuvia. Valitettavasti nämä ovat kaikki vanhalla kameralla otettuja, eli eivät ole kovinkaan suurella resoluutiolla. Puut ja pensaat olivat uskomattoman upeita, kuin kristallleilla kuorrutettuja!

Myrskyn jäljet näkyivät jopa useita vuosia, sillä painava jää puitten oksilla katkoi latvoja, tai painoi niitä kyttyrään pysyvästi.

En enää muista kuinka kauan jää ja lumi pysyivät maassa ja puissa tuolla kertaa. Harvinainen tapaus, kiva kun sain siitä kuvia. Meille ei siis onneksi tästä aiheutunut haittaa. Mutta vaille sähköä jouluna jääneet ihmiset, lentokentälle peruuntuneiden lentojen vuoksi jääneet ja muut huonompionniset eivät muistele myrskyä kovinkaan suurella lämmöllä.

PS. Suurin osa kuvista on otettu Inniswoodin puistossa, tai matkalla sinne ohi Eastonin. Muutama kuva on myös meidän alueelta.