Takapihalla on ilmestynyt tavallisten påikkulintujen ja oravien lisäksi myös kesävieraita. Viikonlopun aikana kävi jo pari kolibria, vielä en niistä saanut kuvia. Ihan ensimmäinen paikalle saapunut oli uros. Ne ovat olleet minun ruokainta-automaatillani hyvin harvinaisia, enkä ole kertaakaan saanut niistä kuvia. Ne tunnistaa kurkun punaisesta läiskästä.
Perjantaina ja lauantaina satoi, ja se sai näköjään paikalliset rupikonnat liikeelle. Yksi aika pieni chillaili takapihan oven edessä. Onneksi huomasin sen, ennen kuin päästin Nicon ulos. En tiedä olisiko konna tullut syödyksi, vai olisiko Nico painunut karkuun. Kuitenkin parasta välttää kohtaamiset. Konna ei halua tulla syödyksi, ja sen ihossa on jotain pahan makuista, ja pennulle pahaa.
Ensimmäinen konna pötki itse pakoon. Konna numero kaksi (vai liekö sama möllikkä) piti jo napata käteen ja saatella portin ulkopuolelle. Useampia ei onneksi enää näkynyt.
Yksi sorsapari pitää meidän pihastamme,
ja lentää tänne vähän väliä. Nico on jo alkanut oppia, että sorsat ovat
vihollisia, tai riistaa, ja ajaa ne pois mielellään.
Oravia käy pihalla kovasti. Yksi on varsinainen taituri, joka löytää tiensä ruokintalavalle, oli se vaikka kuinka hankalaa.
Muuten
sitten vierailijat ovat pikkulintuja. Enimmäkseen varpusia, joilla on
jo täysikokoiset poikaset. Useita eri turpiaaleja näkyy, ja aina silloin
tällöin sininärhiä, kardinaaleja ja tiaisia.
 |
| Naaraspunaolkaturpiaalin suojaväri on aika hyvä. |
 |
| Punaolkaturpiaali, naaras |
 |
| Purppuraturpiaali |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti