Molemmat korvat ovat pystyssä tänään! Saa nähdä onko tämä pysyvää, vai lupsahtaako ainakin toinen.
Taas eroja ja samanlaisuuksia vanhempiin koiriin. Susi kallisti usein päätään, kun se kuunteli puhetta ja yritti ymmärtää, tai kuuli jotain erikoista. Kimi ei päätään kallistellut, ikinä. Näyttää, että Nicosta tulee päänkallistelija!
Näistä kuvista näkee, että silmät ovat muuttumassa sinisistä ruskeiksi.
Ihania kuvia taas�� Minkälaisia edelliset koirasi olivat? Olivatko kilttejä ja tottelevaisia vai ihan kunnon vahtikoiria? Itsekö koulutat vai käyttekö jossain koirakoulussa?
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaSusi ja Kimi olivat niin keskenään erilaisia. Susi tykkäsi miellyttää! Aina, kun se tiesi tekevänsä jotain pyydettyä oikein, se oli niin tyytyväisen ja onnellisen näköinen. Sen kanssa käytiin koulutuksessa tuossa alle vuoden iässä.
Susi nimesi itsensä vahtikoiraksi. Aina, kun lähdimme talosta, se juoksi yläkertaa, ja jos ikkuna oli raollaan, se haukkui niin että koko naapurusto kaikui, ja kaikki tiesivät että koirapuolustus oli aktivoitu.
Kimillä taas oli aina vähän 'joo joo, sano mita sanot, minä teen mitä haluan' -asenne. Se kyllä osasi käskyt, mutta oli kärsimätön tai ei vaan halunnut tehdä
mitä pyydettiin. Kimin kanssa olisi pitänyt käydä koulutuksessa. Mutta olin kokopäivätöissä, eikä aikaa tai energiaa ollut lähteä oulutukseen. Olisi pitänyt.
Mutta kumpikin olivat kilttejä ja ihania. Vahtikoirina olivat hyviä, kukaan ei voinut lähestyä taloa ilman, etä haukuttiin! :) Kotona oli turvallista olla, kun tiesi, että täällä on koirat vahdissa.
Nicon varmaan koulutan sekä itse kotona, että katson löytyykö jotain kivaa kurssia tästä lähistöltä. Jotain, jossa olisi koirakavereita. Kunhan saan rokotukset kuntoon, mennään PetCoon, jossa on kuulemma puppy play time lauantaisin, ja pennut saavat leikkiä keskenään.
Nicostakin tulee vahtikoira, joka nukkuu sängyssäni!
Olivatko koirat vieraille äkäisiä? Onko saksanpaimenkoira vaikea opettaa? Ei varmaan paras vaihtoehto ensimmäiseksi koiraksi?
VastaaPoistaMolemmat tykkäsivät ihmisistä ja olivat ystävällisiä. Ovikelloa kyllä hauluttiin kamalasti, mutta vieraita rakastettiin kovasti. Ainoa rähinä Susilla oli eläinlääkäri, koska kerran verinäytteen ottaminen taisi sattua pahasti, ja se ei unohtunut.
VastaaPoistaVieraista koirista Susi ei tykännyt, kun pari kertaa lenkillä irtokoira hyökkäsi jostain nurkan takaa, ja näykki Susin takajalkoja ennen kuin edes huomasin, mitä oli tekeillä. Eli huonot kokemukset kyllä jäävät muistiin.
Sakut ovat kamalan älykkäitä, ja pyrkivät miellyttämään ja ovat iloisia kun ymmärtävät. Eli koulutus on osaltaan helppoa, kunhan vain jaksaa olla kärsivällinen. Ei ehkä ekaksi koiraksi, koska alussa ainakin on tahtojen taistelua. Ja jos koira lähtee vaikka remmissä vetämään, siinä lähtee pienempi ihminen lennossa matkaan!
Mutta siis aivan ihania koiria sakemannit.. Lapsesta asti halusin. En enää ottaisi muuta rotua.