Kun muutimme tänne, istutin pihalle siemenestä kasvattamiani valeakaasian taimia. Istutin myös kasvattamani wisterian eli sinisateen taimen, mutta se ei kasvanut puuksi. Nämä akaasiajutut sen sijaan kukoistavat.
Ne rönsyilevät kovasti, ja jos esimerkiksi nurmikko jää leikkaamatta joksikin aikaan sateitten takia, siinä kasvaa äkkiä polvenkorkuisia taimia. Huono puoli näissä minun versioissani on se, että niiden oksat ja runko ovat täynnä piikkejä. Vanhat oksat kuivuvat, ja putoavat helposti, ja niitä saa olla keräämässä pois, etteivät koirat astu piikeihin. Lehdet ja kuori ovat myös myrkyllisiä. Ei siis paras valinta pihapuuksi. Mutta ainakaan yksikään aikaisempi koira ei ole osoittanut mielenkiintoa puita kohtaan. Nicoa nyt pitää pitää silmällä kuin haukka joka tapauksessa.
Alkukesästä nämä puut kukkivat. Kukat ovat tertuissa, ja tuoksuvat ihanan hyvälle. Tänä vuonna vain toinen puu kukkii kovasti, ja kukinnot ovat aika ylhäällä puussa, eli en ole päässyt nuuhkimaan kovin läheltä. Mutta joskus aina pihalla lehahtaa ihana parfyymimainen tuoksu.
Oli vähän harmaa aamu, kun kuvasin näitä. Mutta eiköhän näistä kuvista jonkun verran selvää saa. Ja WikiPediasta löytyi ihan jännä tieto: valeakaasia (Robinia pseudoacacia) on puuvartinen kasvi hernekasvien heimossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti