Koiranpennun hakumatka ja ensimmäinen ilta

Eilen oli se suuri päivä, jolloin saimme uuden pentumme, Nicon. Ensialkuun Susin menetyksen jälkeen ajattelimme, että otetaan toinen koira vasta loppuvuodesta. Selailin kuitenkin jo helmikuussa pentuilmoituksia, ja silmiin sattui Ohiossa maaliskuussa syntyvä pentue, jossa pitäisi olla isoja koiria. Loppujen lopuksi kävi ilmi, että kysessä oli Susin kasvattajaperhe. Pennut eivät ole sukua Susille, mutta kuitenkin samantapaisia, suuria ja kauniita.

Onneksi varasin pennun. Luulimme kyllä, että Kimillä olisi elinaikaa vielä vuosia, ja talossa olisi kaksi koiraa. Mutta ei.. Emme joutuneet  olemaan ilman koiraa kuin pari viikkoa. Ja kyllä ne ovat olleet tyhjiä ja hiljaisia päiviä. Jospa nyt ilo alkaa palata. Ainakin tekeminen ei lopu, ja Nico on varsin hurmaava. 

Tiedän, että nykyään on suositeltavaa adoptoida  ns. rescue-koiria sheltereistä, mutta minä haluan koiran, jonka alkuperän ja lapsuusajan tiedän. Näiltä kasvattajilta sain joka viikko sähköpostissa kuvia pennuista, ja pennut kasvoivat perheen parissa, molemmat pentujen vanhemmat ovat myös talossa. Ei pentutehtailtuja tai ladossa pahnoilla kasvaneita pentuja.

Pentueessa oli 11 pentua, 3 narttua ja 8 urosta. Aluksi urosten olimme varauslistan kolmansia, mutta eiliseen mennessä pari varaajaa oli perunut niin että olimme ensimmäiset uroksen hakijat. Ikää pennuilla on 8 viikoa huomenna äitienpäivänä.

Ajoimme I-71 -valtatietä pitkin Clevelandin suuntaan kohti Woosteria. Tässä muutama kuva matkan varrelta:

Oversized load

Paikka oli vajaan kahden tunnin ajonmatkan päässä. Onneksi ilma oli aurinkoinen ja liikenne aika rauhallista.

Pennut olivat ulkona, ne olivat saaneet juuri kylvyn. Ihania pörröisiä lanttulaatikon hajuisia söpöläisiä. Tytöt vietiin sisälle, ja siinä sitten jäimme ulos poikien kanssa, ja piti alkaa valita se 'meidän koira'. 

Lopuksi piti valita kahdesta: Brody (kaikilla oli B-kirjaimella alkavat nimet) tai Bentley. Brody oli varsinainen hulivili. Kaunis kuin mikä, korvat jo ylhäällä ja koko ajan hääräämässä. Osa veljeksistä yritti nukkua, ja Brody juoksi tuuppimaan ja näykkimään niitä. Bentley on se, josta tulee kuulemma pentueen suurin. Vähän johtajatyyppi, mutta rauhallisempi kuin Brody. 

Päädyimme lopuksi Bentleyyn. Brody olisi ehkä ollut jo liikaa. Ja nyt kotona, kun yritän pysyä Bentleyn, siis Nicon temppujen perässä, olen iloinen, että tämä on se 'rauhallisempi' kaveri. Lisäksi Brodyn korvat olivat jo pystyssä. Bentleyn eivät ihan vielä. Minusta on kiva seurata korvien nousukehitystä!

Pennun nimi on siis Nico. Kirjoitin pitkän listan vaihtoehtoja, ja mies tykkäsi tästä eniten. Ei siis Sulo tällä kertaa, sorry Syyskoira :)

Sitten pakkasimme pennun autoon ja kotimatkalle. Ensialkuun Nicon ilme oli vähän alakuloinen. Oli ero muista pennuistra ja sitten vielä piti istua jossain ihme vempeleessa, joka liikkuu. Yritin laittaa Nicon isoon pyykkikoriin, jonka olin valjastanut turvavöihin, ja laittanut turvaverkon päälle, pehmeät tyynyt alle. Mutta syliin piti päästä, siinä kai oli turvallisempi olo.

Kotimatka sujui ihan hyvin. Nico nukkui koko matkan takapenkillä sylissäni viltin sisällä. Kotona sitten oli taas energiaa, onneksi vain aina välillä. Eka päivä meni aika lailla torkkuessa, ja välillä käytiin tutkimassa paikkoja. Lelut kiinnostivat pikkaisen, ruoka sentään maistui hyvin. Takapihakin hyväksyttiin.

Olin jo unohtanut, miten pennut seuraavat ihan kantapäillä. Nicoon meinaa kompastua, niin että pitää muistaa olla varovainen. Nytkin se nukkuu varpaitteni päällä. Myös erilaiset ahtaat paikat näyttävät kiehtovan Nicoa.

Yritä tässä olla tietokoneella, kun tuoliakaan ei saa paikalleen.

Yöllä en ainakaan minä saanut nukuttua paljon. Nukuin Nicon kanssa vierashuoneessa, miehen ei tarvitse herätä joka välissä.  Yritin laittaa koirapedin ihan sängyn vieren, pääni kohdalle. Aluksi Nico tykkäsi tunkea itsensä koirapedin ja yöpöydän väliin.

Yöllä sitten ainakin heräsin ainakin kerran tunnissa, joko pieneen vikinään, naamalle pyrkivään pentuun tai pennun kävelyyn. Laitoin kyllä puppy padseja onnettumuuksien varalta. Aamulla kolmella padilla oli pisut, kahdet pikku pisut olivat lattialla, ja aamuneljältä oli tullut parit numero kakkoset, matolle tietenkin, padin viereen. En alkanut aamuyöllä maton kuuraukseen, keräsin vain enimmät pois ja nukuin viehättävässä kakan hajussa loppuyön. Edessä on sitten kokolattiamaton siivous, kunhan mies herää ja pitää Nicolle seuraa.

Nyt aamulla leikittiin kovasti. Aamuruoka mauistui ja käytiin takapihalla aamutoimilla. Onnistuin väsyttämään Nicon leikeillä niin että tässä on vähän aikaa kirjoittaa blogia.

Kuvia tulen postailemaan varmaan päivittäin nyt alkuksi. Kovasti tässä tulee olemaan puuhaa, mutta onpa ihana, kun talossa on taas koira.

Postaan lisää kunhan ehdin. Jostain syystä tämän aamun latausten kanssa meni kamalan kauan.