Nicon nukkumapaikkoja ja -asentoja 2, kuulumisia

Nico nukkuu paljon, niinkuin kaiki pennut. Se useimmiten kuitenkin seuraa, mitä teen, ja vaihtaa tarvittaessa nukkumapaikkaa lähemmäksi. Ja Nico on kuin ninja. En kuule sen liikkuvan, mutta paikka muuttuu. Joka kerta, kun nostan katsetta, se on kadonnut paikasta A ja muuttanut paikkaan B, C, D, tai kadonnut näkyvistä. 

Yksin sitä en ole vielä jättänyt pitkäksi aikaa. Ja tässä tarkoitan ihan talon sisällä yksin olemista. Kunhan aamulla on leikitty, käyty pihalla ja syöty, voin poistua yläkertaan ja käydä suihkussa ja hoitaa muut aamutoimet. 

Talosta en vielä uskalla lähteä edes Nicon päiväunien aikaan. Kävimmekin yhdessä eläinläkärissä keskiviikkona. Olen ostanut pienet valjaat. Takapenkillä on istuinsuoja ja 'oh shit handle' -kahvojen välissä on koukuilla kiinnitetty nauha, johon valjaat saat kytkettyä. Eläinlääkäri on ihan muutaman minuutin matkan päässä, ja ajo sinne sujui kivasti. Aluksi oli pientä kitinää, mutta en saanut pentua naamalle, tai siis etupenkille, eikä se kiskonut valjaitaan. 

Lääkärissä sitten tervehdittiin kaikkia, Nico punnittiin (15 paunaa eli melkein 7 kiloa) ja varasin ajan seuraavaan rokotukseen. Ulos kävelyille pihan ulkopuolelle ei saa mennä ennen viimeistä penturokotusta, eli siihen menee vielä aikaa. Muistelen, että viimeinen tulee 12-viikkoisena.

Olemme pelanneet palloa sekä sisällä että takapihalla. Ulkona pallon palautus minulle meinaa unohtua, kun voikukkien hahtuvapallot kiinnostavat enemmän. Niitä näykitään ja syödään oikein urakalla.

Kana, tai kukkohan tuo on, on edelleen mielilelu. Yhtenä iltana ihmettelin, missä pikkumies pileksii. No, oltiin menty kukon kanssa torkuille ihan takapihan oven viereen, ilmastointiaukon viereen. Sieltä nouseva viileä ilmavirta on kai tuntuu hyvältä.

Myös makuuhuoneessa oli pitänyt etsiä ilmastointiaukko. Ongelmana oli se, että olin laittanut siihen ihan päälle jakkaran. Jakkara pitää paikoillaan pahvinpalaa jonka takana on sähköjohtoja. 

Talo onkin täynnä pahvia, laatikkoina ja levyinä. Tulin siihen tulokseen, että se on halvin ja helpoin tapa estää pääsy paikkoihin, joihin en halua pentua hampaineen. Pahvin taakse on piilotettu kaikki sähköjohdot, kengät, pistorasiat ja alahyllyt. Konsti on toiminut ainakin tähän asti. Saa nähdä miten käy, kun Nico kasvaa suuremmaksi, ja maitohampaat alkavat kutista.

Tämä nukkumapaikka osoittautui vähän surkeaksi, kun sieltä ei ollutkaan helppo päästä pois. Nico jumittui jakkaran keskiosaan, josta se piti auttaa pois. Ja tämä tapahtui parikin kertaa. Loppuyöksi käänsin jakkaran ylösalaisin, ja aamulla vaihdoin se parempaan malliin. Sen kanssa oli sitten helpompi nukkua venttiilin päällä. Kuvia tästä ensi kerralla.

HJÄLP!