Pieni ilo

Kumma, miten hankalaa onkaan ottaa selfieita koirien kanssa.. Äidilläni oli syntymäpäivä kuun alkupuolella, ja päätin ilahduttaa häntä lahettämällä muutaman kuvan minusta ja koirista täältä rapakon takaa. Nykyään on helppo tilata kuvat ihan Suomesta verkon kautta, ne printataan siellä ja lähetetään postitse vastaanottajalle. Kuvista tuli tosin aika hassuja, koirat kun eivät oikein halua poseerata...

Monissa kuvissa on koirasta näkyy korva tai nenä, minusta puoli naamaa, ja usein sekin on mutrulla, kun koira alkoi nuolla juuri kun olin ottamassa kuvaa. Kuvat eivät nyt ole tässä pääasia, rakas vanhempi koirani Susi on.

Tässä alkuvuodesta Susin takajalat ovat olleet huonossa kunnossa. 12-vuotias neiti ei ole enää tahtonut nousta portaita yläkertaan, samoin takapihalta taloon rappuja pitkin nouseminnen on ollut hidasta. Takapihalta olen Susin vielä saanyt sisään, taikasana on turkey eli kalkkuna! Siis palkkioksi portaiden noususta on annettu pieni pala  kalkkunarullaa. Muuten koira nököttää pihalla eikä tule sisään.

Välillä mietin, etta onko syyna myös silmät. Susilla näyttää olevan vahan kaihiset silmät. Hyvin se nakee normaalisti, mutta pimeällä tuntuu, että näkökyky ei ole yhta hyva. Keittiöön on pitänyt sytyttää kaikki valot, ennenkuin sisääntulo onnistuu kalkkunahoukuttimen  kanssa.

Perjantaina kävimme eläinlääkärissä vuositarkastuksessa. Kerroin Susin ongelmista, ja ensiavuksi sain vahvoja kipulääkkeitä. Vähän se epäilytti, koska Susin maksa+arvot ovat olleet pielessä toista vuotta. Syynä oli lienee huonot hampaat, jotka on nyt poistettu. Arvot olivat vieläkin osittain korkealla, mutta paljon alemmat kuin vuosi sitten.

Koiruli sai siis kipulääkkeet. Annos oli 3 tablettia 8 - 12 tunnin välein. Annoin keskipäivällä 3 tablettia, ja koira oli pilvessä koko loppupäivän. Siis valot oli päällä, mutta kukaan ei ollut kotona.. Soitimme lekurille seuraavana päivänä, ja olimme samaa mieltä, että eiköhän 2 tablettia ole sopiva annos.

Eilen Susi sai tuon annoksen, ja koira kun piristyi! Se ihan hyppeli kun mentiin iltapissalle! Ja yleensä illalla Susi on jäänyt alakertaan kun lopetamme telkun katselun ja menemme yläkertaan.  Mutta nyt neiti kitisi portaitten alapäässä, että tulisiko joku eskorteeraamaan ison koiran portaita ylös. Ja kun pääsin alakertaan, Susi vilahti portaat ylös kuin nuori koira eikä edes odottanut että olisin auttanut.

Itku siinä meinasi päästä. Koiraparalla oli ollut kipuja, vaikka se ei sitä nayttänyt. Minua vaivaa nyt syyllisyys, että olisi pitänyt viedä koira eläinlääkäriin jo pari kuukautta sitten! Susi on vanha, mutta olisi ihana, jos vuosia olisi vielä edessä. Rakastan tätä koiraa ihan mielettömästi.  Rakastan molempia ihan mielettömästi, mutta Susi on ensimmäinen ihan oma koirani, ja varsinainen 'big baby'.

Kipulääkkeet pysyvät nyt kuvioissa mukana. Glukosamiinia olen antanut jo helmikuusta asti, siihen eläinlääkäri oli tyytyväinen. Katsomme nyt tässä pari viikkoa miten koira jaksaa, ja sitten ehka yritetään löytää jotain anti-inflammatory -lääketta auttamaan lantion kanssa kipulääkkeiden lisäksi.

Koira jaksaa paremmin.. Pieni ilo, suuri syyllisyydentunne.. Mutta minä olen minä, tunnen syyllisyyttä aina kaikesta.. Mutta pieni ilo on silti ilo :)

Kuvassa paras koiraselfie (Susi + minä incognito!)

Selfie Kimin kanssa:

Kolmas upea selfie: Minä ja korva

Koiranaama: