maanantai 1. kesäkuuta 2015

Odotan kolibreja, vaikka ilmat taas kylmenivät!


Kolibreja (hummingbird) pihalla käy joka vuosi. En koskaan muista, mihin aikaan keväällä ensimmäiset ilmestyvat. Juoma-automaatin laitan yleensä ulos vasta sen jälkeen, kun olen nähnyt yhden alueella.

Tänä vuonna ajattelin katsoa, mitä tietoa Internetista löytyy, ja siellä sanottiin, että kolibreja voi Ohioon odottaa jo huhtikuun puolessa välissä! Niinpa tuli jo kiire, kun on kesäkuun alku. Tänä keväänä on kyllä ollut niin kylmä, etta en tiedä ovatko ne myöhässä. Kukkivia kukkia ulkona kyllä jo on ollut kuukauden verran, ja välillä lämpötilat nousivat kolmeenkymmeneen asteeseen.

No, joka tapauksessa kävin aamulla kaupassa ja ostin pullon valmiiksi tehtyä kolibreille tarkoitettua juomaa. Kesäisin sekoitan itse automaattiin tarkoitetun nesteen: ruokosokeria ja vettä. Tarkan suhteen joudun joka vuosi katsomaan, en nyt sitä muista.

Kuitenkin ajattelin, etta aloitan tällä valmiiksi pullotetulla, kun se ei homehdu helposti. Kunhan sitten varmuudella spottaan kolibrin, vaihdan kunnon kotitekoiseen. Tänään on koleaa, aamulla oli 10 astetta, eikä iltapäivälla ole paljon lämpimämpää. Jos olisin kolibri, matkustaisin takaisin etelämmäksi...

Kolibrit ovat varsin vekkuleita lintuja. Pihalla olen nähnyt vain yhtä sorttia, ruby-throated hummingbird, eli rubiinikurkkukolibreja. Koiraalla on rubiininpunainen kurkku, päältä molemmat sukupuolet ovat kauniin vihreitä. Ne ovat hyvin ärhäkkäitä, ja ajavat muut kolibrit pois pihalta. Joskus pelottaa, etta saan kobrin otsaan kuin keihään, kun ne kiitävät toistensa perässä.  Niiden lennon myos kuulee, kun siivet liikkuvat niin nopeasti, etta ne surisevat.

Laitoin vähän nestetta automaattiin, ja se on nyt lähellä lasiovea niin että saan otettua kuvia, kunhan yksikin lintu ilmestyy! Punainen on niiden suosikkiväri, tämä automaatti toivottavasti houkuttelee. Ostin täksi kevääksi uuden.  Viime kesäinen oli muuten hyvä, mutta jotenkin ampiaiset onnistuivat tunkemaan itsensa sisälle sen nestesäiliöön, ja joka kerta kun avasin sen pestäväksi, siellä lillui ampiaisenraatoja.

Ampiaiset kyllä pyrkivät samoille apajoille, eli sokeriveden perään. Voi olla, että kesemmällä joudun siirtämään sen pois tästä oven läheltä etten saa ampiaisparvea kimppuuni. Ne kun parveilevat koko ajan automaatin lähellä.

Vielä siis ei ole kuvia varsinaisista kolibreista, mutta toivottavasti hyvin pian!

EDIT: Kolibrit eivät tykänneet tästä uudesta automaatista, piti ostaa erilainen. Siitä on pidetty!

(PS. Postaus luontaistuotteista yms on tulossa, sain tänään otettua vähän kuvia Meijerin valikoimista. Saattaa kuitenkin kestää vähän aikaa ennenkuin kaikki haluamani materiaali on kasassa. Kiitos kun pyysit postausta, toivottavasti olet kärsivällinen!)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti