Lähistöllä asustelee kohtuullinen määrä sammakoita, vaikka mitään lampia alueella ei ole, ja lähin joki on vähän kauempana, vilkaan tien toisella puolella. Keväällä sammakoiden kurnutuksen voi kuitenkin kuulla illalla ja alkuyösta. Yhtään varsinaista sammakkoa en ole lähistöllä nähnyt, mutta pieniä rupikonnia täällä on aika paljon.
Yleensa konnat istuvat jalkakäytävällä runsaan sateen jälkeen. Nurmikko on kai niille liian märkää. Vanhempi koirani yrittää aina syöda kaiken mahdollisen liikkuvan. Niinpä koiraa kävelyttäessani aina kun huomaan jalkakäytävällä istuvan konnan, yritän napata sen käteeni ja vaivihkaa nakata kauemmaksi ruohoon. Harmittavasti yleensä joko koira huomaan mitä teen, ja pomppaa konnan perään. Tai takaisin palatessani konna on kämpinyt takaisin samana paikkaan missa se aikaisemmin oli, ja olen jo unohtanut koko otuksen olemassaolon. Joka tapauksena tuloksena on yleensä koira, joka yrittää napata konnan suuhunsa.
Nämä rupikonnat (Fowler's Toad) eivät ole varsinaisesti myrkyllisiä, mutta niiden ihossa on jotain, joka maistuu kamalan pahalta. Eli heti konnan kimppuun hyökkäyksen jälkeen konna on vapaa. Ja tämän jälkeen alkaa sylkeminen, pään ravistelu, hillitön kielen lipominen, ja minua kohtaan katseet 'miksi tarjosit minulle pahan makuista rupikonnaa?'
Luulisi koiran jo oppineen parin kerran jälkeen, mutta vieläkin se on menossa niiden perään kun näkee.
Videolla esiintyvä kaveri oli takapihalla, oven edessa olevan maton päällä. Onneksi katsoin ulos ennenkuin päästin koirat pihalle. Ehdin ottaa pari kuvaa ja lyhyen videon ennenkuin se katosi- se ei ollut niin nopea kuin aikaisempi hiiri (täällä on myos paljon hiiriä. Yksi ensin käveli grillin vieressä, ja sitten singahti kohti portaita kuin rasvattu salama. Onneksi meni portaitten alle eikä pyrkinyt ovesta sisään. Kellarissa oli hiiri-infestaatio jokunen vuosi sitten, ja nyt vihaan hiiriä tulisesti!)
Tässäpä siis Fowler's Toad:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti