Päivän luontovideo: Kimalainen nauttimassa sokeriliemestä

Jalat on jo vähän ristissä...

Vajaa viikko sitten kolibrien automaatilla kävi koiras, ensimmäinen jonka näin tänä kesänä. Viime viikko oli kuitenkin niin kiireinen, että en ehtinyt pitää vahtia. Tänään aamulla sitten vahdin automaattia kamera kädessä vähän aikaa. Koiraskolibria ei näkynyt, mutta sain lyhyen, kivan videon naaraskolibrista syömässä, postaan sen huomenna.

Kimalaiset ovat kuitenkin tykästyneet automaattiin. Siitä en pahastu. Tykkään kimalaisista, ne ovat pulleita ja rauhallisia. Ampiaisia sen sijaan pelkään. Kakarana piti kerran käydä sorkkimassa ampiaispesää sillä seurauksella, etta sain muutaman piston. Ja kerran poimin parvekkeen vieressä olevasta männystä kavyn. Kävyssä istuikin ampiainen, joka sitten tarmokkaasti iski piikkinsa sormeeni ennenkuin edes tajusin, mitä tapahtui. Näistäpä sitten on sitten jäänyt pieni ampiaiskammo. Jos amppari tulee parin metrin päähänkään, iskee kamala paniikki ja pitää painua karkuun. 

No niin, siis kimalaiset kayvät syömässä sokerilienta. Postasin jonkun aikaa sitten yhdestä sokerihumalaisesta kimalaisesta. Tämän päivän vieras/vieraat eivät ole VIELÄ humalasa, mutta jos tämä tahti jatku, kohta ovat! Automaatille tulee kimalainen aina parin minuutin välein. En tieda onko se yksi ja sama, vai onko kävijöitä useampia. Taitaa olla useita, parilla ottamallani videolla pörrää pari yksilöä.

Tässä kuitenkin pari videota, jotenkin tuo näytti niin herttaiselta. Kimalainen painuu pää edellä syömäautomaatin aukolle ja nauttii!

Pikkaisen alkaa olla horjuntaa liikkeissä:

Franklin Park Conservatory: kierros kasvihuoneissa 2

Kuvakierros Franklin Park Conservatoriossa jatkuu. Tämän kerran kuvat ovat 'desert' eli erämaa/aavikko -osastolta.  Kaktukset ovat aina kiehtoneet minua. Kotona ne eivät valitettavasti ole olleet kovin pitkäikäisiä, koska en malta olla kastelematta niitä. Yli vuoden olen nyt onnistunut pitämään hengissä kaksi joulukaktusta, jotka ovat kukkineet pari kertaa. Toinen on kylla vähän kärsineen näköinen. Sitä ylikastelin sen verran, että puolet kuoli. Nyt pidän niistä näppini erossa enkä kastele kuin parin viikon välein...

Desert -osasto on täynnä kaktuksia ja muita mehikasveja. Osa niistä vaikuttavan suuria. Nimiä en nyt muista, aloe ja agave ovat tuolla jossain kuvissa näkyvillä. Tunnistin myös anopinjakkaran, mutta näköjään en ottanut kovaa siitä.

Tämä taisi olla ainoa osaston tällä hetkellä kukkiva kaktus.

Pieni ilo

Kumma, miten hankalaa onkaan ottaa selfieita koirien kanssa.. Äidilläni oli syntymäpäivä kuun alkupuolella, ja päätin ilahduttaa häntä lahettämällä muutaman kuvan minusta ja koirista täältä rapakon takaa. Nykyään on helppo tilata kuvat ihan Suomesta verkon kautta, ne printataan siellä ja lähetetään postitse vastaanottajalle. Kuvista tuli tosin aika hassuja, koirat kun eivät oikein halua poseerata...

Monissa kuvissa on koirasta näkyy korva tai nenä, minusta puoli naamaa, ja usein sekin on mutrulla, kun koira alkoi nuolla juuri kun olin ottamassa kuvaa. Kuvat eivät nyt ole tässä pääasia, rakas vanhempi koirani Susi on.

Tässä alkuvuodesta Susin takajalat ovat olleet huonossa kunnossa. 12-vuotias neiti ei ole enää tahtonut nousta portaita yläkertaan, samoin takapihalta taloon rappuja pitkin nouseminnen on ollut hidasta. Takapihalta olen Susin vielä saanyt sisään, taikasana on turkey eli kalkkuna! Siis palkkioksi portaiden noususta on annettu pieni pala  kalkkunarullaa. Muuten koira nököttää pihalla eikä tule sisään.

Välillä mietin, etta onko syyna myös silmät. Susilla näyttää olevan vahan kaihiset silmät. Hyvin se nakee normaalisti, mutta pimeällä tuntuu, että näkökyky ei ole yhta hyva. Keittiöön on pitänyt sytyttää kaikki valot, ennenkuin sisääntulo onnistuu kalkkunahoukuttimen  kanssa.

Perjantaina kävimme eläinlääkärissä vuositarkastuksessa. Kerroin Susin ongelmista, ja ensiavuksi sain vahvoja kipulääkkeitä. Vähän se epäilytti, koska Susin maksa+arvot ovat olleet pielessä toista vuotta. Syynä oli lienee huonot hampaat, jotka on nyt poistettu. Arvot olivat vieläkin osittain korkealla, mutta paljon alemmat kuin vuosi sitten.

Koiruli sai siis kipulääkkeet. Annos oli 3 tablettia 8 - 12 tunnin välein. Annoin keskipäivällä 3 tablettia, ja koira oli pilvessä koko loppupäivän. Siis valot oli päällä, mutta kukaan ei ollut kotona.. Soitimme lekurille seuraavana päivänä, ja olimme samaa mieltä, että eiköhän 2 tablettia ole sopiva annos.

Eilen Susi sai tuon annoksen, ja koira kun piristyi! Se ihan hyppeli kun mentiin iltapissalle! Ja yleensä illalla Susi on jäänyt alakertaan kun lopetamme telkun katselun ja menemme yläkertaan.  Mutta nyt neiti kitisi portaitten alapäässä, että tulisiko joku eskorteeraamaan ison koiran portaita ylös. Ja kun pääsin alakertaan, Susi vilahti portaat ylös kuin nuori koira eikä edes odottanut että olisin auttanut.

Itku siinä meinasi päästä. Koiraparalla oli ollut kipuja, vaikka se ei sitä nayttänyt. Minua vaivaa nyt syyllisyys, että olisi pitänyt viedä koira eläinlääkäriin jo pari kuukautta sitten! Susi on vanha, mutta olisi ihana, jos vuosia olisi vielä edessä. Rakastan tätä koiraa ihan mielettömästi.  Rakastan molempia ihan mielettömästi, mutta Susi on ensimmäinen ihan oma koirani, ja varsinainen 'big baby'.

Kipulääkkeet pysyvät nyt kuvioissa mukana. Glukosamiinia olen antanut jo helmikuusta asti, siihen eläinlääkäri oli tyytyväinen. Katsomme nyt tässä pari viikkoa miten koira jaksaa, ja sitten ehka yritetään löytää jotain anti-inflammatory -lääketta auttamaan lantion kanssa kipulääkkeiden lisäksi.

Koira jaksaa paremmin.. Pieni ilo, suuri syyllisyydentunne.. Mutta minä olen minä, tunnen syyllisyyttä aina kaikesta.. Mutta pieni ilo on silti ilo :)

Kuvassa paras koiraselfie (Susi + minä incognito!)

Selfie Kimin kanssa:

Kolmas upea selfie: Minä ja korva

Koiranaama:

Franklin Park Conservatory: kierros kasvihuoneissa 1

Pienoisrautatie

Franklin Park Conservatory on kasvitieteellinen puutarha ja konservatorio Columbuksessa. Toisin kuin Dawes Arboretumissa, kasvihuoneisiin on pääsymaksu. Ulkotiloihin on vapaa pääsy. Ulkopuutarhoja on 36 hehtaaria, niita emme tällä kertaa kiertäneet, kun oli tosi kuuma ilma.

Konservatorion päärakennus rakennettiin vuonna 1895, ja siellä on nykyään yli 400 kasvilajia. Erillisia osastoja on useita, tässä postauksessa on kuvia Himalajan vuoristoalueen ja trooppisen sademetsän kasveista ja palmuista. Seuraavaan postaukseen tulee kuvia  aavikko-osastosta.

Aikanaan tontti ostettiin ensimmäistä, vuonna 1852 pidettyä  Ohio State Fair -näyttelyä varten.  Näyttely pysyi alueella vuoteen 1884 asti, jonka jälkeen siitä tehtiin virallinen puisto. Chicagon maailmannäyttely vuonna 1893 inspiroi Columbusta rakentamaan Victorian ajan -tyylisen kasvihuoneen, joka aukaisi ovensa Franklin Park konservatoriona vuonna 1895.

Kasvihuoneissa on siellä täällä kauniita lasitaideteoksia (Chihulky Glassworks).  Himalajan vuoristo+osastolla olevan tunnelin katto oli koristeltu lasikukilla joiden läpi valo suodattui. Konservatorion lasitaideteoskokoelma on arvoltaan yli 7 miljoonaa dollaria, ja se koostuu yli kolmesta tuhannesta erillisesta lasitaidekappaleesta.

Himalajan vuoristo-osaston kasvihuoneessa on myös kivan näköinen pienoisrautatie.

Palmutalo (Palm House) on konservatorion vanhimmassa osassa. Kasvihuoneessa on 43 eri palmulajia, joista osa on valtavan suuria. Palmutalo on vuokrattavissa esimerkiksi häitä varten. Konservatorion verkkosivut ovat osoitteessa http://www.fpconservatory.org/

Lasitaidetta tunnelin katossa.

Pienoisrautatie.

Pari lyhyttä videota rautatiestä:

Lasisia kukkia - Chihulky Glassworks.

Trooppisen sademetsän kasvihuoneessa oli papukaijoja.

Muutamia orkideoita.

EDIT: Lisäsin pari kuvaa perhosnäyttelyalueen kukista. Upea vaaleanpunainen kiinanruusu.

Kuvia palmutalosta:

Lopuksi lyhyt video palmutalosta: