maanantai 23. marraskuuta 2015

Kaikki alkaa olla ostettuna Kiitospäivää varten

Tulin juuri ruokakaupasta, tai ainakin aloin kirjoittaa tätä kaupasta tultuani. Nyt on taas alkanut tämä jokavuotinen ilmiö: Kiitospäiväviikosta Uuteen Vuoteen asti kaupat ovat täynnä ihmisiä, menitpä sinne milloin tahansa. Ehkä aamulla ennen kuutta voi olla hiljaisempaa, mutta valoisan aikaan kaupat ovat aika täynnä! Yritän aina ihan hiljaisempaankin vuodenaikaan saada ruokaostokset tehtyä ennen aamuyhtätoista, ja nyt on parempi olla niin varhainen kuin mahdollista.
 
Jos et ole nähnyt amerikkalaista ostoskärryä, et tiedä kuinka paljon ihmiset pystyvät ostamaan kerralla. Kärryt joissain kaupoissa ovat pienen traktorin kokoisia, ja on väkeä, joka lastaa ne niin täyteen kuin mahdollista. Yleensä jo olet kassajonossa tämmöisen lastin jälkeen, he lisäksi  usein vielä käyttävät kuponkeja (pino vähintään kahden sentin paksuinen). Ja maksavat shekillä. Ja väittelevät kassan kanssa hinnoista... Nykyään yritän varmistaa, että pääsen 'pikakassoille', eli itseskannaamaan, jos sinulla on 20 ostosta tai alle.

Nyt kaikki tarvittava on ostettuna. Tänö iltana yritän varmistaa, että tämä pitää paikkansa. Huomenaamulla voin vielä käväista kaupassa, mutta keskiviikkona on parasta pysyä kotona.

Kalkkuna on toivottavasti sulamassa hyvää vauhtia. Jääkaappi on tällä hetkellä niin täynnä, että sieltä ei pysty edes löytämään mitään. Mutta päätin ostaa tarpeita ihan koko loppuviikoksi, sillä hulluus kaupoissa ja tien päällä on vuoden pahin läpi koko tämän viikonlopun.

Teen erillisen postauksen Black Fridaysta eli mustasta perjantaista, joka kyllä nykyään alkaa olla Musta Kiitospäivä. Kun olin toissa vielä muutama vuosi sitten, Kiitospäivänä kaupat olivat kiinni. Kaikilla oli aikaa ainakin kokata ateria, vaikka seuraavana aamuna saattoi olla edessä aikainen herätys. Ollessani Starbucksin barista eräässä tavarataloketjussa sijaitsevassa Starbucksissa, tavaratalo aukesi aamuviidelta. Eli me Starbucksissa työskentelevät aloitimme valmistelut aamuneljältä . Herätä piti siis ennen aamukolmea.

Nykyisin pahimmassa tapauksessa liikkeet aukeavat jo kolmelta iltapäivällä Kiitospäivänä. Tämähän tarkoittaa sitä, että jos olet avausvuorossa liikkeessä, sinne on pakko mennä Kiitospäivänä, ja jo ennen kolmea. Ihmiset, jotka puolestaan jonottavat näitä Black Fridayn tarjouksia, saattavat jonottaa läpi koko Kiitospäivän. Saapuvat paikalle ennen auringonnousua, jos tarjoukset ovat tosi hyviä, jo edellisenä iltana!

Uutisissa olen nähnyt kuinka sukulaiset kuskaavat jonossa seisoville, tai lähinnä kenttätuoleissa könöttäville, perheenjäsenille kalkkunaa ja muusia.. Että hyvää Kiitospäivää! Ateria parkkipaikalla, ja liikkeitten työntekijöilläkään ei ole aikaa perheelle.
Mieheni toteskikin, että eiköhän pitäisi säätää laki, että kauppojen on oltava kiinni koko Kiitospäivän. Olen samaa mieltä. Aamukolmelta herääminen oli surkeaa, mutta pahempaa olisi olla töissä jo itse Kiitospäivänä.

Anyway, nyt hyppäsin jo pois itse aiheesta, omista kiitospäivän valmisteluistani. Black Fridaysta siis laitan erillisen postauksen!

Tärkeimmät, eli kalkkuna, täyte, perunamuusin ja kastikkeen tarpeet ja karpalohillo ovat ostettuina. Kalkkunasta ei tule vielä kuvaa, se on jääkaapin perukassa kiedottuna useisiin muovipusseihin (sulamisnesteiden valumisen varalta). Kuvailen sitä sitten torstaiaamuna, kun otan sen pussista ja alan kokkaamaan.

Karpalot ovat isoja, sormenpään kokoisia. Varmaan ihan eri lajia kuin suomalaiset karpalot.

Tuoreita karpaloita
Kuvassa alla on bataatteja (sweet potatoes). Niistä teen makeaa piirakkaa kurpitsapiirakan tilalle. Ne on helppo kypsentää mikrouunissa, ja sitten laittaa täyte valmiille pohjalle ja kypsentää uunissa. Namia, ja melkein kokonaan itse tehty! Olen joskus tehnyt piiraspohjankin kotona. Lähinnä grahamkeksin muruja, voisulaa ja mausteita. On kuitenkin helpompi ostaa valmiiksi tehty pohja ja laittaa täyte itse.


Ostin lautasliinojakin
Voita ja margariinia (ei levitettä) myydään täällä (aina, ainakin mitä olen nähnyt) tällaisina pakkauksina: neljä puikkoa. Koko pakkaus painaa paunan, eli 454 gramma. Yksi voi/margariinipuikko painaa siis noin 113 grammaa. Aikanaan oli ähertämistä, kun muutin suomalaisia leivontareseptejä täkäläiseen malliin. Esimerkiksi kuinka monta puikkoa, ja puikon osaa on 250 gramma voita. 


Täytettä olen ostanut paljon. 20 paunan kalkkunaan suositellaan 3 pakettia täytettä. Yleensä varaan ainakin yhden enemmän. Jos se ei mahdu linnun sisään, laitan sen uuniin erillisessä astiassa. Täyte on kuitenkin namia, ja helpointa, kun laittaa paljon kerralla. Kalkkunan valmistuttua täyte kaavitaan pois, ja se pitää laittaa vielä uuniin ja varmistaa, että lämpötila kohoaa tarpeeksi korkealla, turvallisiin lukemiin.


Tuoreita yrttejä ostin, koska tarvitsen ainakin salviaa (sage) uutta kokeilua varten. Rosmariini  on hyvää, jos leivon viikonloppuna vaikka tuoretta focaccia-leipää.


Lopuksi kuva kuohukerma- ja kahvikermapurkeista. Kuohukerma kulkee nimellä heavy cream, joskus heavy whipping cream tai whipping cream. Kahvikerma on aika lailla samaa kuin Half&Half, joka on puolet kermaa, puolet maitoa nimensä mukaisesti. Näitä  käytän sekä perunamuusiin että kastikkeeseen.

Huomenna yritän postata lisää sekä Kiitospäivästä itsestään, ja Mustasta Perjantaista.

10 kommenttia:

  1. Hei! Tuosta bataatista tulee hyvää muusia.

    Laita myös videopätkiä kun teet niitä kiitospäivän ruokia:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän laittaa, yleensä olen kuitenkin sotkuisa kokki ja tarvitsen kaksi kättä Pitää kysyä saisiko mies asennettua gopron jotenkin esiliinan rinnuksiin tms! Otan varmaan videota ainakin joistain kokkauksen vaiheista :)

      Odotan torstaita innolla!

      Poista
  2. Sun pitäs alkaa pitään säännöllistä videoblogia :) Live olis aika ankea paikka ilman sun postauksia . En lue muita juttuja kun sun jutut ja Rouva Näädän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihana aina kuulla että on blogieni ystäviä! En tiedä videoblogista, naamaani en halua näkösälle ja ääneni kuulosta oudolta! :) Mutta sanatonta videota tykkään kyllä kuvata, kunhan vain muistaisi aina ottaa videota. Usein vain näpsin kuvia, ja sitten tulee se 'D'OH! Mikset ottanut videota?' -hetki! :)

      Poista
    2. PS. Se blogi Ohion hyvistä ja huonoista puolista on tekeillä. Pitäisi vain muistaa laittaa kaikki ylös kun juolahtaa mieleen. Ja olen miettinyt mitä kuvia siihen laittaa. Niin että se on tulossa, mutta vähän nyt viivästyy kun on kiireitä ja hitaat aivot näin Holiday seasoningin aikana! :)

      Poista
  3. Sinulla on kiva ja kiinnostava blogi! Olen itsekin naimisissa amerikkalaisen miehen kanssa, asumme vain suomessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Ikävöikö miehesi joitain amerikkalaisia tuoteita, niinkuin minä ikävöin esimerkiksi ruisleipää?

      Toivottavasti hän viihtyy hyvin, ja Suomen kieli sujuu. Oma mieheni osaa sanoa 'koira', ja aikoinaan oppi laskemaan kymmeneen ja sanomaan 'hyvää paivää' (kun hän vieraili Suomessa). Nyt ei taida jäljellä olla enää kuin tuo 'koira'!

      Poista
  4. Kyllä hän ikävöi montaakin, matkalaukut pullollaan aina kun tullaan sieltä..:D
    Olen koittanut opetella tekemään amerikkalaisia ruokia ja teenkin niitä paljon, hän ilahtuu aina kovin vaikka kurpitsapiirakasta. Viimeksi opettelin sitruunamarenki piirakan.
    Hän puhuu hyvin suomea, on asunut jo 14 vuotta suomessa. Sen verran on jo siitä kun menimme naimisiin. Talviin ei ole tottunut vieläkään! ;D On etelä-californiasta. Kiva tosiaan lukea sinun blogia, löysin tämän pari viikkoa sitten ja lukenut taaksekkin päin postauksia! Perjantaina lähdetäänkin sinne, nyt vain viikoksi lomailemaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihanaa kuulla! Oikein hyvää matkaa! Joskus haluan käydä ehdottomasti Kaliforniassa, nyt ei vaan koirien takia pääse (tekosyy.. lentopelkoni vain pahenee vuosi vuodelta jostain syystä)

      Kumma, että joitain ainesosia on hankala löytää ja valmisytaa 'aitoja' ruokia muualla. Mutta tiedän, että kun olen täällä, on ikävä suomalaista ruokaa. Ja kun olin Suomessa aikanaan kesien välillä (aluksi kävin täällä vain kesälomalla), oli ikävä amerikkalaisia tuotteita.. Amerikkalaisia supermarketteja ja muuta! Mutta rakkaus vie minne vie!

      Ja juuri löysin paikan, joka tekee New Yorkissa suomalaista ruisleipää! Ja myy verkossa. Ja ehkä saan taikinajuuren toimimaan täälläkin, ja jospa täkäläinen ruisjauho toimii. Mutta en enää muuttaisi enää täältä pois! Kiva, että miehesi viihtyy Suomessa! Uusi kotimaa voi olla haaste, mutta rakas!

      Kaikkea hyvää teille kummallekin, ja ihanaa lomaa!

      Poista
    2. Olen huomannut tuon saman että joitain ainesosia on vaikea korvata. Onneksi nyt saa esim kondensoitua maitoa jo suomestakin.
      Mieheni sanoo että kaipaa sellaisiakin tuotteita joita ei juuri käyttänyt siellä asuessaan, nyt kun niitä ei saakkaan niin helposti ovatkin muuttuneet tosi mieluisiksi. Meillä on kaksi kaappia täynnä aina amerikan tuotteita! :D
      Kiva jos saat ruisleipää nyt sieltäkin!
      Minä jännitän myös vähän aina lentämistä.

      Kiitoksia ja kaikkea hyvää teillekin! Jatkan blogisi seuraamista, opin paljon mieheni kotimaasta lukemalla tavallisesta arjesta bligistasi! :)

      Poista