Vanhempi koirani on alkanut nukkua alakerran sohvalla. Jostain syystä se vain on nykyään se ainoa paikka, missä koira tuntuu olevan tyytyväinen. Ehkä se on vain sopiva asento vanhoille kolottaville luille. Neidillä kyllä on useita Memory Foam -patjoja lattialla, mutta niillä se viihtyy vain kun häädämme sen sohvalta.
Sohva on nyt aika kuluneen näköinen ja haisee koiralta. Joskus tulevaisuudessa pitää ostaa uusi sohva ihmisille, tätä ei enää varmaan saa siistimmäksi. Yleensä istun tällä sohvalla koirattomalla/hajuttomalla puolella, ja käytän läppäriä, ja Susi tunkee viereen. Kun iso melkein 50-kiloinen sessu pyllähtää kahden hengen loveseat-sohvalle, ei siinä paljon tilaa ole muille. Ihmeen ketterästi neiti tähän hyppää. Portaita se ei enää nouse, mutta sohvalle pitää päästä. Ja annan sen olla. Illalla kun katsotaan miehen kanssa telkkua, mies ja koira ovat sohvalla, minä istun lattialla sohvan edessä. Ihmeesti sitä vain tekee kaikenlaista pitääkseen vanhan koiran onnellisena!
Videolla näkyy (ja kuuluu), kuinka neiti nukahtaa!
Siinä on neiti hauvelin mukava lökötellä sohvalla. Mukava kun laitoit videon hauvelista
VastaaPoistaLaita joskus itsestäsi videopätkä, vaikka joulutervehdys tänne suomeen:)
VastaaPoistaMoikka Mia in Ohio. Kivoja postauksia sulla, symppis on tämä vanharouva.:) Tuo käsinoja antaa varmaankin sopivan tuen yläkropalle. Minua kiinnostaisi lukea, mikä sai sinut muuttamaan sinne kauas? Missä tapasitte miehesi kanssa jne?
VastaaPoistaterveisin sinne rapakon taakse Syyskoira seiskasta
Kiitos, kiitos :) Tässä taas sohva ja näppis tutisevat, kun yritän kirjoittaa läppärillä ja neiti läähättää kyljessä.
VastaaPoistaEn tiedä tuleeko videota, missä itse esiinnyt. Olen aina ollut kamerakammoinen, pienestä pitäen, ja sen lisäksi näytän aina oudolta. Naamani ei vain taida tykätä kameroista! :) Jouluvideoita kyllä varmasti tulee, vaikka itse en kuvassa olisikaan!
Joskus ehkä laitan postauksen vaiheistani tänne päätymiseen. Lyhyesti sanottuna tapasimme Internetissä 90-luvulla, ja kun olin matkusetellut Ohiossa jo aikaisempina kesinä, päätin mennä vierailulle hänen kotikaupunkiinsa seuraavana kesänä. Ja hyvin tultiin toimeen, ja oli paljon yhteistä niin että pikku hiljaa siinä vain todettiin, että sovimme yhteen.
Ja kun hän ei millään Suomeen muuttais (kävi vierailulla.. mutta oli liikaa sääskiä, talvella olisi liian pimeää, ei oppisi kieltä jne), aloitimme paperisodan ja saimme minulle tänne fiancee-viisumin vuonna 1999. Olihan täällä alussa hankala tottua siihen, miten erilailla kaikki pyöri, mutta nykyään on jo ihan kivaa! :)
Kiitti vastauksesta! Ihana kuulla että rakkauden voi löytää netin kautta ja vieläpä toiselta mantereelta. Mukavaa kiitospäiväkokkausta!
VastaaPoista<3 Kiitos. Kiitospäivänä yritän muistaa pitää kameran lähellä ja dokumentoida ainakin kalkkunan valmistuksen!
PoistaLaita videopätkä siitä toisestakin hauvelista:)
VastaaPoistaPitää yrittää :) Nuorempi neiti on yleensä kuitenkin sen verran vikkelämpi, että siinä vaiheessa kun saan kameran esiin, söpöily on jo loppunut! Tai ainakin se rauhallinen söpöily :)
Poista