Oriole-linnun vierailun jälkeen laitoin pihalle sekä nektariautomaatin että hedelmänpaloja siltä varalta, että lintu vielä palaisi. Nekrari on keltaista, appelsiinintuoksuista, ja vaikka orioleja ei ole sen kummin näkynyt, kolibrit näyttävät tykkäävän siitä melkein enemmän kuin omasta nektaristaan. Niinpä ulkona on kaiken varalta kaksi automaattia.
Hedelmänpalasen kelpaavat kovasti kärpäsille, lintuja ne eivät ole kiinnostaneet. Hedelmiä olen kuitenkin pitänyt tarjolla niin kauan kun niitä riittää. Eilen ulkona oli pari jo nääkähtänyttä persikan palaa. Olin menossa pihalle heittämään ne pois, kun yhdessä istuikin kaunis perhonen ruokailemassa!
En ole koskaan nähnyt tällaista perhosta luonnossa, joskus kyllä Franklin Park Conservatoryn perhosnäyttelyyssä, lentelemässä ympäri trooppista kasvihuonetta. Mutta kyseessä onkin Ohiossa aivan yleinen perhonen, Limenitis arthemis astyanax. Helpommin taipuva nimi on red-spotted purple, eli punapilkkuinen purppura, suomenkielistä nimeä ei ole.
Aikansa se siinä nautiskeli persikasta ja samalla hätisteli kärpäsiä kauemmaksi. Pitänee ostaa lisää persikoita. Jos orioleja ei ilmesty, perhoset kelpaavat tilalle!
Lopuksi pari videota:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti