maanantai 13. kesäkuuta 2016

Lampaankyljyksiä


Lauantaina laitoin lampaankyljyksiä. Tämä oli ensimmäinen kerta tällaisista ihan valmiiksi leikatuista paloista, aikaisemmin olen laittanut kokonaista lampaakaretta. Kerran leikkasin sen erillisiksi kyljyksiksi, mutta nykyisin kokkaan sen kokonaisena.

Tämä oli australialaista lammasta, leikattu reilun tuuman paksuisiksi palasiksi, mukana luu. 




Valmistin tämän melko samalla tavalla kuin koko kareen: ensin annoin palojen marinoitua  oliiviöljyn, suolan ja murskatun rosmariinin, timjamin ja valkosipulin kanssa jääkaapissa reilun tunnin.



Kastiketta varten pilkoin vielä oksan verran tuoretta rosmarinia.


Sitten poistin enimmät marinadit paloista, lisäsin vähän suolaa ja rouhittua mustapippuria pinnalle ja ruskistin ne voissa hyvin kuumalla pannulla, reilu minuutti per puoli. Sain niihin oikein kauniin ruskistuspinnan.


Sitten laitoin palat uunikulhoon ja 175-asteiseen uuniin, palan kunnes sisäinen lämpötila oli tuossa 57 C-asteen pinnassa, eli medium rare. Kastikkeen valmistin  suurustamalla pannulle jääneen voin jauhoilla, ja lisäsin kanalientä, valkosipulia, tuoreetta rosmariinia ja tilkan kermaa.

Kuvassa valmis ateria ennen kastikkeen lisäämistä. Mukana taas niitä iänikuisia, mutta minusta maukkaita pienia paahdetuja perunoita ja höyrytettyä parsaa.





Alla lopputulos kastikkeen kanssa. Kaveriksi Pinot Grigio -punaviiniä.


9 kommenttia:

  1. Hei ! Mun piti kiittää sua, kun silloin kerran oli puhetta friteeratusta kanasta ja suosittelit käyttään piimää siinä marinadissa. Tosiaan silloin viime kerralla ne mun kanat liikaa kuivu, ja se kuorikin oli ihan kuivaa . Mutta sillä piimällä niistä tuli rapeita ja meheviä. Tuota piimää kyllä käytetään jatkossakin. Kiitti vinkistä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiva kuulla! Piimällällä olen kyllä saanut aina hyviä tuloksia, sitä kai käytetään, kun tehdään esim. southern fried chicken -kanaa! Etelävaltiolaiset varmaan tietävät, kun siellä uppopaistetaan, ja marinoidaan/leivitetään kanaa kovasti pannullakin paistamista varten! :)

      Poista
    2. Hei,
      tungen nyt vähän tähän väliin omia juttuja, sori :)
      Piimä tai oikeastaan mikä vaan hapanmaito-tuote (maustamaton jugurtti yms) toimii hienosti kanan marinoinnissa. Mutta ei kai sitä varsinaisesti paneroinnissa käytetä? Ette varmaan sitä tarkoittaneetkaan, kunhan tuli mieleen.
      T. Strippis

      Poista
    3. Lisäys: siis piti sanoa, että ei kai sitä pimää (tms) frityyri-taikinaan laiteta? Tai jos näin on niin, sitten en ole kokeillut ja jotain menettänyt?
      T. Strippis

      Poista
    4. Heh, joo vähän epäselvästi taisin vastata. Piimää ei siis toki ihan frityyritaikinaan laiteta :) Mutta ne souther buttermilk fried chicken -tyyliset kanareseptit marinoittavat kanan mausteisessa piimässä, sitten dipataan jauhoihin ja paistetaan. Pahimmat dippaa parikin kertaa!

      Mutta mistäpä sen tietää, jostain voi tulla vastaan ohje, jossa oluen sijaan köytetään piimää frityyritaikinassa! :) Nyt pitää alkaa googlata...

      Poista
    5. Onhan noita ohjeita, joissa vaan yhdistetään leivitysjauhot ja piimä taikinaksi ensin, eli ei erillisiä dippauksia. Pitääpä ehkä joskus kokeilla, jot teke emieli uppopaistettyua kanaa! :)

      BUTTERMILK BATTER FRIED CHICKEN
      http://www.cooks.com/recipe/si6ik785/buttermilk-batter-fried-chicken.html

      Poista
    6. Anteeksi Mia, mutta särähti vähän korvaan tuo "pahimmat dipataan pariin kertaan".
      Tupla-jauhotus eli frityyri on kyllä aina normi juttu ja todella hyvä sellainen. Toki riippuu miten se toteutetaan. Mutta siis kostutus-jauhotus-kostutus-ja vielä kerran jauhotus on kyllä normi juttu.
      Muuten ei saa hyvää, ilmavaa, kuorrutusta. Esim kananugetit tehdään aina näin jos halutaan paksumpi kuorrutus.

      Oikeaa Wienin-leikettä ei tehdä yhdellä "kylvyllä". vaan jauhot-munakylpy-karkeat jauhot. Siitä se tupla.
      Hitto kun rupesi tekemään mieli oikeaa schitzeliä. Pitää lähteä Wieniin taas...
      Strippis

      Poista
    7. Hei Densolokki . Mää tein silleen että laitoin kanapalat piimämarinadiin, siinä oli valkopippuria.chilijauhetta,piimää, valkosipulimurskaa ,vähän suolaa, annoin marinoitua tunnin jääkaapissa. Sitten otin ne kanapalat.pyyhin sitä marinadia silleen ettei ollut semmosta ihan valuvaa , sitten pyöritin jauhoissa ja laitoin öljyyn. Vois kyllä kokeilla tuota tuplamenetelmääkin. Noista tosiaan tuli ihan meheviä ja maistuvia. Ja kun mies vielä leipoi itse sen leivän mihin laitettiin niitä kanapaloja väliin niin oli namia. Ihastuttiin juuri noihin kanaleipiin Chicagossa . Kastikkeen kanan päälle ostin laiskasti Asia Marketista ,ja sitten laitettiin sellaista Lidlin kaalisalaattia vielä lautaselle lisukkeeksi .

      Poista
    8. Oikein tehty leivitys ja paistaminen varmaan tekevät ruuasta maistuvaa. Itse en ole kovin usein friteerannut, yleensä vain niitä kanastripsejä.

      Valitettavasti telkussa on usein southern cooking -tyylin väkeä, ja kaikki ruuat ovat friterattuja, tarjoilaan kermaisen kastikkeet, porttumuusin ja muun extrarasvaisen kera. Niinpä minulla on alitajuntana vain jäänyt huono kuva friteeraamisesta ja kolesterolin tukkimista verisuonista! :)

      Ja en yleensä tykkää leivitetyista jutuista, joku chicken parmensan ei tule minun ruokalistalleni, valitettavasti. Mutta en tykkää marinarastakaan...

      Wieninleikettä en ole tainnut koskaan edes maistaa! Se kuulostaa hyvältä :)

      Poista