BJ's Brewhousen antimia

Viime viikon lauantaina iski taas vaihteeksi migreeni. Uudet lääkket tepsivät kipuun, mutta olo oli kuitenkin aika huono koko loppuviikonlopun, eikä tehnyt mieli kokkailla. Niinpä haimme takeouttia BJ's Brewhouse -nimisestä ravintolasta. 

Yleensä suosikkimme on BJ:n pannupizza, joko ravintolassa nautittuna, tai kotiin haettuna. Nyt jätimme  tavallisen pepperoni-pekonipizzan väliin, ja kokeilimme jotain muuta.

Itselleni valitsin Triple Decker -sandwichin, jossa on viipaloitua paahtopaistia ja kalkkunaa,  kinkkua, tomaattia, lehtisalaattia, majoneesia, sinappia ja cheddar- ja provolone-juustoja. Normaalisti provolonen tilalla olisi  Emmental-juustoa, eli täkäläisittäin Swiss Cheeseä, mutta vaihdoin sen provoloneen, kun en tykkään emmentalista. Koristeena oli suolakurkkua, mikä sopi mainiosti, tykkään siitä paljon. Lisäksi mukana tuli ohuita, rapeita ranskalaisia.

Leipiä tuli yllättäen kaksi. Yhdessä plus ranskalaisissa ole enemmän kuin tarpeeksi, niin että toinen jäi alkuviikon lounaaksi. Ja oli maistuva vielä maanantainakin.

Mies tilasi Portabello- Swiss -hampurilaisen. Kuvissa se ei näytä kovin kauniilta, lähinnä kaksi ruskeahkoa klönttiä. Mutta juustolla päällystetyn hampurilaispihvin päällä on iso portobellosienen lakki (tämän saa myös lihattomana versiona, eli pihvi pois, ja tilalla on vain suuri portobello). Maku oli kuulemma oikein hyvä.

Ihan mukava lauantai-illan ruoka, ja helppo tilata, kun senkin saa tehtyä Internetin kautta. Kotiinkuljetusta ei sentään ole, eli mies käväisi hakemassa.

Ilman yläsämpylää hampurilainen ei ole kovin houkuttelevan näköinen, mutta maistuva!

Nicon viikkokuulumiset

Viime viikolla emme käyneet punnituksella, kun talossa kävi hälytysjärjestelmän korjaajaa, putkimiestä, ja muita juttuja. Eilen kuitenkin ehdin taas käydä eläinlääkäriasemalla, ja painoa on nyt 50,3 paunaa, eli melkein 23 kiloa! Potra poika, kokoa on nyt noin puolet Susin parhaitten päivien painosta. Nicosta tulee varmaan tosissaan iso. 

Kyselin samalla vierailulla vähän tietoja maitohampaitten/pysyvien hampaitten tilasta. Edellisestä pennusta kotona on aikaa jo oli 8 vuotta, enkä enää muistanut mikä on normaalia. Nicolla etuhampaista on osa nyt vaihtunut pysyviin hampaisiin. Osassa rivistöä hampaita on kuitenkin kahdessa kerroksessa, kun maitohammas ei ole vielä irronnut. Se näytti sen verran hurjalta, että kysyin onko aihetta huoleen. 

Mutta kuulemma ei, varsinkin etuhampaat vaihtuvat itsekseen, ja asettuvat ihan nättiin riviin. Toivon, että näin tapahtuu. Tiirailen kyllä suuhun, mutta kovin paljon en sinne pysty katsomaan, sen verran rajua vastustus on. Toivottavasti hampaitten irtoilun jälkeen voimme kuitenkin aloittaa jokapäiväisen hampaitten harjaamisen, ja purukalusto pysyy terveenä ja kauniina.

Kuvissa herra on kömpinyt vierelleni sohvalle, ja välillä nojailee läppäriin turhankin läheisesti. Ja en malttanut olla taas vilkaisematta etuhampaita. Sain jopa muutaman kuvan. Yhdessä näkyy ne päällekkäiset etuhampaat. Auts. Tämän jälkeen sain taas osakseni kunnon mulkoilua.

Auts.. toivottavasti tuo maitohammas irtoaa pikapuoliin itsekseen!

Takapihan auringonkukkia

Lintujen talviruokinnasta on jäänyt jäljelle ihan kiva muisto: ruokinta-automaattien lähellä on tänä kesänä kasvanut auringonkukkia! Siis ihan tavallisista linturuokapussin siemenistä kasvaneita. Ei kovin korkeita, alle vyötärön korkeudelle nämä ulottuvat. Mutta ovat ihan nättejä, ja kimalaiset tykkäävät!

Bad koira!

Nico on viime aikoina ollut huonokäytöksinen ihmisten ruoka-aikaan. Olen laittanut ruokapöydän eteen pahvilaatikon osia esteeksi, ettei Nico pääse päydän eteen tai alle, silloin kun haluamme olla rauhassa. On helpompi, kun koira ei kiipeile syliin/sohvalle/pöydälle, vaan odottaa esteen takana. 

Viikonloppuna oli tosi helteistä, ja lämpötila oli yli 25 astetta jo aamuvarhaisesta. Kävimme vähän lyhyemmällä lenkillä, joten kai valitettavasti Nicolla oli ihan liikaa energiaa (pelasime pihalla kyllä palloa ihan urakalla, mutta se tapahtui myöhemmin illalla).  Katsoimme miehen kanssa telkkua ennen illallista. Nico oli pahvien takana, kunnes...

Kerta se on ensimmäinenkin. Joo, nostetaan koira pöydälle! Tai koira nosti itse itsensä.. Huokaus.. Ja sitten tästäkin huonosta tavasta pitää kouluttaa pois! 

Harmi, että koko juttu oli niin hassu, että minä ja mies naurettiin kippurassa. Koira kieppui pöydällä.. Yritä siinä vakavalla naamalla ja äänellä komentaa koiraa pois. Huokaus...

Mutta tosissaan. Koira oli lattialla yhtenä hetkenä,  pöydällä seuraavana! Nyt pahvit ovat korkeammat, ja pidän Nicoa silmällä.

Lauantain illallinen: Kanaa marsala

Viikonloppuna pari viikkoa sitten laitoin lauantaina illalliseksi kanaa marsala, vai liekö tälläkin joku parempi nimi Suomessa.  No, joka tapauksessa ohueksi suikaloitua kanaa ja ruskeita herkkusieniä marsalaviinikastikkeessa pastan kanssa.

Reseptinä olen käyttänyt Carrabbas-ravintolan copycat-versiota, eli jonkun verkkoon lataamaa reseptiä, jonka lopputulos maistuu melkein yhtä hyvältä kuin Carrabbaksen.

Reseptiin tarvitsin ohueksi suikaloitua kananrintaa, salottisipuleita, marsalaviiniä, kevytkermaa, ohueksi viipaloituja tummia herkkusieniä ja mausteita (lähinnä vain suolaa ja mustapippuria, jos käytät alla olevaa mausteseosta). 

Viipaloi salotit ohuiksi viipaleiksi. Jos ostat aitoa marsalaviiniä, osta mahdollisimman kuivaa. Täällä ruokakauppojen marsalat ovat yleensä hyvin makeita. Kuivat ovat taas puolestaan hyvin kalliita. Koska en halua ostaa kallista marsalaa ihan vain ruokaa varten, ostan yleensä keittotarkoitukseen varattua, Marsala cooking wine -viiniä. Siinä on mukana suolaa, eli sen kanssa kokattaessa pitää olla varovainen suolan kanssa muualla reseptissä. Mutta sherry tai vastaava käy, tai unohda alkoholi! Tästä tulee hyvää ilma marsalaakin.

Pastaksi laitoin vain kotona ollutta Trader Joen valkosipuli-basilika -linguinia. Yleensä kana marsalan kanssa on tarjolla alfredo-nuudeleita tai perunamuusia. Nuo olisivat parempia, mutta oh well.

Ensin ohuet kanan(broilerin) rintafileet maustettiin. Olen tehnyt tätä mausteseosta isomman määrän varastoon, ja siihen tulee suhteessa:

1 1/4 ts suolaa

1 ts jauhettua mustapippuria

1/2 ts jauhettua oreganoa

1/2 ts jauhettua timjamia

1/2 ts jauhettua persiljaa

1/4 ts jauhettua meiramia

1/4 ts valkosipulijauhetta

Ripottele tätä ohuitten kanafileitten molemmille puolille ja paista fileet voissa,  1 - 2 minuuttia per puoli paksuuudesta riippuen, kunnes ne ovat kypsiä. Sitten laitoin ne lämpimään uuniin folion alle odottamaan kastikkeen valmistumista.

Kanan jälkeen lisäsin pannuun voita, ja ruskistin salotit ja viipaloidut herkkusienet pikaisesti. Sen jälkeen lisäsin pannuun sekoitellen pari, kolme  ruokalusikkaa vehnäjauhoja. Sitten lisäsin sekoittaen noin desin verran marsalaviiniä, ja annoin sen kiehahtaa. Ja sen jälkeen varovasti koko ajan sekoittaen 2- 3 desiä kanalientä. Jos käytät suolatonta lientä, lisää vähän suolaa. Kunhan muistat maistella seosta ja tarkkailla suolan määrää. Minulle se lipeää turhan usein liian suolaiseksi, ja sitä on hankala korjata.

Kun seos oli tasaista ja alkoi taas kiehua, lisäsin reilun desin kevytkermaa. Nosta lämpö kiehumispisteeseen, ja sitten alenna se ihan miedoksi, niin että seos juuri ja juuri kiehuu. Mausta koko hoito suolalla ja mustapippurilla. Kuohukermakin on OK, kunhan sekoittelet seosta ja et anna sen palaa pohjaan. Määrät ovat ohjeellisia.  Lisää määrä, mikä nayttää hyvältä ja maistuu hyvältä. Maistele joka välissä!

Kun seos on vähän kiehahtanut, ja sitten paksuuntunut, lisää kanapalaset takaisin joukkoon.  Nosta lämpö kiehuvaksi ja anna muhia ja kiehua, kunnas kana on varmasti kypsää ja kuumaa: pari, kolme minuuttia. Varmista kastikkeen suolan ja pippurin määrä. Tässä vaiheessa pastan pitäsi olla valmista (älä huuhtele!). Laita pastaa lautaselle ja lisää päälle  kanaa ja kastiketta sienineen.

Kuvassa annos näyttää aika mitättömältä, mutta on maistuvaa! Olisi parempaa perunamuusin kanssa, mutta ehkä ensi kerralla!

Pysyviä hampaita alkaa ilmestyä

Tarkoitus oli ottaa kuvia Nicon hampaista. Etuhampaissa on useita uusia pysyviä hampaita, ja maitohampaita irtoilee. Sen verran suu on nyt kuitenkin arka paikka, että sinne ei paljon kurkistella.  Tai jos kurkistellaankin, koira ei pysy paikallaan.

Ideana tässä oli, että mies leikityttää lelun kanssa, ja minä sitten nappailen kuvia. Idea oli ihan hyvä, pystyin näkemään uudet etuhampaat ihan kivasti. kun suu oli auki ja leuka lelun ympäri.  Sen jälkeen Nico ei sitten ollut enää yhtä yhteistyökykyinen, ja heilui kuin heinämies! Mutta postaan nyt nämä otokset vaikka suurin osa on epästarkkoja. Mutta kun dokumentoin pentuikää, niin olkoon!

Olisi pitänyt laittaa kamera sporttimoodiin. Oh well. Parissa kuvassa sentään näkyy muutama komea, uusi pysyvä etuhammas. Ja parissa kuvassa sesse istui niiiiin nätisti ja hiljaa!

Nämä piti postata jo eilen, mutta melkein heti heräämisen jälkeen iski kunnon migreeni, ja päivän suunnitelmat menivät myttyyn. Uudet lääkkeet kyllä tepsivät kipuun, mutta koko päivän tuntui, että aivot olivat pumpulissa, ajatus ei kulkenut, ja oli uupunut olo. Tänään on jo parempi olo, mitä nyt kaikki hartialihakset ja olkapäät ovat täysin tulossa.

Tässäpä nyt näkyy yläleuan keskellä komea pysyvä hammas!

Välillä rauhoituttiin.