Lampaankyljyksiä

Lauantaina laitoin lampaankyljyksiä. Tämä oli ensimmäinen kerta tällaisista ihan valmiiksi leikatuista paloista, aikaisemmin olen laittanut kokonaista lampaakaretta. Kerran leikkasin sen erillisiksi kyljyksiksi, mutta nykyisin kokkaan sen kokonaisena.

Tämä oli australialaista lammasta, leikattu reilun tuuman paksuisiksi palasiksi, mukana luu. 

Valmistin tämän melko samalla tavalla kuin koko kareen: ensin annoin palojen marinoitua  oliiviöljyn, suolan ja murskatun rosmariinin, timjamin ja valkosipulin kanssa jääkaapissa reilun tunnin.

Kastiketta varten pilkoin vielä oksan verran tuoretta rosmarinia.

Sitten poistin enimmät marinadit paloista, lisäsin vähän suolaa ja rouhittua mustapippuria pinnalle ja ruskistin ne voissa hyvin kuumalla pannulla, reilu minuutti per puoli. Sain niihin oikein kauniin ruskistuspinnan.

Sitten laitoin palat uunikulhoon ja 175-asteiseen uuniin, palan kunnes sisäinen lämpötila oli tuossa 57 C-asteen pinnassa, eli medium rare. Kastikkeen valmistin  suurustamalla pannulle jääneen voin jauhoilla, ja lisäsin kanalientä, valkosipulia, tuoreetta rosmariinia ja tilkan kermaa.

Kuvassa valmis ateria ennen kastikkeen lisäämistä. Mukana taas niitä iänikuisia, mutta minusta maukkaita pienia paahdetuja perunoita ja höyrytettyä parsaa.

Alla lopputulos kastikkeen kanssa. Kaveriksi Pinot Grigio -punaviiniä.

Grillattua lohta ihan arki-iltana

Kävin eilen Costcossa, ja en malttanut olla ostamatta lohta, kun näin vasta pakattuja fileitä. Viime viikonloppuna ei ollut grillausilmoja, eli emme grillannet edes (yleensä) jokaviikkoisia pihvejä. Ja lohta emme grillaa kovin usein. Niinpä päätin, että hyödynnetään eilisen kaunista ilmaa.

Putsasin hiiligrillimme, ja laitoin sen käyttökuntoon ennen kuin mies tuli töistä, niin että hän voi vähän hengähtää töistä tullessaan ennen grillausta. Annan miehen hoidella kaiken grillauksen, hän nauttii siitä ja tekee aina tosi maistuvia pihvejä tai lohta!

Mies  vähän pahoitteli, että lohi oli ylikypsää, mutta maistui minusta ihan täydelliseltä! Pala oli suuri, mutta aika ohut, eli se oli varmaan hankalampi grillata, varsinkin kun Costcon fileet ovat nahattomia. Laitan niihin oliiviöljyä molemmille puolelle ennen maustamista, sen pitäisi auttaa etteivät ne kuivu liikaa. Pinnalle vähän suolaa ja New Orleans Cajun -maustetta.

Lohella laitoin kaveriksi paahdettuja pikkuperunoita ja mikrossa höyrykeitettyä parsaa voin kera. Unohdin ostaa sitruunan, niinpä tavallisen sitruunan puolikkaan tilalle oli vähän epäglamoorisempi puristuspullo sitruunamehua, mutta se toimi.

Kylläpä oli namia. 

Mies ei ole valkoviinin ystävä, ja yleensä haluaa punaviiniä oli ruoka mikä tahansa. Aloin ostaa hänelle uusia punaviinimerkkejä ja -laatuja viime vuonna, ja niitä hän on maistellut aina silloin tällöin. Ihan tavallinen suosikki hänelle on Costcon Kirkland-merkin Malbec. Kirkland tuottaa myös tosi hyvää Rioja-viiniä, mutta sitä on saatavilla vain kausiluontoisesti.

Alkuvuodesta kun kävin Trader Joe-mymälässä, ostin sieltä muutamia uusia tuttavuuksia. Ja mies tykkäsi kovasti espanjalaisesta Tempranillo-punaviinistä. Niinpä ostin viime kerralla sitä paria eri merkkiä. Tämän kertainen pullo oli Javier San Pedro, Rioja-alueen tempranilloa. Kiva, mieto punaviini. Tämä maistuu varmasti hyvin kiitospäivän kalkkunan kanssa! Merkki ja nimi ovat nyt muistissa.

Lampaankaretta Pääsiäissunnuntaina

Sunnuntain lampankareesta tuli tällä kertaa  aika täydellistä! Olen postannut juttuja jo aikaisemmista kokkauskerroista, tässä nyt kuvat vain lopputuloksesta.

Tällä kertaa ruskistin kareen ensin hyvin, sitten laitoin sen uniin, jonka lämpö oli tällä kertaa vain 175 C (350F), ei  220 C kuten viime kerralla.  Niinpä se lämpeni tasaisesti, eikä uunista pois ottamisen jälkeen jälkikypsynyt liikaa. Tuloksena kaunis ja mehevä  medium rare.

Paahdettuja perunoita ja höytytettyä parsaa kaveriksi, kastikkeena tuoreella rosmariinilla (olen joskus vahingossa puhunut meiramista.. yrttien ja mausteiden suomenkieliset nimet näköjään menevät minulta helpposti sekaisin!) ja valkosipulilla maustettua kastiketta. Siitäkin tuli makoisaa. Punaviiniä en itse sunnuntaina uskaltanut maistaa, kun aamulla oli ollut migreeni, ja systeemi oli täynnä lääkkeitä. Mies kaatoi itselleen lasin Chiantia ja nautiskeli. Ihana pääsiäissunnuntain ateria.

Ennen kastiketta, medium rare

Vihreiden keittojen viikko

Innostuin laittamaan tällä viikolla lounaaksi keittoja, nyt kun ulkona on ollut kylmää ja lumista.  Keittoja kokkaan aika harvoin, tätä ennen yleensä joko sienikeittoja tai sieni-misokeittoja. Pari kertaa olen tehnyt myös juustoista tortillakeittoa (Max & Erma's -ravintolan copycat-versiota). Nyt kuitenkin halusin laittaa vähän kevyempiä ja oikein helppotekoisia keittoja.

Tein kolme erilaista keittoa: parsakeiton, linssikeiton punaisista linsseistä ja parsakaalikeiton. Kaikki valmistin samalla periaatteella. Ensin kuullotin pienen silputun sipulin kattilassa pienen voinokareen kanssa. Sitten lisäsin kanalientä. Puolisen litraa, määrällä nyt ei ollut väliä. Kun liemi alkoi kiehua,  lisäsin haluamani kasvikset. Keitto kiehui pienimmällä lämmöllä parikymmentä minuuttia, kunnes kaikki oli pehmeää. Sitten sekoitin sen sauvasekoittimella tasaiseksi. Tarvittaessa lisäsin suolaa. Ja valmista tuli. 

Helppoa ja kevyttä. Katselin ensin verkosta reseptejä, ja useimmat ehdottelivat paljon lisää aineksia. Kermaa ei mikään näistä mielestäni tarvitse, vaikka parsakaalikeittoon ehdotettiin sekä kermaa että juustoa! 

Pitäisiköhän ensi viikolla kokeilla jotain muuta väriä? Vaikkapa oranssi, niin voisin tehdä bataattikeittoa ja porkkanakeittoa!

Ensimmäisenä parsakeitto. Kiva, mieto keitto. Tähän taisin lisätä sipulin kanssa vähän murskattua valkosipulia. 

Linssikeitto punaisista linsseistä: väri muuttuu vihreäksi, kun linssit kypsyvät. Punaiset linssit eivät tarvitse liotusta, ja kypsyvät  alle parissakymmenessä minuutissa. Liikaa tätä ei passaa syödä, toimii kuin hernekeitto. Maku oli myös samantapainen, mutta kivan mieto.  Tämä oli ensimmäinen kerta, kun  valmistin mitään linsseitä, mutta ei varmasti jää viimeiseksi.

Viimeisenä parsakaalikeitto. Näistä voimakkaimman makuinen, tosin taisin laittaa paljon parsaa ja vähän kanalientä. Myös kauneimman vihreä!

Alin kuva ei liity keittoihin, mutta kun kerran puhun ruuanlaitosta: Valentinen Päiväksi laitoin taas lammasta. Nyt kolmannella yrityksellä ruskistin lampaankareen pikaisesti pannulla ennen uunnin laittamista. Oikein hyvää tuli! Tarjosin sen taas pienten creamer potato -perunoitten, parsan ja kastikkeen kera. Kaverina Pinot Noir.  

Possunkyljys, parsakaalia ja höyrytettyä parsaa

Eilen laitoin illalliseksi porsaan ulkokylkeä, parsakaalia ja parsaa. Aika tuhti ateria keskellä viikkoa, mutta olin ostanut viime viikon lopulla alennuksesta ison pätkän possun ulkofilettä, ja huomasin, että sen käyttöaika alkoi lähennellä loppuaan.

Kuvan huomasin ottaa, vasta kun olimme jo aloittaneet syömisen ja pihvissä on jo kolo, ja parsa paloiteltu. Vähän sotkuisen näköinen lautanen jo tässä vaiheessa.

Possun ulkofileestä laitan yleensä  paksuja kyljyksiä. Fileen mötikästä leikaan reilun tuuman paksuisia paloja, jotka sitten suolaan ensin jääkaapissa (vesi-koshersuolaliemi). Sitten ruskistan ne pannulla ja viimeistelen uunissa. Ostamastani fileestä tuli kuusi kyljystä, eli kolme ateriaa kahdelle. Ei paha, kun filee maksoi vähän reilut 7 dollaria. Loput kyljyksistä meni pakastamineen raakoina, sulattelen ja laitan ne myöhemmin.

Maustoin possun ripauksella suolaa, reilusti paprikaa ja mustapippuria. Ruskistin pari minuuttia joka puolelta, ja sitten uuniin. Possun annoin olla uunissa, kunnes sisäinen lämpö oli 55 C astetta - 130 F. Foliossa possu sitten tasaantui, ja kivasti lämpötila nousi täsmälleen 63 C -asteeseen, 145 F, joka on ainakin täällä nykyinen turvallinen suositus possulle. Suolaus ja oikea lämpotila takaavat sen, että possu on mehevää!

Kastike tuli pannuun jääneistä 'mehuista' ja suurustetusta lihaliemestä. Mausteeksi valkosipulisuolaa ja vähän  korealaista Gochujang-pippurikastiketta antamaan potkua.

Parsakaalin paahdoin uunissa, ja sitten itse parsan kokkasin tällä kertää onnistuneesti höyrykääreessä. Kiitos paljon Strippikselle kommenteista ja höyrykääreen suosittelemisesta! Ensimmäisellä yrityksellä uskoin reseptivihkoa, ja parsasta tuli ylikypsää.

Nyt n. 170 grammaa parsaa onnistui täydellisesti. Parsa oli aika tukevaa, edellinen oli myös hentoista. Höyrytin sitä ensin 90 sekuntia ja testasin. Vähän liian kiinteää. Lisäaikaa annoin toisen minuutin, ja sen jälkeen parsa oli valmis!

Mukavinta oli se, että kun aloimme syömään, mieheni ensimmäinen kommentti oli: tämä parsa on tosi hyvää! Toki possu ja parsakaalikin saivat kiitosta, mutta kiva, että parsa onnistui. Se on niin helppoa ylikypsentää.

Ateria oli maukas, kyljys oli niin iso, että siitä jai melkein puolet yli. Saanpa tänään makoisan lounaan!

Mainostan nyt tässä tuota höyrykäärettä. Yleisemmin mikrouunikäyttöön, mutta ohjeen mukaan sen voi laittaa myös tavalliseen uuniin. Pohjalle vain ruokalusikka vettä, ja kasvikset sen päällä muoviritilälle, mukaan vähän suolaa. Parsa valmistui muutamassa minuutissa, ja mukana tuli reseptikirjanen, johon pitää tutustua. Tykkään!

Väri on kauniin kirkuvan oranssi, varmaan sillä varmistetaan se, ettei tämä mene hukkaan! Olisin ostanut vihreän, mutta ne maksoivat enemmän. Kiitos Amazon.

P.S. Unohdin laittaa sen nimen: Lékué höyrykääre (ok, se on alimmassa kuvassa). Suomessa näkyy ainakin Prisman verkkokauppa myyvän, 22 eurolla, Stockmann 19 eurolla. Eli luulen niitä löytyvän ihan monesta paikasta!

Aaton jouluruokia tänä vuonna

Jouluksi ostan aina kinkun, mutta se milloin syömme kinkkua vaihtelee. Viime vuonna laitoin sen aatoksi. Täällä aatto on kuitenkin aika lailla melkein normaali päivä: posti kulkee, kaupat ovat auki ainakin iltakahdeksaan, eikä joulupukki tule koteihin. Lahjat aukaistaan aikaisin joulupäivän aamuna, ja joulupäivänä myös syödään se kunnon jouluateria. Kinkku ja kalkkuna ovat ne tavallisimmat jouluruuat. Kinkkuja en ole nähnyt suolattuina mutta raakoina, eli sitä ei kotona paisteta. Kalkkunaa en itse jaksa laittaa ajouluksi, kun sen kanssa menee koko päivä, ja vastahan sitä tuli laitettua Kiitospäiväksi.

Niinpä olen laittanut kunnon juhlaruuat sekä aattona että joulupäivänä. Tänä vuonna kinkku sai odottaa joulupäivään. Aatoksi laitoin kuitenkin kunnon juhla-aterian. Ostin reilun neljän paunan paistin, eli hiukan alle kahden kilon paistin. Sen ensin ruskistin uunissa kovalla lämmöllä, ja sitten se hautui miedolla lämmöllä pari tuntia tuonna medium rare -  medium -linjalle, eli sisältä kunnon pinkki ja mehevä.

Unohdin taas ottaa kuvan paistista raakana, ja uunista tulleena. Lopussa on sentään kuva paistista joulupäivän aamuna, kun tein siitä leikkeitä lounaaksi leivän päälle. Illallisella sille kaverina oli useita eri side dishejä: ruskistin pannulla jättikokoisia herkkusieniä paloiteltuina. Paahdoin uunissa pieniä keltaisia ja punaisia 'creamer potato' -perunoita puolitettuina. Paahdoin myös parsaa ja ensi kertaa ikinä valmistin kukkakaalipureeta. Siitä tuli vähän suolaista, mutta ihan hyvää!

Joulupäivän ruoka sitten koostuu kinkusta ja lisukkeista. Mutta postaan niistä erikseen! Ehdin tässä postata tämän joulupäivänä ennen iltaruokaa, kun porkkanalaatikko on uunissa, ja mies puhelimessa anoppini kanssa!

Ihanaa joulun jatkoa kaikille!

Pieniä Creamer Potato -perunoita, keltaisia ja punaisia

Valkoiset Costcon herkkusienet olivat suuria: leikkasin ne kappaleiksi ja paistoin pannulla voin ja sherrytilkan kanssa.

Parsaa, kotoisin Perusta. Tässä raakana. Tarjosin uunissa paahdettuna, voin kanssa.

Ja annos valmiina: paistia, kastiketta, sieniä, parsaa, perunoita, kukkakaalipureeta.

Paistista jäi yli yli puolet. Se kävi leikkeeksi seuraavana aamuna.

Namia paistia. Sivussa vähän rasvaa, joka piti poistaa.

Eilisillan päivällinen: kananreisiä ja kasviksia

Eilisestä ruuasta piti ottaa kuva, kun siitä tuli oikein hyvää! Luuttomia kananreisin palasia Trader Joen valkosipuli-sriracha -kastikkeella maustettuna. Seurana parsaa ja parsakaalia.

Yleensä laitan kanan tai possun seuraksi papuja ja joko kukkakaalia tai parsakaalia. Nyt kuitenkin jääkaapissa oli parsaa, jonka olin ostanut pihvien kaveriksi, ja se alkoi olla lähellä nuupahtamista. 

Parasta oli, että tämän laittamiseen meni vain puolisen tuntia. Luuttomat, nahattomat reisin palat maustetaan suolalla ja kastikeella, ja sitten paistovuuassa uuniin (425 F, 220 C) pariksikymmeneksi minuutiksi, kunnes sisäinen lämpötila on 165 F, 74 C. Olen ihastunut kovasti tuohon Trader Joen kastikkeeseen. Viralliselta nimeltään se on 'Trader Joe's Organic Sriracha and Roasted Garlic BBQ sauce', eli orgaaninen sriracha-chili-  ja valkosipulibarbequekastike. Että sillä lailla.

Siinä on kivasti tulisuutta ja valkosipulin makua, mutta ei niin paljon, että mitään muuta ei voisi maistaa. Ihan hivenen makeuttakin, mutta ei onneksi liian paljon.

Kananreidet ovat vähän rasvaisempia kuin rintapalat, ja sopivat kivasti yhteen kastikkeen kanssa. Ne eivät myöskään kuivu uunissa yhtä helposti. Ne voi ottaa uunista jo muutaman asteen ennen kuin lämpötila nousee 165 F (74 C) ja antaa tasaantua folion alla. Lämpötila nousee siinä aina ainakin pari astetta.

Parsa ja parsakaali sitten saivat kaverikseen vain oliiviöljyä, ripauksen suolaa, ja uuniin samaan lämpötilaan. Laitoin ne uuniin vasta kun olin ottanut kanan uunista tasaantumaan. Parsakaali tarvitse 12 minuuttia, parsat nakkasin pellille vähän myöhemmin, ja olivat valmiita 8 - 9 minuutissa.

Hyvää, eikä tullut ähky olo!