Lampaankaretta Pääsiäissunnuntaina

Sunnuntain lampankareesta tuli tällä kertaa  aika täydellistä! Olen postannut juttuja jo aikaisemmista kokkauskerroista, tässä nyt kuvat vain lopputuloksesta.

Tällä kertaa ruskistin kareen ensin hyvin, sitten laitoin sen uniin, jonka lämpö oli tällä kertaa vain 175 C (350F), ei  220 C kuten viime kerralla.  Niinpä se lämpeni tasaisesti, eikä uunista pois ottamisen jälkeen jälkikypsynyt liikaa. Tuloksena kaunis ja mehevä  medium rare.

Paahdettuja perunoita ja höytytettyä parsaa kaveriksi, kastikkeena tuoreella rosmariinilla (olen joskus vahingossa puhunut meiramista.. yrttien ja mausteiden suomenkieliset nimet näköjään menevät minulta helpposti sekaisin!) ja valkosipulilla maustettua kastiketta. Siitäkin tuli makoisaa. Punaviiniä en itse sunnuntaina uskaltanut maistaa, kun aamulla oli ollut migreeni, ja systeemi oli täynnä lääkkeitä. Mies kaatoi itselleen lasin Chiantia ja nautiskeli. Ihana pääsiäissunnuntain ateria.

Ennen kastiketta, medium rare

Joulupäivän ateria

Joulupäivä on täällä siis se varsinainen joulu, ja kaupatkin ovat kiinni. Meillä kun ei ole lapsia, emme noudata perinteitä. Eli lahjat jaoimme jo ennen joulua, kun kerran mies oli lomalla joulunalusviikon. Sukkia emme myöskään ripusta takan reunalle.  Lähinnä siksi, että en osaisi ostaa muita 'stocking stuffereita' kun suklaata ja karkkia. Ja niiden määrä romauttaisi sukat alas hyvin nopsasti. 

Koska aattona oli ei-suomalainen juhla-ateria, joulupäivän menu oli sitten suomalaisempi. Kinkun ostin Costcosta. Täällä kinkut ovat usein 'spiral cut', eli liha on valmiiksi viipaloitu spiraalin muotoisiksi kerroksiksi luun ympäri. Ostin ihan tavallisen savustetun kinkun. Mikä on pieni aitoon suomalaiseen kinkkuun tai edes kinkun puolikkaaseen verrattuna. Mutta tuleepahan syötyä suhteellisen pian, vaikka ei ole yhtä maukasta kuin kotona paistettu.

Joskus olen miehen pyynnostä ostanut Honeybaked Ham -liikkeen sokerikuorrutetun kinkun. Ne olivat ainakin joku vuosi sitten todella suosittuja. Itsekin jonotin liikkeen ulkopuolella kylmässä viimassa melkein tunnin, ennenkuin pääsin sisälle jonottamaan ja sain kinkkuni ostettua. Nykyisen ainakin meidän lähellä ollut Honeybaked Store lopetti. Näitä kinkkuja on saanut kuitenkin ostettua ainakin Kroger-ruokakaupan kautta. Honeybaked parkkeeraa sinne yleensä oman pikku kinkkipisteensä.

Mutta en tykännyt sokerikuorrutetusta kinkusta. Kuorrutus oli fariinisokeria, ja kun sitä varisi kinkun päältä foliopaketin pohjalle, se muuttui sokeriliemeksi. Ja se liemi taas puolestaan maustoi kinkun pohjan makeaksi. Ei kiitos! Kuitenkin ihan tavallisetkin pakatut kinkkupalat  ja siivut voivat olla Brown Sugar Ham -tyyliä. Joskus olen vahingossa ostanut sokerikinkkua, ja syömättä se jäi. 

Kinkulle tein kaveriksi pienen riisittömän porkkanalaatikon. Joskus tein lanttulaatikkoa, mutta koska mies ei sitä söisi (eikä halunnut porkkanalaatikkoakaan), en viitsinyt tehdä molempia. Rosollia tekee joskus mieli, ihan aidon sillin kanssa. Suolasilliä ei täältä kyllä löydy, enkä tykkää purkkisillistä. Eli koska olen näin nirso, rosolli jää tekemättä. Tänä vuonna kuitenkin päätin laittaa omatekoista punajuurisalaattia.  Kylläpä kypsäksi itse keitetty punajuuri on namia, parempaa kuin etikkasäilötty purkkikama!

Porkkanalaatikko valmiina uuniin

Jouluateriani perustuu aika lailla siihen, mitä omassa lapsuudessa oli tarjolla. Kinkun ja laatikon/laatikoiden kanssa pitää olla herneitä. Perunat laitoin muusiksi, sillä mies ei varmaan söisi ihan vain keitettyjä perunoita. En ole koskaan täällä nähnyt perunoita muodossa 'keitetyt perunat'. Ehkä niitä tarjotaan salassa, mutta muulloin ne ovat aina muusina, ranskalaisina, paahdettuina, paistettuina jne.

Lapsuuden joulupöydässä oli aina graavilohta. Itse en alkanut graavata, niin että ostin pienen pakkauksen kylmäsavulohta. Se kyllä jäi eilen kokonaan maistamatta, kun ateria oli niin tuhti! Saanpahan siitä lounaan tänään.

Sitten vielä sinappia ja viinimarjahyytelöä.  Kotona meillä oli myös kurpitsasalaattia. Haaparannasta Ruotsin puolelta ostettua. Taisi olla etikkasäilöttyjä  kurpitsakuutioita. Koskaan muualla en ole sitä myynnissä nähnyt.

Tänä vuonna lautanen oli harvinaisen suomalaisen näköinen. Minun lautaseni. Mies söi vain kinkkua ja perunamuusia..

Aterian jälkeen oli turhan täysi olo. Siinäpä sitten rötkötettiin sohvalla loppuilta ja katsottiin Godzillaa. Tänään täytyy laittaa ruuaksi jotain kevyttä!

Hyvää Tapaninpäivän jatkoa Suomeen! Täällä Tapaninpäivää, ei tunneta, eikä edes mainita Boxing Daytä. Ihan normaali työpäivä, paitsi että nyt on lauantai. Toimistotyöntekijät ovat viikonloppuvapaalla, mutta kaupat ovat auki ihan normaalisti, tai aukeavat joulun jälkeen aamuseitsemältä.

 En tosin mene lähellekään kauppoja, sillä tänään on se päivä, kun kaikki menevät palauttamaan tai vaihtamaan lahjansa. Ja ostamaan alennukseen menneitä joulukoristeita ja muuta joulutavaraa. Ehkäpä uskaltaudun kauppaan maanantaina. Siihen mennessä jouluaterioiden ähkykin saattaa olla mennyt ohi..

Kiitospäivän kalkkunanpaistoa

Eilen oli siis Kiitospäivä eli Thanksgiving. Ihmeempiä en tässä ala kirjoittaa sen historiasta, useimmat varmana tietävät, että sillä on tekemistä Yhdysvaltoihin saapuneiden puritaanien ja alkuperäisväestön yhteisestä juhla-ateriasta. Tuo juhla ei kuitenkaan toistunut, ja Kiitospäivää alettiin viettää onnistuneen sadonkorjuun päätösjuhlana

Ote WikiPediasta: 'Plymouthista Kiitospäivän viettäminen levisi muihin Uuden Englannin siirtokuntiin. Yhdysvaltain vapaussodan aikana pyhitettiin kahdeksan päivää Jumalaa kiittämiselle voitoista ja onnistuneista paoista. Vuonna 1789 presidentti George Washington määräsi marraskuun 26. päivän kansalliseksi juhlapäiväksi. Samana vuonna protestanttinen episkopaalikirkko määritti juhlapäiväksi marraskuun viimeisen torstain.' (https://fi.wikipedia.org/wiki/Kiitosp%C3%A4iv%C3%A4)

Kiitospäivän pitäisi olla vapaapäivä, mutta Black Fridayn aiheuttama ososhysteria on saanut aikana sen, että osa liikkeistä aukeaa jo Kiitospäivän iltapäivällä. Paras ystäväni meni töihin viideksi, eli aterian piti syödä jo aikaisin.

Vanhempi koirani herätti minut jo aamuviiden jälkeen niin että aamulla ei ollt hirveä kiire. Kalkkunankin oli vaivainen 20 paunaa (9 kiloa), eli sen piti kypsyä noin viidessä tunnissa. Ensimmäiseksi kuitenkin valmistin täytteen. Se pitää kauhoa kalkkunan sisään, ja liian kuuma täyte alkaisi kypsyttää sitä sisältä liian aikaisin. Ja kädet palavat, jos lapat tulikuumaa mömmöä kalkkunan sisään.

Täyteen ostan pakkauksina (Stove Top -merkkiä), jotka sitten sekoitetaan kiehuvan kuumaan vesi-voiseokseen ja annetaan hautua 5 minuuttia.  20 paunan kalkkunalle suositellaan kolmea pussia. Laitoin neljä, ja osan laitoin suoraan jäähtyneenä pakastimeen tulevien tähteitten kaveriksi.

Täyte on nyt valmista

Kalkkunan pintaan hieroin suolaa, ja sitten vielä lisäksi nahan alle voita (tai margariinia), johon olin sekoittanut timjamia ja rosmariinia. 

Yrtiivoita nahan alle laitettavaksi

Kalkkuna lämpeni huoneenlämpöön reilun tunnin ajan huuhtomisen jälkeen. Sillä aikaa aloitin kalkkunan mukana tulleiden sisäelinten ja niskan keittämisen. Yleensä keitän niistä lientä suolan ja pippurin kanssa, ja käytän sitä sitten kastikkeen tekoon.

Kalkkuna on täytetty ja voideltu

Viimeiseksi ennen uuniin laittamista laitoin pinnalle sideharson, joka oli uitettu voi-valkoviiniseoksessa. Sulatin kattilassa 3 puikkoa voita (reilu 300 grammaa) ja lisäsin voisulaan koko pullon valkoviiniä. Tätä harsoa sitten kastelin valkoviinivoilla koko paiston ajan, 30 - 45 minuutin välein.

Uunivalmis

Kalkkuna meni ensin kuumaan 425 F -asteiseen (220 C) uuniin puoleksi tunniksi. Sen jälkeen laskin uunin lämpötilan 325 F -asteeseen (165 C). Vuokani oli melkein liian pieni tälle kalkkunalle, niinpä jouduin laittamaan sen alle pellin siltä varalta, että siipien ulkopinnalta valuisi nestettä ulos vuoasta. En halunnut käryä uuninpohjalle palavasta nesteestä. Huono puoli oli se, että pelti ei mahtunut uuniin pitkittäin. Niinpä joka kerta, kun kostutin kalkkunaa, heivasin sen ensin ulos uunista. Sitten käänsin peltiä 180 astetta, jotta kumpikin puoli paistuisi samalla lailla. Selän ja reisien  päälle se alkoi tuntua loppuvaiheessa, varsinkin kun valeluliemi kerääntyi vuokaan ja painoi lopussa aika lailla.

Kalkkuna kesken paitamisen, ajastin näyttää, että 3 tuntia jäljellä.

Paistoaikaa tunti jäljellä, aika poistaa sideharso.

Tunti ennen arvioitua valmistumisaikaa otin sideharson pois ja varmistin, että linnun pinta ruskistuu kauniisti. Kalkkuna on valmis, kun rintapalan sisälämpö on 160 F astetta (71 C). Olisi ehkä pitänyt ottaa se uunista pikkuisen aikaisemmin, koska lämpötila kyllä nousee kun se lepää. Mutta  kaunis siitä tuli!

Kalkkuna on valmis.

Perunat olivat tässä vaiheessa kiehumassa muhennosta varten. Seuraavaksi piti kaapia täyte pois kalkkunasta ja laitaa se uunivuoassa uuniin, ja antaa sen lämmetä tuonne 160 F/71C -lukemiin asti.  Paistoastian pohjalla kertyneestä liemestä erotin rasvan ja liemen, ja valmistin kastikkeen. Kuvia en enää huomannut ottaa, mutta perunamuusi ja kastike nyt olivat ihan tavallisen näköisiä. 

Siinä vaiheessa alkoi olla jo kova nälkä. Yleensä syömme päivällisen iltaseitsemältä. Kaikki oli nyt valmista neljän paikkeilla. Lounaaksi olin laittanut vain pikkuruisen Casear-salaatin, että jaksamme ahmia kalkkunapäivällisen.

Ihmeemmin en pöytää koristellut. Meitä on vain kaksi syömässä  niin että tarjoiluastioita ei kummemmin tarvittu. Ja kiireissäni unohdin ihan, että aioin keittää karpalohilloa. Sen muistin vasta kun kalkkuna oli valmis. Niinpä purkkihillo tuli mukaan peliin. Päivällinen oli kuitenkin aika täydellinen. Enempää sukua ei ollut paikalla, miehen suku ei asu Columbuksessa, ja kaikilla on omat perheensä. Mutta Kiitospäivän puhelut kuitenkin tekevät myös hyvän mielen.

Kuvassa nyt tämä minun traditionaalinen Kiitospäivän päivälliseni: Kalkkunaa, täytettä, perunamuusia, kastiketta ja karpalohilloa. Kaverina lasi Pinot Noiria. Kappas kun unohdin lautasliinatkin, vaikka varta vasten ostin oikein nättejä!

Jälkiruuaksi laitoin makeaa Sweet Potato Pie -piirakkaa, eli bataattipiirakkaa Cool Whipin kanssa. Tykkään siitä enemmän kuin kurpitsapiirakasta. Laitan siitä ehkä erillisen postauksen ohjeen kanssa. Sekin oli namia. Ja kas kun en muistanut ottaa kuvaa! Kalkkunapäivällisen jälkeen tuli oikein uninen olo (pahuksen tryptofaani!), ja teki mieli painui pehkuun jo ennen seitsemää.  Koirat piti kuitenkin käyttää ulkona vasta kahdeksan jälkeen, Ja vanhempi koira tarvitsee reseptilääkkensä yhdeksän maissa, niin että sinnittelin sinne yhdeksään.

Tähteitä on jääkaappi täynnä niin että tästä saa nauttia vielä muutaman kerran. Jouluksi kyllä ostan kinkun (valmiiksi paistetun, täällä ei myydä suolattuja raakoja kinkkuja), sen kanssa pääsee vähemmän helpommalla.

Kiitospäivänä tulee ajeteltua kaikkea, mistä voi olla kiitollinen. Minulla on paljon asioita, joista olen todella kiitollinen ja onnellinen. Pitäisi muistaa kiittää useamminkin, ja ajatella hyviä ajatuksia. 

Ihanaa viikonlopun alkua Suomeenkin. Tänään on Black Friday. Kauppojen lähelle en aio mennä!

Versioni Thai-ruuasta: Kanaa satay

Kuvassa ruoka näyttää aika lailla vain ruskealta, mutta maistuu hyvältä. Tämä pitäisi alkuperäisesti grillata vartaissa, mutta olen kehitellyt siitä helpon ja nopean pannuversion. Mukana jasmiiniriisia ja pähkinäsoosia.

Thairuokaa saa täältä hyvin, vaikka suurin osa aaasialaisista ravintoloista on kuitenkin kiinalaisia. Suurinpiirtein joka 'strip mall'issa, eli teitten varsilla olevissa 'pikkuostoskeskuksissa' on kiinalainen ravintola. Usein ruoka niistä haetaan kotiin, eli 'take-out'.

Postaus täkälaisesta ruokakultuurista on tulossa! Viikon ukkosmyräkät aiheuttivat unettomia öitä, ja torstai-iltana oli niin lämmintä, etta ilmastointi pyörähti kayntiin. Tai käynnistyi, mutta ei ihan kivuttomasti. Pihalla olevasta ilmastointimokkulasta oli kärähtänyt tuuletin, ja systeemi meinasi ylikuumentua. Pönttö piti sen verran kovaa ääntä, etta onneksi huomasimme sen ajoissa ennenkuin kompressori ylikuumeni ja posahti. Eilinen sitten meni korjaajaa etsiessä ja odotellessa. Uusi osa on nyt tilattu ja saamme sen maanantaina. Viikonloppuna pitäisi olla viileää eli emme tukehdu kuumuuteen!

Koko homma kuulemma maksaa reilut 600 dollaria. Kiva, kun viime kuussa meni about 500 autotallin avaajan uusimiseen. Mutta talo on 12 vuotta vanha, ja näyttää siltä että kaikki koneet alkaa mennä nyt rikki. Uusi jääkaappipakastin siis odottakoon ensi talveen!

Myrskyt eivat onneksi aiheittaneet tuhoja ihan tässä meidän ymparistössä. Tornadoja oli Ohiossa nähty, mutta ei maahan asti yltäneitä. Sateitten jälkeiset tulvat saattavat olla aika tuhoisia, niita on täällä usein, ainakin tasaisemmilla alueilla, ja etelämpänä Ohio-joen varrella. Sähkökatkoja myös on riittänyt. Columbus on viime vuosina trimmannut puita ahkerasti sähkölinjojen läheltä (muutama vuosi sitten täällä oli valtava myrsky, ja sen seurauksena massiivisia sähkökatkoja kun puut katkoivat linjoja). Nyt en muista milloin meillä oli viimeksi katko, siita on onneksi jo jonkin aikaa!

Ja viime yöna nukuin kuin tukki! Olo on parempi! Koirat nukkuivat myös, ukkosen pelko taisi uuvuttaa molemmat. Viikonloppuna pitäisi olla kaunista! Jospa ensi yökin tulisi nukuttua kunnolla niin univelka alkaisi olla kurissa! :)