Pääsiäisviikonlopun ajelu, osa 1

Koko viikonlopun oli oikein kaunista ja aurinkoista. Oli kiva pitkällä ajelulla ja ottaa kuvia kumpanakin päivänä. Kuvia on siis paljon, ja niissä on lähinnä kukkivia puita, nurmikkoa ja narsisseja.  

Nurmikot ovat nyt kaikkialla vihreitä, ja kasvavat kuhinalla. Innokkaimmat naapurit ovat jo ottaneet esiin luohonleikkurinsa ja leikanneet ruohonsa. Itsekin pitäisi se tehdä, mutta katsotaan miten  jaksan. Sunnuntaina iski migreeni heti herättyä.  Lääkkeillä varsinainen särky pysyi poissa, ja iltapäivällä oli jo ihan kiva olo.  Tänään sitten olen rättiväsynyt ja kaikkien niskan ja hartioiden lihaksia särkee ja ne ovat täysin jumissa. Lisäksi on pieni päänsärky jomottomassa taka-alalla. 

Ja yöllä oli ukkonen, ja sen mukana tuli kylmät ilmamassat. Tänään on harmaata, kamalan tuulista ja koleaa. kerrankin oli kaunis ilma viikonloppuna ja vasta maanantaina tuli pilvistä.

Ehkäpä jo ensi viikonloppuna puutkin alkaisivat vihertää. Nyt suurimmassa osassa ei ole vielä edes silmuja näkyvillä. Puittenkin nuput ovat vasta aukeamassa, niin että paras kukkaloisto on edessä. 

Puista vaaleanpunakukkaiset ovat suurelta osalta magnolioita. Jokunen kirsikkapuukin taitaa olla mukana. En ole ihan varma, mitä metsiköissä kukkivat valkoiset puut ovat. Keltaiset pensaat ovat forsythioita eli onnenpensaita.

 

Kun nämä tienvarren puut aukaisevat nuppunsa, kadunvarsi on täynnä vaaleanpunakukkaisia puita.

Silmänilona oli myös paidaton hölkkääjä.

Metsäinen rinne on nyt täynnä kukkivia narsisseja

Ja taas eläinlääkärissä!

Tiistaina laitoin kunnon possunpataa. Sen valmistelussa meni reilusti aikaa, mutta sitten se oli mukavasti muhimassa uunissa.  Kimiin en sen ihmeemmin  kiinnittänyt huomiota, kun puuhastelin  kotitöiden kanssa. Koira oli ihan normaalin oloinen.

Vähän ennen kuutta mies tuli töistä, ja koira tuttuun tapaan pomppi miehen naamalle ja vouhotti ympäriinsä iloisena. Mies sitten istahtaa sohvalle ja koira tunkee päätä syliin, että saisi korvien rapsutusta. Ja mies siinä toteaa, että onko Kimillä toisesa silmässä jotain kummaa?

Toin koiran lasioven eteen  valoisaan, ja voi kamala! Oikea silmä oli verenpunainen! Siis koko silmän sisäosa oli täynnä verta! Koira kyllä näki, ja räpytti silmäänsä, kun huidoin kättä silmän edessä. Mutta sitten heti paniikkisoitto eläinlääkärille. He ovat auki vain seitsemään, eli vielä tunnin. Onneksi on tuttu paikka ja siellä hyvä palvelu ja hyvä henkilökunta.  He sanoivat, että voimme tuoda Kimin sinne heti, ja eläinlääkäri tekee meille tilaa.

Edelleen koira oli käytökseltään ihan normaali. Jos ei tarkemmin katsoisi, ei huomaisi, että mikään on vialla. Mutta se vampyyrisilmä oli siis niin elokuvan erikoistehosteen näköinen!  

Hoitaja alkoi heti huolestua, että kallistaako Kimi päätä vasemmalle. Josko sillä on ollut joku mini-stroke, ja nyt neurologisia ongelmia. Ja eläinlääkärimme on ihana mies, mutta hänellä on tapana käydä läpi kaikki mahdolliset vaihtoehdot ääneen. Siinä sitä tuli listaa aivokasvaimesta silmäsyöpään, epilepsiaan ja muutamaan muuhun kammotukseen. Listalla oli myös se todennäköisin vaihtoehto: neiti oli kumauttanut silmänsä johonkin.

Kimillä on nykyään ongelmia lonkkien, ja varsinkin vasemman takajalan kanssa. Usein koira pyörähtää ympäri huonon jalkansa ympäri, ja kaatuu. Samoin sillä on tapana juosta eteenpäin, ja katsoa taaksensa kohti minua. Ja se usein iskee kuononsa pöydänjalkaan tai -kulmaan tai lipastoon. Ikää on jo tullut 8 vuotta, ja huonot lonkat, mutta vauhti ei ole hidastunut pätkääkään. Ja vaikka olen nähnyt Kimin iskevän kuononsa pöydänjalkaan tosi mojovasti, ei se ole vinkaissut kivusta, ei osoittanut mitään merkkejä siitä, että kävi kipeästi. Sen verran pelkään koiran puolesta, että laitan portaitten eteen esteen, kun lähden ulos talosta. Näin varmistan, ettei se mene yksin yläkertaan.

Kun koira kuitenkin käyttäytyi pirteästi. Kaikki sydänäänet ja pupillien supistumiset jne. olivat normaalit, joten sovittiin, että viemme Kimin kotiin ja tarkkailemme tilannetta.  Lääkäri lupasi soittaa seuraavana päivänä, ja katsotaan tarvitaanko lisätutkimuksia (joita meidän eläinlääkäriasemalla ei voitaisi tehdä, pitäisi mennä erikoissairaalaan). 

Possunpata oli vielä kuumaa, vaikka olin sammuttanut uunin, kun lähdinne. Sehän nyt vielä puuttuisi, että talo olisi palanut eläinlääkärikäynnin aikana!  Illalliselle pääsimme vain vähän reilu tunti normaalia myöhemmin.

Nukuin aika huonosti sen yön,  kun heräsin varmaan joka puolen tunnin välein, ja piti tarkistaa, että koira hengitti. Olen neuroottinen, kun tulee koirien terveyteen. Mutta Susin kanssa oli niin paljon huolta ja ongelmia. Kimi on ollut terve tähän asti, nyt ne lonkat vain ovat alkaneet vaivata. Jä nyt tämä. Kimi on kai päättänyt, että jonkun pitää pitää huoli siitä, että eläinlääkärimaksuihin menee  tuhansia dollareita vuodessa! Onneksi tämä käynti oli vain 45 taalaa.

Anyway, keskiviikkoaamuna silmä oli melkein normaali! Pieni ilotanssi siinä heti aamulla. Siten tietenkin iski pelko, että jos tässä on jotain vialla, kun veri katosi noin nopeasti! Neuroottinen, kyllä... 

Kuvissa on silmä keskiviikkoaamuna - vampyyrisilmästä en ottanut kuvia. Mikä on varmaan hyvä asia, sillä se oli kamalan näköinen. Ainakin, kun se on oman rakkaan koiran silmä! Valkuaisessa on vielä punoitusta, samoin silmän sisäosa on vähän vielä samea. Kaikki veri ei varmaan ole viela imeytynyt takaisin elimistöön. Ja koira oli edelleen ihan normaali käytökseltään.

Eläinlääkäri soitti iltapäivällä ja oli tyytyväinen. Tarkkailen silmää vielä huolella, ja lekuri soittaa vielä ensi viikon alussa. Säikähdyksellä tästä toivottavasti päästiin. Tänään ei ole ilmennyt mitään erityistä, ja silmä on hyvän näköinen. Valkuainen on vielä punainen, mutta toivottavasti paraminen jatkuu!

Piimäkakku

Olin ostanut ison tölkin piimää kanastripsejä varten, ja lopulle piimälle piti keksiä käyttöä. Päätin maanantaina leipoa nopean piimäkakun. Suomessa kyllä leivoin kahvikakkuja aika usein. Ihan jo siitäkin syystä, että oli tarjota jotain kahvin kanssa kun kävi vieraita.  Täällä vieraille yleensä isketään käteen joko tölkillinen limsaa, tai illalla olutta. Päiväkahvittelua vieraitten kanssa ei juuri harrasteta.

Edellisestä kuivakakusta oli siis aikaa, vaikka minulla on ihan kiva silikonen kakkuvuoka, johon olen tykästynyt. Vähän tutiseva se on, kun on täynnä raakaa kakkutaikinaa. Mutta helppo leivittää, poistaa kakun ympäriltä ja tiskata. Käännän sen yleensä inside out kun pesen sen.

Tämä piimäkakku on tosi nopea ja helppo valmistaa. Ei tarvita munia, sitä ei tarvitse vatkata. Laitan tähän rusinoita. Muuten en en välitä rusinoista, mutta jostain syystä pullissa tai kakuissa tykkään niistä kovasti.  Resepti on alkuperältään suomalainen, en muista mistä sen löysin, ja olen muokannut ainesosia vähän oman makuni ja aikaisempien tulosten pohjalta.

 

Kun laitat rusinoita kakkuun, ne kannattaa eritellä möykyistä, ja sitten jauhottaa. Silloin ne eivät tartu toisiinsa, ja eivät painu suoraan kakkutaikinan pohjalle.  Laitoin noin 2 desiä rusinoita ja puoli desiä jauhoja. Kaikki muovipussiin, erottele, ja sitten kunnon ravistelua, niin että jokainen rusina saa jauhopeitteen.

Ensiksi tarvitset voisulaa, eli tee tämä ensin ja anna sen jäähtyä. Sulata kattilassa 200 grammaa voita tai margariinia.

Tarvitset seuraavat aineet, jotka sekoitat keskenään kulhossa:

7,5 desiä vehnäjauhoja

2 tl ruokasoodaa

2 tl kanelia

1 tl kardemummaa - omani on tosi hienoksi jauhettua.. käytä vähän enemmän, jos sinulla on karkeampaa, tai muuten tykkäät.

1/2 - 1 tl jauhettua neilikkaa

Sekoittele kuivat aineet kunnolla.

Sitten toisessa kulhossa sekoita 6 dl piimää ja  3,5 - 4 desiä sokeria. Jos laitat paljon rusinoita, voit laittaa ehkä vain tuon 3,5 desiä sokeria.

Kaada piimä-sokeriseos kuivien aineiden joukkoon, sekoita varovaisesti. Kun seos on tasaista, lisää voisula. Sekoita tasaiseksi.

Lisää lopuksi rusinat varovaisesti käännellen.

Sitten taikina voideltuun ja jauhotettuun vuokaan. En muista vuokani kokoa, se on aika iso.. 9 tuumaa halkaisijaltaan, mutta pitoisuudesta en ole varma,ehkä kaksi litraa.

Omani paistui valmiiksi 350F eli 175 C -asteen uunissa tunnissa. 

Kakusta leikattu palanen näyttää aika reppanalta, mutta leikkasin sen, kun kakku oli vielä lämmin! Eli se meni vähän lyttyyn. Ainakin rusinat olivat mukavan tasaisesti jakautuneet. Hyvää tuli, ja tästä riittää pitkään! Pitänee leikata kahtia ja laittaa toinen puoli pakastimeen.

Ja piimää on vieläkin kolmasosa purkista jäljellä. Harmittaa, kun Walmartissa ei ollut pienempiä piimätölkkejä tarjolla. Mutta tulipas nyt tehtyä kakku! Pidän kovasti leipomisesta, mutta nykyään tulee vain leivottua turhan harvoin, kun emme syö juurikaan kakkuja tai piiraita.  Ehkä loppupiimästä taas kanastripsejä!

Takapihan kevättä

Tässä nyt muutama kuva takapihalta, otettu tänään iltapäivässä. Aurinko alkoi taas paistaa, vaikka lämpöä on tänään ollut vain tuossa kymmenen asteen paikkeilla. Loppuviikosta pitäisi taas lämmetä.

 

Syreenissä on jo kunnon nuput, ja toivonkin, että ne eivät palellu!   Ne ovat aika pieniä, eivät lähelläkään aukeamista vielä. Mutta jos alkaa taas olla lämmintä, eiköhän niistä tulee kauniita kukkia.

Pensaissa on jo aika pitkät vihreät silmut. Alla oleva pensas on englanniksi 'privet', suomenkielinen nimi on näköjän 'likusteri'. Aikanaan suunnittelin kasvattavani pihalle pensasaidan, mutta kun otettiin koira, laitettiin myös kunnon aita. Nämä ylijäämälikusterit nyt kasvavat melkein puumaisina pensaina siellä täällä pihan nurkissa.

Redbud-puussa on myös pieniä nuppuja. Ne yleensä puhkeava kukkaan t ennen kuin lehdet alkavat olla edes  silmuina.

Sekä etu- että takapihalla on Bradford Pear -puita, jotka ovat nyt täynnä valkean ja miedon vaaleanpunaisen värisiä nuppuja. Ne aukeavat ehkä jo viikon sisällä. En vaan tykkää niiden kukkien  hajusta..