Lauantain illallinen: Kanaa marsala

Viikonloppuna pari viikkoa sitten laitoin lauantaina illalliseksi kanaa marsala, vai liekö tälläkin joku parempi nimi Suomessa.  No, joka tapauksessa ohueksi suikaloitua kanaa ja ruskeita herkkusieniä marsalaviinikastikkeessa pastan kanssa.

Reseptinä olen käyttänyt Carrabbas-ravintolan copycat-versiota, eli jonkun verkkoon lataamaa reseptiä, jonka lopputulos maistuu melkein yhtä hyvältä kuin Carrabbaksen.

Reseptiin tarvitsin ohueksi suikaloitua kananrintaa, salottisipuleita, marsalaviiniä, kevytkermaa, ohueksi viipaloituja tummia herkkusieniä ja mausteita (lähinnä vain suolaa ja mustapippuria, jos käytät alla olevaa mausteseosta). 

Viipaloi salotit ohuiksi viipaleiksi. Jos ostat aitoa marsalaviiniä, osta mahdollisimman kuivaa. Täällä ruokakauppojen marsalat ovat yleensä hyvin makeita. Kuivat ovat taas puolestaan hyvin kalliita. Koska en halua ostaa kallista marsalaa ihan vain ruokaa varten, ostan yleensä keittotarkoitukseen varattua, Marsala cooking wine -viiniä. Siinä on mukana suolaa, eli sen kanssa kokattaessa pitää olla varovainen suolan kanssa muualla reseptissä. Mutta sherry tai vastaava käy, tai unohda alkoholi! Tästä tulee hyvää ilma marsalaakin.

Pastaksi laitoin vain kotona ollutta Trader Joen valkosipuli-basilika -linguinia. Yleensä kana marsalan kanssa on tarjolla alfredo-nuudeleita tai perunamuusia. Nuo olisivat parempia, mutta oh well.

Ensin ohuet kanan(broilerin) rintafileet maustettiin. Olen tehnyt tätä mausteseosta isomman määrän varastoon, ja siihen tulee suhteessa:

1 1/4 ts suolaa

1 ts jauhettua mustapippuria

1/2 ts jauhettua oreganoa

1/2 ts jauhettua timjamia

1/2 ts jauhettua persiljaa

1/4 ts jauhettua meiramia

1/4 ts valkosipulijauhetta

Ripottele tätä ohuitten kanafileitten molemmille puolille ja paista fileet voissa,  1 - 2 minuuttia per puoli paksuuudesta riippuen, kunnes ne ovat kypsiä. Sitten laitoin ne lämpimään uuniin folion alle odottamaan kastikkeen valmistumista.

Kanan jälkeen lisäsin pannuun voita, ja ruskistin salotit ja viipaloidut herkkusienet pikaisesti. Sen jälkeen lisäsin pannuun sekoitellen pari, kolme  ruokalusikkaa vehnäjauhoja. Sitten lisäsin sekoittaen noin desin verran marsalaviiniä, ja annoin sen kiehahtaa. Ja sen jälkeen varovasti koko ajan sekoittaen 2- 3 desiä kanalientä. Jos käytät suolatonta lientä, lisää vähän suolaa. Kunhan muistat maistella seosta ja tarkkailla suolan määrää. Minulle se lipeää turhan usein liian suolaiseksi, ja sitä on hankala korjata.

Kun seos oli tasaista ja alkoi taas kiehua, lisäsin reilun desin kevytkermaa. Nosta lämpö kiehumispisteeseen, ja sitten alenna se ihan miedoksi, niin että seos juuri ja juuri kiehuu. Mausta koko hoito suolalla ja mustapippurilla. Kuohukermakin on OK, kunhan sekoittelet seosta ja et anna sen palaa pohjaan. Määrät ovat ohjeellisia.  Lisää määrä, mikä nayttää hyvältä ja maistuu hyvältä. Maistele joka välissä!

Kun seos on vähän kiehahtanut, ja sitten paksuuntunut, lisää kanapalaset takaisin joukkoon.  Nosta lämpö kiehuvaksi ja anna muhia ja kiehua, kunnas kana on varmasti kypsää ja kuumaa: pari, kolme minuuttia. Varmista kastikkeen suolan ja pippurin määrä. Tässä vaiheessa pastan pitäsi olla valmista (älä huuhtele!). Laita pastaa lautaselle ja lisää päälle  kanaa ja kastiketta sienineen.

Kuvassa annos näyttää aika mitättömältä, mutta on maistuvaa! Olisi parempaa perunamuusin kanssa, mutta ehkä ensi kerralla!

Koiralapsen lelut saavat kyytiä

Eilen Nico jatkoi uuteen kotiinsa tutustumista.  Otin kaikki lelut esille, niin että nähdään mitkä ovat suosikkeja tässä vaiheessa. Kana voitti!

Leluista pari on tämmöisiä pehmeitä. Niiden pitäisi olla kestäviä ja kana on varustettu 'Chew Guard' -teknologialla. Luulen, että jopa kana on mennyttä kanaa kunhan maitohampaat alkavat vaihtua ja puremisvimma yltyy. Nyt Nico kuitenkin leikkii pehmoleluillaan aika kiltisti.  Lähinnä painii, ei revi.

Luista kumi- ja muoviluut eivät ole vielä kiinnostaneet. Ydinluut ja yksi peuransarvi maistuvat silloin tällöin. Toivon, että kun  Nico on vanhempi, se tykkäisi luista yhtä paljon kuin Kimi.

Kotiin tutustuminen jatkuu, häntä pystyssä viipotetaan ympäriinsä ja yritän pysyä perässä. Muuten Nico on aika kiltti, mutta kengät kiinnostavat turhan paljon. Mitään ei ole vielä syöty, mutta nahkaiset puutarhakenkäni liikkuvat salaperäisellä tavalla paikasta toiseen!

Viime yönä Nico ei kitissyt, ja nukkui melko hyvin läpi yön. Parit pissit oli tullut, onneksi molemmat padeille. Aamukahdelta tuli taas kakat. Pitää miettiä miten laitan syöttöajat, kun illalla pentu ei halua tehdä numero kakkosta ulos. Näköjään aamuyö on mieleisempi aika. Sitten sain nukkua puoli viiteen asti ennenkuin sain naamallisen pentua sängyn laidalle. Sitten on hoideltu aamutoimia, nyt alkaa leikkiminen jo vähän hiljentyä

Hyviä kuvia leikkimissessioista kanan kanssa en saanut. Telkkarihuoneessa ei ole kattolamppua, eli sitä ei saa kovin valoisaksi jos ulkona ei ole aurinkoista. Kuvissa pentu sitten oli vain yksi tumma suttuinen viiva. Onneksi video onnistui paremmin, vaikka sekin on aika tumma.

Kuvaus ja videointi on hankala ihan senkin vuoksi, että jos asetun lattialle pennun tasoon, se lopettaa leikkimisen ja tulee naamalle. 

Mutta no worries, kuvia ja videoita tulee kyllä. Tuolla se taas viipottaa häntä pystyssä, nyt saa kyytiä yksi luista. Jospas se kohta väsyisi! Ihana!

P.S. Melkein unohtui: Hyvää Äitienpäivää! :)

Kanaa uunissa: Slow roasted spatchcock chicken

Suomalaisen kanan hintoja en enää muista, mutta täällä usein tulee halvemmaksi ostaa kokonainen kana kuin esimerkiksi parin, kolmen luuttoman kananrinnan pakkaus, elleivät kananrinnat ole tarjouksessa. Kokonaisesta broilerista saa yleensä pulittaa 5 - 6 dollaria, ja siitä tulee yksi kunnon illallinen kahdelle, plus ainakin yksi lounas minulle.

Juttu sisältää kuvia raa'an kanan leikkelystä, varokaa jos ette tykkää!

Itse tykkään laittaa kokonaisen broilerin uuniin, alhaiseen uuninlämpöön ja pitkäksi ajaksi. Näin ei sitten tarvitse olla tekemässä yhtä aikaa side dishiä ja kanaa, eikä keittiön lämpötila nouse liian kuumaksi.

Olen aikaisemmin  jo todennut, että jos laitan jotain uuniin, ja uunin lämpötila on yli 200 C-astetta, siitä tulee yleensä myös käryä. Ja jos tulee käryä, alakerran palovaroitin alkaa huutaa. Ja jos palovaroitin huutaa, koira alkaa haukkua. Onneksi Kimi vain haukkuu. Susille tuli aina päälle karmea paniikki, ja se kitisi melkein koko loppuillan sen jälkeen (pentuajan trauma: salama iski takapihan aidan takana olevaan puuhun. Kamala pamaus, sähköt katkesivat, ja tietokoneitten backup-generaattori alkoi piipata.. Sen jälkeen Susi pelkäsi ukkosta ja mitä tahansa piippausta.. Susi-kulta.. on vieläkin ikävä, mutta elämässä on nyt vähän vähemmän hysteriaa ja pelkoja...)

Spatchcockingissa kanasta poistetaan selkäranka, ja se sen jälkeen litistetään tasaiseksi. Minulla on kunnon keittiösakset, joilla kananluiden leikkaaminen sujuu helposti.

 

Selkärangan poistan ihan vain leikkaamalla  sen kummaltakin puolelta

Itse leikkaan myös onnenluun kahtia, jolloin kanan saa aina hyvin levälleen.  Sen jälkeen maustan ensin kanan avatun puolen mausteseoksella (aromisuolaa, paprikaa, sitruunapippuria ja kanamaustetta).

Sen jälkeen hieron mausteseosta kanan rintapuolelle, ensin nahan alle itse lihaan.  Sitten hieron lopun mausteseoksesta koko yläpuoleen, nahan päälle. Ihan varmistaakseni, että kana pysyy mehukkaana eikä kuivu, laitan vielä nahan alle pari nokaretta voita tai margariinia. Kanan pinnalle laitan lopuksi vähän ruokaöljyä. Itse käytän sprayta, se on helpointa ja mausteet pysyvät paikoillaan. Nahasta tulee rapea (vaikka itse en syö kanan nahkaa, tässä tapauksessa siitä tulisi kamalan suolaista).

Ja kana  on pannussa pienen ritilän päällä. Laitan pannun pohjalle vielä parin millin vesikerroksen.

Sitten 150 C uuniin n. 3 tunniksi. Valmis, kun luut irtoavat ihan vetämällä! Tarjosin tätä krostinin ja caesarsalaatin kanssa.

Alimmassa kuvassa kana, jonka laitoin viime viikolla. Ihan yhtä namia silloinkin!

Slate Run Historical Farm - Maatilan eläimiä

Herra Kukko

Vielä yksi postaus Slate Run Historical Farm -tilasta, sen eläimistä. Lapsia maatalon eläimet kiinnostivat kovasti, ja täällä niitä pääsee näkemään aika läheltä. Jo parkkipaikalla kuului kukon kiekuminen, ja ensimmäisenä vastaan tuleekin kukko ja kanoja. Kukko ja suurin osa kanoista oli mustia, mukana oli myös joitain ruskeita. Valkoisia kanoja ei täällä ollut.

Ihmisiä pysähtyi tarhan perällä olevan aidan viereen, ja kanoja alkoi juosta paikalla, liekö luulivat, että saavat ruokaa.

Kanalan viereisellä niitällä lenteli kaunis monarkkiperhonen

Navetan lähellä sitten oli lauma ankkoja tai sorsia. Niitä oli kaiken värisiä ja erilaisilla nokilla varustettuina, niin että en osaa tarkemmin tunnistaa. Ovat kuulemma lisääntyneet kovasti tänä vuonna, pesimisolosuhteet ovat olleet hyvät kun on ollut vähäsateista.

Pihalla tepasteli myös suuri parvi hanhia, kaikki olivat vaaleita, harmaanruskeita. Pihalla aitauksessa oli pari vanhemman näköistä vasikkaa, ja tallissa oli nitä pari lisää. Tallin vasikat olivat aika nuoria. Tallissa oli myös hevosia. Tilusten reunassa oli metsäpolkuja, joilla näkyi kavionjälkiä, eli hevosilla ratsastetaan päivittäin.

Sikalassa sitten oli vilkasta! Emakkoja pikkupossuineen taisi olla ulkona kolme. Ulkonakin haju oli aika mahtava, ja röhkiminen täytti ilman. Pikkupossuja nukkui sikalan oviaukoissa, osa oli kiltisti äitinsä kimpussa syömässä, ja osa touhusi ihan omiaan. Varsin söpöjä!

Kalkkunoita tilalla oli varmaan pari tusinaa. Suurin osa oli vaaleanharmaita. Mukana oli muutama mustakin. Kaikki luonnossa näkemäni villikalkkunat ovat mustia, niin että harmaat ovat jalostettuja kesykalkkunoiksi. Laumassa oli sekä naaraita että uroksia. Urospuoliset kalkkunat pullistelevat höyhenpukuaan aina silloin tällöin, ja muuttuvat tyypillisen kiitospäivän pöytäkoristeen näköiseksi. Kalkkunoiden kaverina oli myös pari helmikanaa. Niitä en ole aikaisemmin nähnyt.

Parilla niityllä oli lampaita laiduntamassa, ja lopuksi huomasimme vielä useita mehiläispesiä yhdellä pihalla.

Edessä taidetaan olla sulkasadossa.

Takana iso uros, edessä pienenpi naaras.

Joukossa oli muutamia mustia uroskalkkunoita

Joukossa oli myös helmikanoja.

Mehiläispesiä