Lampaankyljyksiä

Lauantaina laitoin lampaankyljyksiä. Tämä oli ensimmäinen kerta tällaisista ihan valmiiksi leikatuista paloista, aikaisemmin olen laittanut kokonaista lampaakaretta. Kerran leikkasin sen erillisiksi kyljyksiksi, mutta nykyisin kokkaan sen kokonaisena.

Tämä oli australialaista lammasta, leikattu reilun tuuman paksuisiksi palasiksi, mukana luu. 

Valmistin tämän melko samalla tavalla kuin koko kareen: ensin annoin palojen marinoitua  oliiviöljyn, suolan ja murskatun rosmariinin, timjamin ja valkosipulin kanssa jääkaapissa reilun tunnin.

Kastiketta varten pilkoin vielä oksan verran tuoretta rosmarinia.

Sitten poistin enimmät marinadit paloista, lisäsin vähän suolaa ja rouhittua mustapippuria pinnalle ja ruskistin ne voissa hyvin kuumalla pannulla, reilu minuutti per puoli. Sain niihin oikein kauniin ruskistuspinnan.

Sitten laitoin palat uunikulhoon ja 175-asteiseen uuniin, palan kunnes sisäinen lämpötila oli tuossa 57 C-asteen pinnassa, eli medium rare. Kastikkeen valmistin  suurustamalla pannulle jääneen voin jauhoilla, ja lisäsin kanalientä, valkosipulia, tuoreetta rosmariinia ja tilkan kermaa.

Kuvassa valmis ateria ennen kastikkeen lisäämistä. Mukana taas niitä iänikuisia, mutta minusta maukkaita pienia paahdetuja perunoita ja höyrytettyä parsaa.

Alla lopputulos kastikkeen kanssa. Kaveriksi Pinot Grigio -punaviiniä.

Vihreiden keittojen viikko

Innostuin laittamaan tällä viikolla lounaaksi keittoja, nyt kun ulkona on ollut kylmää ja lumista.  Keittoja kokkaan aika harvoin, tätä ennen yleensä joko sienikeittoja tai sieni-misokeittoja. Pari kertaa olen tehnyt myös juustoista tortillakeittoa (Max & Erma's -ravintolan copycat-versiota). Nyt kuitenkin halusin laittaa vähän kevyempiä ja oikein helppotekoisia keittoja.

Tein kolme erilaista keittoa: parsakeiton, linssikeiton punaisista linsseistä ja parsakaalikeiton. Kaikki valmistin samalla periaatteella. Ensin kuullotin pienen silputun sipulin kattilassa pienen voinokareen kanssa. Sitten lisäsin kanalientä. Puolisen litraa, määrällä nyt ei ollut väliä. Kun liemi alkoi kiehua,  lisäsin haluamani kasvikset. Keitto kiehui pienimmällä lämmöllä parikymmentä minuuttia, kunnes kaikki oli pehmeää. Sitten sekoitin sen sauvasekoittimella tasaiseksi. Tarvittaessa lisäsin suolaa. Ja valmista tuli. 

Helppoa ja kevyttä. Katselin ensin verkosta reseptejä, ja useimmat ehdottelivat paljon lisää aineksia. Kermaa ei mikään näistä mielestäni tarvitse, vaikka parsakaalikeittoon ehdotettiin sekä kermaa että juustoa! 

Pitäisiköhän ensi viikolla kokeilla jotain muuta väriä? Vaikkapa oranssi, niin voisin tehdä bataattikeittoa ja porkkanakeittoa!

Ensimmäisenä parsakeitto. Kiva, mieto keitto. Tähän taisin lisätä sipulin kanssa vähän murskattua valkosipulia. 

Linssikeitto punaisista linsseistä: väri muuttuu vihreäksi, kun linssit kypsyvät. Punaiset linssit eivät tarvitse liotusta, ja kypsyvät  alle parissakymmenessä minuutissa. Liikaa tätä ei passaa syödä, toimii kuin hernekeitto. Maku oli myös samantapainen, mutta kivan mieto.  Tämä oli ensimmäinen kerta, kun  valmistin mitään linsseitä, mutta ei varmasti jää viimeiseksi.

Viimeisenä parsakaalikeitto. Näistä voimakkaimman makuinen, tosin taisin laittaa paljon parsaa ja vähän kanalientä. Myös kauneimman vihreä!

Alin kuva ei liity keittoihin, mutta kun kerran puhun ruuanlaitosta: Valentinen Päiväksi laitoin taas lammasta. Nyt kolmannella yrityksellä ruskistin lampaankareen pikaisesti pannulla ennen uunnin laittamista. Oikein hyvää tuli! Tarjosin sen taas pienten creamer potato -perunoitten, parsan ja kastikkeen kera. Kaverina Pinot Noir.  

Rack of Lamb - Lampaankare, yritys 1

Ensimmäinen yritys kokonaisen lampaankareen valmistuksessa. Aikaisemmin postasin samasta palasta tekemäni yksittäisten lampaankyljysten sujumisen. Nyt täytyy sanoa, että kokonainen lampaankare (kiitos Strippis) onnistui kypsyydeltään paljon paremmin! Tämän kokkasin eilisiltana, eli keskiviikkona. Netflixistä oli tullut Fantastic Four (mikä ei ollut yhtä paha kuin kritiikit luulottelivat), nautimme keskellä viikkoa ihan ylellisen illallisen elokuvan kera!

Lammas on samaa uusiseelantilaista, Costcosta, kuin aikaisemminkin. Aloitin voitelemalla koko homman oliiviöljyn, valkosipulin ja tuoreen rosmariinin yhdistelmällä (sekoitin tehosekoittimessa tasaiseksi mössöksi).  Annoin olla huoneenlämmössä noin 45 minuuttia. Lammaspalan suolasin ja pippuroin enne paistamista.

Tämän jälkeen kuumensin uunin 450 F/ 232 C /asteeseen, ja laitoin lampaan uuniin paistumaan. En enää muista kauanko kesti saada sisäinen lämpötila 120F/49 C asti. Ainakin yli 20 minuuttia, kauemmin kuin resepti lupaili. 

Sen jälkeen otin lampaan pois uunista ja peitin foliolla. Annoin tasaantua 10 minuuttia, ja tänä aikana sisäinen lämpötila kohosi about 140F/60 C asti, eli liha oli vielä suunnilleen medium rare -asteella.

Valmis kare uunista otettuna.

Kaveriksi laitoin perunamuusia (josta tuli vähän liian löysää.. mutta makoisaa), parsaa uunissa (Lekue Steam case -juttu tuli postissa vasta tänään!) Tein taas myös kastiketta: kanalientä, valkosipulia, tuoretta rosmariinia, sitruunamehua, suolaa, pippuria. Suurustin sen tilkalla kevytkermaa ja maissijauhoa.

Sitten leikkelin lampaan annospaloiksi ja annos oli valmis. Kuvissa ei ehkä kaunein, mutta ihan onnistunut. Ensi kerralla kokeilen ruskistaa lampaan pannulla pikaisesti ennen uuniin laittoa, rasvakerros on aika paksu (vaikka taas poistin sitä vähän) ja on varmasti parempi, jos se saa kunnon pannun lämpöä! Maku oli kuitenkin hyvä, suussa sulavan pehmeää!

En yleensä kokkaa näin ylellistä/erikoista tavallisina arkipäivinä. Nyt kuitenkin 

a. Haluan lampaan ohjeen täydelliseksi pääsiäsiseen mennessä. Niin että kerrankin voin kokata pääsiäislammasta, ja saada siitä namia! Pitää siis harjoitella

b. Olo on ollut surkea ja itkuinen koiran takia jo pari viikkoa. Halusin ainakin piristää miestä elokuvaillalla ja hyvällä ruualla, vaikkakin keskellä viikkoa.

Annos valmis pöytään vietäväksi.

Lamb chops - lampaankyljyksiä

Maanantai oli Martin Luther Kingin päivä, ja miehelläni se oli vapaapäivä - pankit, postit sekä virastot, laitokset ja koulut olivat kiinni. 

Wikipediasta taas kopioituna: Martin Luther King Day on Yhdysvalloissa kansallinen vapaapäivä, joka on omistettu kansalaisoikeustaistelija Martin Luther King, Jr. muistolle. Päivää vietetään tammikuun kolmas maanantai, koska se on maanantai joka sattuu lähimmäksi Kingin syntymäpäivää (15. tammikuuta). Ronald Reagan allekirjoitti muistopäivän laiksi vuonna 1983 ja sitä vietettiin ensimmäisen kerran 20. tammikuuta 1986.(https://fi.wikipedia.org/wiki/Martin_Luther_Kingin_p%C3%A4iv%C3%A4)

Yleensä kun mies on vapaalla arkipäivänä, yritän kokata vähän paremman aterian. Tänä vuonna  meillä jäi hääpäivä viettämättä, kun sinä päivänä Susi-koiran elämä loppui. Ajattelin, että nyt kun Susin tuhkat ovat kotona, elämä alkaa voittaa, ja ainakin syödään hyvin. Tai ainakin yritän laittaa jotain juhlavampaa. Itkua tuppaa aina vielä tulemaan, mutta auttaa, kun on jotain tekemistä!

Päätin kokeilla lampaankyljyksiä. Vähän epäillen, sillä aikaisemmat yritykset lampaan kanssa ovat epäonnistuneet aika surkeasti. Olen pari kertaa yrittänyt laittaa lampaanjalkaa. Liotin sitä kyllä maidossa, tein kaiken mahdollisen, mitä ohjeet käskivät. Ja silti se maistui suulliselta villaa. Telkun kokkausohjelmissa kyllä olen nähnyt lampaankyljyksiä,  eikä kukaan valita niiden mausta. Niinpä ostin Costcosta uusiseelantilaista lammasta, lamb rack, mikä se nyt on? Haista kukkanen, Google translate, karitseteline ei nyt pidä paikaansa! Mutta siis koko rivi lampaan kylkiluita lihoineen.. Kuvista selviä. 

Suomessa en koskaan edes yrittänyt kokata lammasta. Maistuuko suomalainen lammas samalta kuin uusiseelantilainen?  Ja olisiko amerikkalainen erilaista?  Luultavasti megakokoisia kyljyksiä, ainakin jos Texas tuottaa lampaita... Mutta siis tämä kokeilu oli uusiseelantilaisella. Poistin vähän ylimääräistä rasvaa (talia? ) ennen paistamista. Ja tietääkö kukaan, mistä villan maku johtuu?  Maistuuko villa joissain osissa enemmän, ainakin kyljykset olivat täysin villalta maistumattomia, hermoilin siis turhaan!

Valitettavasti yksittäiset kyljykset leikkasin kaikki eri paksuisiksi, pala ei ollut helpoin leikata. Eli ne myös kypsyivät eri aikaan. (Ensi kerralla laitin vain koko rib rackin uuniin, ja leikkaan erillisiksi paloiksi vasta kypsennyksen jälkeen). Osa oli medium well, muutama sentään vain medium. Tavoite oli medium-rare. Mutta siis eka yritys! Paistotuloksesta riippumatta liha oli oikein mureaa, mehevää ja maukasta!

Mausteeksi laitoin vain suolaa, pippuria, valkosipulia ja tuoretta rosmariinia. Kastikeeseen tuli sitten tuoretta rosmariinia, valkosipulia, kanalientä, pippuria ja voita. Lampaan tarjosin paahdettujen perunoiden ja valkoisen parsan kanssa.

Lautanen ei ole kaunein mahdollinen, mutta maukas! Olin iloisesti yllättynyt! Ensi kerralla vain lyhyempi paistoaika, eli joko koko rack uuniin, tai ostan valmiiksi paloiteltuja kyljyksiä. Namia joka tapauksessa!

Slate Run Historical Farm - Maatilan eläimiä

Herra Kukko

Vielä yksi postaus Slate Run Historical Farm -tilasta, sen eläimistä. Lapsia maatalon eläimet kiinnostivat kovasti, ja täällä niitä pääsee näkemään aika läheltä. Jo parkkipaikalla kuului kukon kiekuminen, ja ensimmäisenä vastaan tuleekin kukko ja kanoja. Kukko ja suurin osa kanoista oli mustia, mukana oli myös joitain ruskeita. Valkoisia kanoja ei täällä ollut.

Ihmisiä pysähtyi tarhan perällä olevan aidan viereen, ja kanoja alkoi juosta paikalla, liekö luulivat, että saavat ruokaa.

Kanalan viereisellä niitällä lenteli kaunis monarkkiperhonen

Navetan lähellä sitten oli lauma ankkoja tai sorsia. Niitä oli kaiken värisiä ja erilaisilla nokilla varustettuina, niin että en osaa tarkemmin tunnistaa. Ovat kuulemma lisääntyneet kovasti tänä vuonna, pesimisolosuhteet ovat olleet hyvät kun on ollut vähäsateista.

Pihalla tepasteli myös suuri parvi hanhia, kaikki olivat vaaleita, harmaanruskeita. Pihalla aitauksessa oli pari vanhemman näköistä vasikkaa, ja tallissa oli nitä pari lisää. Tallin vasikat olivat aika nuoria. Tallissa oli myös hevosia. Tilusten reunassa oli metsäpolkuja, joilla näkyi kavionjälkiä, eli hevosilla ratsastetaan päivittäin.

Sikalassa sitten oli vilkasta! Emakkoja pikkupossuineen taisi olla ulkona kolme. Ulkonakin haju oli aika mahtava, ja röhkiminen täytti ilman. Pikkupossuja nukkui sikalan oviaukoissa, osa oli kiltisti äitinsä kimpussa syömässä, ja osa touhusi ihan omiaan. Varsin söpöjä!

Kalkkunoita tilalla oli varmaan pari tusinaa. Suurin osa oli vaaleanharmaita. Mukana oli muutama mustakin. Kaikki luonnossa näkemäni villikalkkunat ovat mustia, niin että harmaat ovat jalostettuja kesykalkkunoiksi. Laumassa oli sekä naaraita että uroksia. Urospuoliset kalkkunat pullistelevat höyhenpukuaan aina silloin tällöin, ja muuttuvat tyypillisen kiitospäivän pöytäkoristeen näköiseksi. Kalkkunoiden kaverina oli myös pari helmikanaa. Niitä en ole aikaisemmin nähnyt.

Parilla niityllä oli lampaita laiduntamassa, ja lopuksi huomasimme vielä useita mehiläispesiä yhdellä pihalla.

Edessä taidetaan olla sulkasadossa.

Takana iso uros, edessä pienenpi naaras.

Joukossa oli muutamia mustia uroskalkkunoita

Joukossa oli myös helmikanoja.

Mehiläispesiä