Possunkyljys, parsakaalia ja höyrytettyä parsaa

Eilen laitoin illalliseksi porsaan ulkokylkeä, parsakaalia ja parsaa. Aika tuhti ateria keskellä viikkoa, mutta olin ostanut viime viikon lopulla alennuksesta ison pätkän possun ulkofilettä, ja huomasin, että sen käyttöaika alkoi lähennellä loppuaan.

Kuvan huomasin ottaa, vasta kun olimme jo aloittaneet syömisen ja pihvissä on jo kolo, ja parsa paloiteltu. Vähän sotkuisen näköinen lautanen jo tässä vaiheessa.

Possun ulkofileestä laitan yleensä  paksuja kyljyksiä. Fileen mötikästä leikaan reilun tuuman paksuisia paloja, jotka sitten suolaan ensin jääkaapissa (vesi-koshersuolaliemi). Sitten ruskistan ne pannulla ja viimeistelen uunissa. Ostamastani fileestä tuli kuusi kyljystä, eli kolme ateriaa kahdelle. Ei paha, kun filee maksoi vähän reilut 7 dollaria. Loput kyljyksistä meni pakastamineen raakoina, sulattelen ja laitan ne myöhemmin.

Maustoin possun ripauksella suolaa, reilusti paprikaa ja mustapippuria. Ruskistin pari minuuttia joka puolelta, ja sitten uuniin. Possun annoin olla uunissa, kunnes sisäinen lämpö oli 55 C astetta - 130 F. Foliossa possu sitten tasaantui, ja kivasti lämpötila nousi täsmälleen 63 C -asteeseen, 145 F, joka on ainakin täällä nykyinen turvallinen suositus possulle. Suolaus ja oikea lämpotila takaavat sen, että possu on mehevää!

Kastike tuli pannuun jääneistä 'mehuista' ja suurustetusta lihaliemestä. Mausteeksi valkosipulisuolaa ja vähän  korealaista Gochujang-pippurikastiketta antamaan potkua.

Parsakaalin paahdoin uunissa, ja sitten itse parsan kokkasin tällä kertää onnistuneesti höyrykääreessä. Kiitos paljon Strippikselle kommenteista ja höyrykääreen suosittelemisesta! Ensimmäisellä yrityksellä uskoin reseptivihkoa, ja parsasta tuli ylikypsää.

Nyt n. 170 grammaa parsaa onnistui täydellisesti. Parsa oli aika tukevaa, edellinen oli myös hentoista. Höyrytin sitä ensin 90 sekuntia ja testasin. Vähän liian kiinteää. Lisäaikaa annoin toisen minuutin, ja sen jälkeen parsa oli valmis!

Mukavinta oli se, että kun aloimme syömään, mieheni ensimmäinen kommentti oli: tämä parsa on tosi hyvää! Toki possu ja parsakaalikin saivat kiitosta, mutta kiva, että parsa onnistui. Se on niin helppoa ylikypsentää.

Ateria oli maukas, kyljys oli niin iso, että siitä jai melkein puolet yli. Saanpa tänään makoisan lounaan!

Mainostan nyt tässä tuota höyrykäärettä. Yleisemmin mikrouunikäyttöön, mutta ohjeen mukaan sen voi laittaa myös tavalliseen uuniin. Pohjalle vain ruokalusikka vettä, ja kasvikset sen päällä muoviritilälle, mukaan vähän suolaa. Parsa valmistui muutamassa minuutissa, ja mukana tuli reseptikirjanen, johon pitää tutustua. Tykkään!

Väri on kauniin kirkuvan oranssi, varmaan sillä varmistetaan se, ettei tämä mene hukkaan! Olisin ostanut vihreän, mutta ne maksoivat enemmän. Kiitos Amazon.

P.S. Unohdin laittaa sen nimen: Lékué höyrykääre (ok, se on alimmassa kuvassa). Suomessa näkyy ainakin Prisman verkkokauppa myyvän, 22 eurolla, Stockmann 19 eurolla. Eli luulen niitä löytyvän ihan monesta paikasta!

Lamb chops - lampaankyljyksiä

Maanantai oli Martin Luther Kingin päivä, ja miehelläni se oli vapaapäivä - pankit, postit sekä virastot, laitokset ja koulut olivat kiinni. 

Wikipediasta taas kopioituna: Martin Luther King Day on Yhdysvalloissa kansallinen vapaapäivä, joka on omistettu kansalaisoikeustaistelija Martin Luther King, Jr. muistolle. Päivää vietetään tammikuun kolmas maanantai, koska se on maanantai joka sattuu lähimmäksi Kingin syntymäpäivää (15. tammikuuta). Ronald Reagan allekirjoitti muistopäivän laiksi vuonna 1983 ja sitä vietettiin ensimmäisen kerran 20. tammikuuta 1986.(https://fi.wikipedia.org/wiki/Martin_Luther_Kingin_p%C3%A4iv%C3%A4)

Yleensä kun mies on vapaalla arkipäivänä, yritän kokata vähän paremman aterian. Tänä vuonna  meillä jäi hääpäivä viettämättä, kun sinä päivänä Susi-koiran elämä loppui. Ajattelin, että nyt kun Susin tuhkat ovat kotona, elämä alkaa voittaa, ja ainakin syödään hyvin. Tai ainakin yritän laittaa jotain juhlavampaa. Itkua tuppaa aina vielä tulemaan, mutta auttaa, kun on jotain tekemistä!

Päätin kokeilla lampaankyljyksiä. Vähän epäillen, sillä aikaisemmat yritykset lampaan kanssa ovat epäonnistuneet aika surkeasti. Olen pari kertaa yrittänyt laittaa lampaanjalkaa. Liotin sitä kyllä maidossa, tein kaiken mahdollisen, mitä ohjeet käskivät. Ja silti se maistui suulliselta villaa. Telkun kokkausohjelmissa kyllä olen nähnyt lampaankyljyksiä,  eikä kukaan valita niiden mausta. Niinpä ostin Costcosta uusiseelantilaista lammasta, lamb rack, mikä se nyt on? Haista kukkanen, Google translate, karitseteline ei nyt pidä paikaansa! Mutta siis koko rivi lampaan kylkiluita lihoineen.. Kuvista selviä. 

Suomessa en koskaan edes yrittänyt kokata lammasta. Maistuuko suomalainen lammas samalta kuin uusiseelantilainen?  Ja olisiko amerikkalainen erilaista?  Luultavasti megakokoisia kyljyksiä, ainakin jos Texas tuottaa lampaita... Mutta siis tämä kokeilu oli uusiseelantilaisella. Poistin vähän ylimääräistä rasvaa (talia? ) ennen paistamista. Ja tietääkö kukaan, mistä villan maku johtuu?  Maistuuko villa joissain osissa enemmän, ainakin kyljykset olivat täysin villalta maistumattomia, hermoilin siis turhaan!

Valitettavasti yksittäiset kyljykset leikkasin kaikki eri paksuisiksi, pala ei ollut helpoin leikata. Eli ne myös kypsyivät eri aikaan. (Ensi kerralla laitin vain koko rib rackin uuniin, ja leikkaan erillisiksi paloiksi vasta kypsennyksen jälkeen). Osa oli medium well, muutama sentään vain medium. Tavoite oli medium-rare. Mutta siis eka yritys! Paistotuloksesta riippumatta liha oli oikein mureaa, mehevää ja maukasta!

Mausteeksi laitoin vain suolaa, pippuria, valkosipulia ja tuoretta rosmariinia. Kastikeeseen tuli sitten tuoretta rosmariinia, valkosipulia, kanalientä, pippuria ja voita. Lampaan tarjosin paahdettujen perunoiden ja valkoisen parsan kanssa.

Lautanen ei ole kaunein mahdollinen, mutta maukas! Olin iloisesti yllättynyt! Ensi kerralla vain lyhyempi paistoaika, eli joko koko rack uuniin, tai ostan valmiiksi paloiteltuja kyljyksiä. Namia joka tapauksessa!