Nyt on Kimikin poissa...

Rakas, aina iloinen Kimi jätti tämän maailman tiistai-iltana, 26. huhtikuuta. Eläinlääkäri kertoi kaksi viikkoa sitten, että hemangiosarkooman kanssa elinaikaa voi olla jäljellä viikkoja tai kuukausia. Meille tuo aika jäi vain kahteen viikkoon. Uskomattomalta tuntuu.. Koti ja sydän ovat niin tyhjiä..

Onneksi oli kuitenkin tämä aika. Otin paljon kuvia ja videoita, videot ihan omalle perheele, ei internettiin. Voi kyllä kestää aikansa, ennenkuin sydän kestää niitä katsoa.

Kimi jaksoi hyvin nämä viimeiset viikot. Tuli hemmoteltua herkuilla, ja koira nautti koko perheen iltakävelyistä. Eilenkin jyrsi ydinluuta niin innolla, että talo kaikui. Iltaruoka maistui ja olin siitä iloinen. Annoin iltalääkkeet, ja katsottiin siinä miehen kanssa telkkua ennen iltakävelyä. Sitten  keittiöstä kuului pari tömähdystä, ja koira oli siellä lyyhistynyt..

Onnistuimme saamaan Kimin autoon, ja sitten kiireellä kohti päivystävää eläinlääkäriä. Siellä todettiin, että osa kasvaimista oli puhjennut, ja mahaontelossa ja sydämen alueella oli sisäistä verenvuotoa. Ja siinä vaiheessa aivoissakin oli joko verenvuoto tai veritulppa, silmien liikkeiden perusteella. Vakuuttivat, että Kimillä ei ole kipuja. Armollisin vaihtoehto oli ikiuni. Saimme sanottua hyvästi, koiraa silittäen..

Kello on nyt aamuneljä. Torkahdin pariksi tunnuksi, nyt ei enää uni tule. Ajattelin kirjoittaa tämän nyt, kun vielä pystyn. Vieläkään tämä ei tunnu  edes todelta. Susi kuoli tammikuussa, mutta oli sentään melkein 13. Kimi täytti joulukuussa kahdeksan... Molemmat rakkaat poissa muutaman kuukauden sisällä.

Ensimmäinen kerta kolmeentoista vuoteen, kun talossa ei ole koiraa. Ja kimi nukkui aina vieressäni. Joko sängyssä, tai lattialla ihan pääni vieressä. 

Kiitos kaikille Kimin ystäville. Kuvat ovat maanantailta., Latasin niitä tiistaina iltapäivällä enkä ehtinyt vielä postata.  Ilme on aina yhtä iloinen. Voi kun on kamala ikävä...

Punarintarastas puun latvassa

Punarintarastas, eli American Robin, on täällä ihan yhtä yleinen kuin räkättirastas Suomessa. Osa niistä muuttaa etelämmäksi talvella, mutta meillä niitä kyllä näkyy talvisinkin. 

Juuri nyt on niitten kosioaika, eli rastaat aloittavat puitten latvoissa karjumisen tuossa aamuneljän aikaan. Ilman korvatulppia nukkuminen ei onnistu, ei ainakaan, jos pidän ikkunaa auki. 

Madot näyttävät olevan niiden pääravintoa, silloin kun maa ei ole jäässä. Selvästi näitten kaverien kanssa pitää paikkansa sanonta 'aikainen lintu löytää madon'. Niitä näkyy pomppimassa nurmikoilla jo ennen aamuhämärää matoja etsimässä. Kun kastematoja nousee sateen aikana ja jälkeen nurmikoilta jalkakäytäville ja ajoradoille, niitten perässä on joskus toistakymmentä rastasta.

Tässä nyt pari kuvaa yhdestä, joka istui korkealla puun latvassa. Parissa kuvassa on kaverina vaikertajakyyhky. Videolla rastas vähän rapsuttelee itseään. Valitettavasti video on vähän horjuva. Kamera oli maksimizoomauksella, ja kävi sen verran painavaksi, että alkoi vaappua.

Suosikkismoothieni

Tässä on nyt jäänyt smoothieputki päälle. Uusi Blendtec on ollut kovassa käytössä, ja kaikensäköisiä sekoituksia on tullut tehtyä.  Osa on ollut vähemmän houkuttelevia, osa tosi nameja. 

Yksi, jota pitää tuunata, on tomaattismoothie.  Halusin kokeilla jotain ei-makeaa, ja kokeilin tomaatteja. Ensimmäiseen laitoin tomaattien lisäksi ohjeen mukaisesti vettä, mutta jätin kurkun pois, ja siitä tulikin hyvin laimea, melko mauton juoma. Johon sitten lisäsin pikkuisen liikaa srirachaa, eli tulista chilikastiketta. Lopputulos oli mauton, mutta suuta polttava! Nerokasta! 

Tomaattismoothie kakkoseen laitoin sitten pari tomaattia, palan tuoretta kurkkua, loruaksen limetimehua, suolaa, ruohittua mustapippuria ja vähän vähemmän srirachaa, ja tietysti jäitä niinkuin näihin kaikkiin. Parempaa, mutta ei tätäkään tee mieli juoda kovin usein. Ehkä joskus kesäkuumalla, kun on hikoillut paljon. 

Yksi onnistunut suosikki on seuraava: banaani, ruokalusikka makeuttamatonta kaakaojauhetta, pari ruokalusikkaa maapähkinäjauhetta, vajaa desi maitoa, reilu desiä jäitä ja makeutusta maun mukaan. Itse laitoin steviaa. Tuloksena suklainen maapähkinävoipirtelö!

Tykkään maapähkinävoijauheesta, Alunperin ostin sitä Susia varten, sekoitin sitä vähän koiranruuan kanssa, että maistuisi paremmin. Nyt olen alkanut laittaa sitä näihin smoothieihin. Paljon helpompi käsitellä kuin tahmainen maapähkinävoi ja maku on ihan sama.

Viikonlopun Kimi-kuvia

Kimi jakselee suhteellisen kivasti. Yhden lääkkeen sivuvaikutuksena on kuitenkin lisääntynyt jano, ja lisääntynyt asioilla käynti. Välillä oltiin jo siinä pisteessä, että ulos piti päästä kerran tunnissa. Ja aamulla kun yritin itsekkäästi ensin käväistä aamupissalla ennen kuin päästin koiran ulos, oli jo ehtinyt käydä vahinko. Niinpä olen ollut taas Susin kanssa tutuksi tulleessa rutiinissa: ulos mennään myös aamuyöllä kolmen, neljän aikaan.

Lääkkeen määrää säädettiin vähän, ja katotaan auttaako tämä yhtään. Tässä on tuntunut, että en uskalla lähteä edes asioille, kun pelkään että sattuu taas vahinko. Muuten neiti on pirteä. Mitä nyt jalat eivät aina pidä, ja koira on kellahtaa kyljelleen aina silloin tällöin. Mutta aina yhtä iloinen ja hulmu, ja ruoka on maistunut hyvin.

Syreenin nuppuja

Näyttää, että takapihan syreenin nuput eivät paleltuneet yöpakkasten aikana, ja kukkia tulee. Ei varmastikaan yhtä paljon kuin viime keväänä, mutta tulee kuitenkin. Etupihan  syreeni ei selvinnyt yhtä hyvin. Siina on parissa oksassa jokunen käksähtänyt nuppu, mutta siinäpä se. 

Otin eilen muutaman kuvan takapihan syreenistä. Oli aika pilvinen päivä niinkuin kuvista näkyy. Tänään on aurinkoisempaa, ainakin aamupäivällä. Jos auringonpaiste jatkuu vielä iltapäivälläkin, yritän muistaa ottaa kuvia nupuista. Ne alkavat jo tuoksua hyvältä!

Tammiraitatikkakuvia

Aion pikku hiljaa vähentää lintujen ruokintaa kesäksi. Lintulaudat taidan viedä kokonaan pois, mutta ehkä jätän siemenkakun tai pari. Ne kun viehättävät erityisesti tikkoja (ja oravia, vaikka yritän kuinka niitä suojata). Tammiraitatikka on ollut ahkera vieras juuri siemenkakuilla, vaikka se on käynyt myös lintulaudalla. 

Tämänkertainen vieras oli vähän ujo, ja luurasi kakun takana, eli kovin hyviä kuvia en saanut. Mutta onhan tuo ihan söpö nappisilmä näinkin. Kuvista ja videosta tuli iloisen vihreitä, kun auroinko paistaa ja nurmikko hohtaa taka-alalla!

Kuvia viime sunnuntain ajelulta, osa 2

Tässä nyt loput kuvat viime sunnuntailta. Ensimmäiset kuvat ovat Sunburyn pikkukaupungista, jonka läpi ajoimme.  Molemmissa on sekä vanhempia osia, joista kuvat ovat pääasiasa, että ihan moderneja suuria ostosalueita ja 2000-luvulla rakennettuja taloja. Nämä vanhemmat talot ovat kuitenkin valokuvauksellisempia, vaikka nyt ihan hyviä kuvia on hankala saada, kun vain ajamme ohitse.

Suurin osa ajelusta oli keskellä kaunista maalaismaisemaa. Ylitimme kuitenkin valtatie I-71:n ja sen liittymien ympäristö sitten on täynnä rekkojen parkkipaikkoja, huoltoasemia, pikaruokapaikkoja ja hotelleja.

Ajelun varrella tuli vastaan valtava määrä moottoripyöriä. Vaikka täällä talvet eivät ole kovinkaan lumisia, ne häipyvät täälläkin  aika lailla katukuvasta talven ajaksi. Siitä olen ollut iloinen, sillä ihan meidän vieressä asuu tyyppi, jolla on moottoripyörä. Ja kesäisin jostain syystä hän aina arkiaamuisin käynnistää pyörän etupihallaan vähän aamukuuden jälkeen, ja se sitten on meluisalla tyhjäkäynnillä melkein puoli tuntia ennenkuin kaveri lähtee ajamaan. Itse kun en tiedä moottoripyöristä mitään, en tiedä onko tälle joku pätevä syy. Se on kuitenkin aika meluisa, ja ulkosalla ei tuon tyhjäkäynnin aikana tuoksu hyvä kevätaamu, vaan bensan käry.

Tässä loppuviikosta on taas vähän viilentynyt, vaikka vieläkin päivälämpötilat ovat kahdenkymmenen paikkeilla. Kuviastakin näkee, että vaikka pienemmät puut kukkivat jo kovasti, isoissa puissa ei ole vielä lehtiä. Mutta varmasti pian alkaa kaikki olla vihreää. 

Mukavaa viikonlopun alkua!

Trike

Tämä omakotitalo on varsin mielenkiintoisen näköinen.