Tänä iltana laitan illalliseksi porsaankyljyksiä. Mies tykkää omenoista, mutta ei ole syönyt niitä ihan yhtä tiuhaa tahtia kuin olen niitä tuonut kotiin. Osa omenoista on alkanut nuupahtaa, ja ajattelin, että jospa tekisi niistä jotain kivaa lisuketta pois heittämisen sijasta. Osa omenoista oli jo ihan pehmeitä, mutta muuten kunnossa. Eivät siis kovin kivoja syötäviksi, mutta kelpasivat ruuanlaittoon.
Ok, mieleen putkahti omenachutney! Etsin netistä pari ohjetta, ja ihan helppotekoista. Aineksetkin (melkein kaikki) löytyivät kotoa.
Ensin kuorin ja paloittelin neljä omenaa, ja näille kaveriksi pari pientä sipulia. Omenat pilkoin pienehköiksi palasiksi, sipuli meni isoksi silputtuna.
Lisäksi tarvitsin tuoretta inkivääriä. Sitä on myynnissä tuoreena juurena, mutta kun olen laiska, ostan sitä tuubissa tai purkissa. Omenoitten ja sipulien joukkoon sitä meni reilu ruokalusikallinen.
Lisäksi isoon kattilaan/pannuun laitetaan pari desiä tummaa sokeria. Ohjeeni käski käyttämään tumma a sokeria, siis fariinisokeria. Laitoin sen sijaan tätä orgaanista turbinadosokeria, kun sitä oli kaapin perukoilla.
Joukkoon lisätään myös siideriviinietikkaa. Käytin omenasiideriviinietikkaa, ehkä reilu desi mukaan. Mausteiksi teelusikallinen red pepper flakes.. hmmm.. crushed red pepper.. Siis punaisen chilin siemeniä? Tämä on taas jotain, jota en heti löydä suomeksi. Mausteena on ehkä varmaan tuttu Suomessakin, en vain saa mahdollista suomenkielestä nimeä mieleen.
Lisäksi pari teelusikallista suolaa.
Sitten kaikki tämä kattilaan. Ohje halusi mukaan teelusikallisen kokonaisia sinapinsiemeniä, mutta niitä minulla ei ole tähän hätään.
Lisäsin joukkoon noin kolme desiä vettä. Ohje haluaisi lisätä tämän verran tuorepuristettua appelsiinimehua. Mutta sitäkään ei ollut, ja tiedän, että mieheni ei koskisi tähän, jos mukana oli appelsiinia. Siis laitoin pelkkää vettä ja pari ruokalusikallista sitruunamehua.
Sitten sekoitetaan kaikki kunnolla, ja nostetaan lämpö kiehuvaksi. Sen jälkeen lämmön voi laskea alemmaksi, ja antaa chutneyn hautua miedolla lämmöllä 45 minuutista tuntiin, kunnes kaikki neste alkaa olla haihtunut.
Tunnin päästä oletin sen olevan valmista. Vähän nestettä oli vielä jäljellä, mutta olkoon. Jäähdyttelin chutneyta isossa kulhossa reilun tunnin jääpalojen päällä.
Sitten laitoin sen säilytysastiaan ja jääkaappiin. Alkuperäisen reseptin mukaan sen pitäisi säilyä jääkaapissa kaksikin viikkoa.
Maku
oli ainakin tässä vaiheessa ihan kiva. Vähän hapan, mutta ei liikaa.
Kunhan tulee päivällisaika, tarkistan suolan määrän ennen tarjoilua. Ensituntumalta
kuitenkin kiva sekoitus makeaa, suolaista ja hapokasta. Varmaan hyvää
possunkyljysten kanssa! Laitan tästä kommenttia vaikka huomenna!
Laitan tässä väliin ruokapostauksen, ettei mene ihan pelkäksi Nicon esittelyksi (vaikka kuvia on paljon, ja lisää tulee!).
Jääkaapissa
on ollut ruokatarpeita koko viikoksi, ettei ole tarvinnut jättää pentua
yksin kotiin ja mennä ruokakauppaan. Nyt varastot alkavat olla
hiipumassa. Huomenaamulla mies saa vahtia Nicoa, ja teen taas ison
kauppureissun. Eilen varastoista oli jäljellä paketti naudan luita. Mitä
nämä nyt suomeksi ovat ihan tarkalleen? Beef short ribs, eli naudan
lyhyitä kylkiluita. Onko sille taas joku virallinen nimi?
Pakkauksessa oli noin kilo luita. Näistä tuli reilut annokset kahdelle, ja ainakin yksi reilu annos tähteeksi.
Ostin siis vakuumipakatun pakkauksen näitä viime viikolla, ja eilen sitten tein niitä illallisen. Huuhtelin luut ja leikkasin ne kappaleiksi. Osassa luu oli paksu mötikkä, osassa sitten pienempi. Kypsymisaikana tämä ei vaikuttanut, koska nämä hautuvat uunissa tuntikausia ja ovat lopuksi ihan haarukalla leikattavia.
Laitoin reilusti suolaa ja pippuria leikattujen palojen kummallekin puolelle.
Sitten kierittelin palat vehnäjauhoissa.
Ruskistin palat voissa, pari minuuttia per puoli, kovalla lämmöllä, uuninkestävässä kattilassa.
Palat olivat sen verran suuria, että ruskistin ne useassa erässä, pari kolme palaa kerrallaan. Ruskistamisen jälkeen laitoin palat sivuun odottamaan.
En puhdistanut pannua, siihen jäänyt vehnäjauho ja rasva maustavat muhennosta. Lisäsin pannuun voita, ja ruskistin voissa ison silputun sipulin, tällä kertaa punasipulin, kun niitä oli kotona paljon.
Sitten lisäsin pannuun lihalientä ja punaviiniä. Yleensä lisään vettä ja lihaliemijauhetta, mutta kotona oli Kimille tarkoitettua suolatonta lihalientä. Punaviiniksi oli pieni pullo ruuanlaittoon tarkoitettua punaviiniä. Siinä on mukana ainakin jonkin verran suolaa, ehkä muitakin mausteita. Pidän kotona yleensä yhtä pulloa ruokapunaviiniä ja -sherryä. Harvoin käytän niitä, mutta joskus tulee tällaisia reseptejä. Ja sienistä tulee ihania, kun pannuun lisää tilkan sherryä.
Koska lihaliemi oli suolatonta, lisäsin pannuun aika reippaasti suolaa. Suolan ja pippurin määrä kannattaa maistaa ennenkuin lisää lihat kattilaan.
Kuumensin seoksen kiehuvaksi, ja sitten lisäsin ruskistetut liha/luupalat mukaan.
Lämpötila taas kiehuvaksi, ja lisäsin vielä pari oksaa rosmariinia. Sitten kansi päälle ja pata uuniin.
Uunissa se hautui 315 F eli reilussa 150 C-asteessa kolme ja puoli tuntia. Viimeiseksi tunniksi nostin lämpötilan 325 F, eli reiluun 160 C-asteeseen, jotta liha oli varmasti mureaa ja irtosi luista.
Padan otin uunista noin puoli tuntia ennen ruokailua, ja annoin sen tasaantua kansi tiukasti kiinni.
Kaveriksi tein pellillä paahdettuja perunoita. Liha irtosi luista, eli lautaselle ei tarvinnut laittaa luisia paloja. Kastiketta en tehnyt, vaan lusikoin mukaan jonkun verran sipulin palasia.
Olipa namia. Mies tykkäsi tastä kovasti Malbec-punaviinin kanssa.
Tässä jokunen aika sitten innostuin laittamaan keittoja lounaaksi. Suurin osa oli ihan vihanneskeittoja, mutta tein myös linssikeittoa. Sen jälkeen on alkanut kiinnostaa laittaa ihan vihannespohjaista juttua lounaaksi, ja mieli teki kokeilla papuja.
Papuihin itse asiassa innostuksen sain, kun täällä ensin Wendy's hampurilaisketju on mainostanut lihatonta hampurilaista. Sen pihvi on tehty mustista pavuista (mustapavuista? papujen suomenkieliset nimet ovat vähän hukassa). Ja luulisi sen olevan ihan maukas, kun kerran maanlaajuinen ketju sitä tarjoaa. Sitten löysin vastaavan purilaisen ohjeen netistä. En ole vielä sitä kokeilut, mutta pikapuoliin! Sihen tarvittiin jo kypsiä purkissa olevia mustia papuja. Mutta kun olen shoppailufriikki, ostin myös kuivia papuja. Eli jos hampurilaisen maku on hyvä, voin ensin keittää itse pavut. Hitaampaa, mutta paljon halvempaa.
Papuja käytetään paljon meksikolaisiin ruokiin, ja eräs täällä tykätyistä ruokalajeista on baked beans. Jälleen ruoka, jota olen onnistunut välttelemään, eli en osaa sanoa mitään sen mausta. Mutta olen ainakin saanut sen käsityksen, että kastikkeessa on vaahterasiirappia tai sokeria, ainakin joissakin alueellisissa vaihtoehdoissa, esimerkiksi Boston Baked Beanseissa.
Ostin kuitenkin kunnon valikoiman kuivattuja papuja, eli alan tässä etsiä reseptejä ja parhaita käyttötapoja eri papulajeille. Kunhan vain muistaisin liottaa niitä ensin yön yli. Aamulla ei oikein kannata alkaa haahuilemaan, että teenpä tänään papusoppaa kuivatuista pavuista, ellei niitä ole liotettu vähintään 12 tuntia. Jotain myrkkyjä niissä on, ellei niitä ensin liota kunnolla ja sitten keitä pitkään. Mutta joka pussissa on ohjeet, joihin aion tutustua!
Ensimmäinen uusi tuttavuus on mayocopa-papu. Sille en löytänyt suomenkielistä nimeä. Nämä ovat maultaan kuulemma samanlaisia kuin pintopavut. Kunhan saan maistettua kumpaakin, kerron lisää mausta! Näitä voi käyttää keittoihin, salaatteihin ja refried beans-juttuun. Mitähän se taas on suomeksi. Se papumössö, jota on esimerkiksi burritoissa! Mielenkiintoiselta kuulostaa myös Mexican Drunken Beans, johon tulee mm. näitä papuja ja meksikolaista olutta. Pitäneepä laittaa resepti talteen.
Kidneypapu on nimensä mukaan munuaisen muotoinen, ja punainen. Näitä voi käyttää mm. salaateisa ja esimerkiksi chili con carnessa.
Borlottopapu eli karpalopapu. Näitä ostin, kun luin, että niitä laitetaan mm. Pasta e Fagioli -nimiseen italialaiseen ruokaan. Muutenkin nämä ovat yleisiä Pohjois-Italiassa ja Espanjassa. Muistuttavat maultaan kastanjaa.
Pintopapu on suosittu mm. chiliruuissa ja burritoissa
Great Northern Beans ja Navy Beans ovat molemmat valkoisia papuja. Great Northeneja käytetään mm. pataruuissa. Navy-pavut sopivat keittoihin ja salaatteihin, ja niistä tehdään Boston Baked Beanseja (mitä en aio tehdä).
Kikherne eli kahviherne on tuttu purkkimuodossa, olen tehnyt siitä hummusta. Keittojen ja muhennosten ohjeita olen nähnyt myös.
Viimeisin pussi on kuivattuja herneitä, puolikkaina. Pieniä, eivätkä ole samannäköisiä kuin hernekeittoherneet. Mutta eiköhän näistä ainakin yksi keitto pidä kokeilla!
Paljon eri papulaatuja on vielä jäljellä, enkä tiedä haluanko laittaa esim. limanpapuja,. En vain ole niitten ystävä, en ainakaan tuoreitten. Mutta katsotaan ensin, mitä kaikkea tästä tämänkertaisesta varastosta tulee. Tosin ei taida kannattaa pitää kuin yksi papupäivä viikossa. Muuten maha ei tykkää.
Joulupäivä on täällä siis se varsinainen joulu, ja kaupatkin ovat kiinni. Meillä kun ei ole lapsia, emme noudata perinteitä. Eli lahjat jaoimme jo ennen joulua, kun kerran mies oli lomalla joulunalusviikon. Sukkia emme myöskään ripusta takan reunalle. Lähinnä siksi, että en osaisi ostaa muita 'stocking stuffereita' kun suklaata ja karkkia. Ja niiden määrä romauttaisi sukat alas hyvin nopsasti.
Koska aattona oli ei-suomalainen juhla-ateria, joulupäivän menu oli sitten suomalaisempi. Kinkun ostin Costcosta. Täällä kinkut ovat usein 'spiral cut', eli liha on valmiiksi viipaloitu spiraalin muotoisiksi kerroksiksi luun ympäri. Ostin ihan tavallisen savustetun kinkun. Mikä on pieni aitoon suomalaiseen kinkkuun tai edes kinkun puolikkaaseen verrattuna. Mutta tuleepahan syötyä suhteellisen pian, vaikka ei ole yhtä maukasta kuin kotona paistettu.
Joskus olen miehen pyynnostä ostanut Honeybaked Ham -liikkeen sokerikuorrutetun kinkun. Ne olivat ainakin joku vuosi sitten todella suosittuja. Itsekin jonotin liikkeen ulkopuolella kylmässä viimassa melkein tunnin, ennenkuin pääsin sisälle jonottamaan ja sain kinkkuni ostettua. Nykyisen ainakin meidän lähellä ollut Honeybaked Store lopetti. Näitä kinkkuja on saanut kuitenkin ostettua ainakin Kroger-ruokakaupan kautta. Honeybaked parkkeeraa sinne yleensä oman pikku kinkkipisteensä.
Mutta en tykännyt sokerikuorrutetusta kinkusta. Kuorrutus oli fariinisokeria, ja kun sitä varisi kinkun päältä foliopaketin pohjalle, se muuttui sokeriliemeksi. Ja se liemi taas puolestaan maustoi kinkun pohjan makeaksi. Ei kiitos! Kuitenkin ihan tavallisetkin pakatut kinkkupalat ja siivut voivat olla Brown Sugar Ham -tyyliä. Joskus olen vahingossa ostanut sokerikinkkua, ja syömättä se jäi.
Kinkulle tein kaveriksi pienen riisittömän porkkanalaatikon. Joskus tein lanttulaatikkoa, mutta koska mies ei sitä söisi (eikä halunnut porkkanalaatikkoakaan), en viitsinyt tehdä molempia. Rosollia tekee joskus mieli, ihan aidon sillin kanssa. Suolasilliä ei täältä kyllä löydy, enkä tykkää purkkisillistä. Eli koska olen näin nirso, rosolli jää tekemättä. Tänä vuonna kuitenkin päätin laittaa omatekoista punajuurisalaattia. Kylläpä kypsäksi itse keitetty punajuuri on namia, parempaa kuin etikkasäilötty purkkikama!
Porkkanalaatikko valmiina uuniin
Jouluateriani perustuu aika lailla siihen, mitä omassa lapsuudessa oli tarjolla. Kinkun ja laatikon/laatikoiden kanssa pitää olla herneitä. Perunat laitoin muusiksi, sillä mies ei varmaan söisi ihan vain keitettyjä perunoita. En ole koskaan täällä nähnyt perunoita muodossa 'keitetyt perunat'. Ehkä niitä tarjotaan salassa, mutta muulloin ne ovat aina muusina, ranskalaisina, paahdettuina, paistettuina jne.
Lapsuuden joulupöydässä oli aina graavilohta. Itse en alkanut graavata, niin että ostin pienen pakkauksen kylmäsavulohta. Se kyllä jäi eilen kokonaan maistamatta, kun ateria oli niin tuhti! Saanpahan siitä lounaan tänään.
Sitten vielä sinappia ja viinimarjahyytelöä. Kotona meillä oli myös kurpitsasalaattia. Haaparannasta Ruotsin puolelta ostettua. Taisi olla etikkasäilöttyjä kurpitsakuutioita. Koskaan muualla en ole sitä myynnissä nähnyt.
Tänä vuonna lautanen oli harvinaisen suomalaisen näköinen. Minun lautaseni. Mies söi vain kinkkua ja perunamuusia..
Aterian jälkeen oli turhan täysi olo. Siinäpä sitten rötkötettiin sohvalla loppuilta ja katsottiin Godzillaa. Tänään täytyy laittaa ruuaksi jotain kevyttä!
Hyvää Tapaninpäivän jatkoa Suomeen! Täällä Tapaninpäivää, ei tunneta, eikä edes mainita Boxing Daytä. Ihan normaali työpäivä, paitsi että nyt on lauantai. Toimistotyöntekijät ovat viikonloppuvapaalla, mutta kaupat ovat auki ihan normaalisti, tai aukeavat joulun jälkeen aamuseitsemältä.
En tosin mene lähellekään kauppoja, sillä tänään on se päivä, kun kaikki menevät palauttamaan tai vaihtamaan lahjansa. Ja ostamaan alennukseen menneitä joulukoristeita ja muuta joulutavaraa. Ehkäpä uskaltaudun kauppaan maanantaina. Siihen mennessä jouluaterioiden ähkykin saattaa olla mennyt ohi..
Jouluksi ostan aina kinkun, mutta se milloin syömme kinkkua vaihtelee. Viime vuonna laitoin sen aatoksi. Täällä aatto on kuitenkin aika lailla melkein normaali päivä: posti kulkee, kaupat ovat auki ainakin iltakahdeksaan, eikä joulupukki tule koteihin. Lahjat aukaistaan aikaisin joulupäivän aamuna, ja joulupäivänä myös syödään se kunnon jouluateria. Kinkku ja kalkkuna ovat ne tavallisimmat jouluruuat. Kinkkuja en ole nähnyt suolattuina mutta raakoina, eli sitä ei kotona paisteta. Kalkkunaa en itse jaksa laittaa ajouluksi, kun sen kanssa menee koko päivä, ja vastahan sitä tuli laitettua Kiitospäiväksi.
Niinpä olen laittanut kunnon juhlaruuat sekä aattona että joulupäivänä. Tänä vuonna kinkku sai odottaa joulupäivään. Aatoksi laitoin kuitenkin kunnon juhla-aterian. Ostin reilun neljän paunan paistin, eli hiukan alle kahden kilon paistin. Sen ensin ruskistin uunissa kovalla lämmöllä, ja sitten se hautui miedolla lämmöllä pari tuntia tuonna medium rare - medium -linjalle, eli sisältä kunnon pinkki ja mehevä.
Unohdin taas ottaa kuvan paistista raakana, ja uunista tulleena. Lopussa on sentään kuva paistista joulupäivän aamuna, kun tein siitä leikkeitä lounaaksi leivän päälle. Illallisella sille kaverina oli useita eri side dishejä: ruskistin pannulla jättikokoisia herkkusieniä paloiteltuina. Paahdoin uunissa pieniä keltaisia ja punaisia 'creamer potato' -perunoita puolitettuina. Paahdoin myös parsaa ja ensi kertaa ikinä valmistin kukkakaalipureeta. Siitä tuli vähän suolaista, mutta ihan hyvää!
Joulupäivän ruoka sitten koostuu kinkusta ja lisukkeista. Mutta postaan niistä erikseen! Ehdin tässä postata tämän joulupäivänä ennen iltaruokaa, kun porkkanalaatikko on uunissa, ja mies puhelimessa anoppini kanssa!
Ihanaa joulun jatkoa kaikille!
Pieniä Creamer Potato -perunoita, keltaisia ja punaisia
Valkoiset Costcon herkkusienet olivat suuria: leikkasin ne kappaleiksi ja paistoin pannulla voin ja sherrytilkan kanssa.
Parsaa, kotoisin Perusta. Tässä raakana. Tarjosin uunissa paahdettuna, voin kanssa.
Ja annos valmiina: paistia, kastiketta, sieniä, parsaa, perunoita, kukkakaalipureeta.
Paistista jäi yli yli puolet. Se kävi leikkeeksi seuraavana aamuna.
Namia paistia. Sivussa vähän rasvaa, joka piti poistaa.
Eilen kävimme Westervillen kaupunginosassa vuositttain järjestettävässä ruokarekkafestivaalissa. Ilma oli täydellinen, aurinkoista, viileä tuuli ja tuossa 20 asteen paikkeilla. Festivaali alkoi puoleltapäivin, ja kesti iltaseitsemään. Paikalla oli 29 eri ruokarekkaa, joista sai ostaa ruokaa. Valitettavasti tarjolla ei ollut pieniä näytteitä niin että maistoimme ruokaa vain kahdesta paikasta.
Festivaaliin osallistuvat rekat aakosjärjestyksessä:
A Cut Above Cuisine - Original German Streetfood (saksalaista katuruokaa)
Ajumama - Korean Streetfood (korealaista katuruokaa)
Aromaku - Indonesian (indonesialaista ruokaa)
Britts Sweet Shop - Gourmet Cake & Cupcakes (kakkuja ja kuppikakkuja)
Burrito Bus - Mexican (meksikolaista)
Challah - Deli Style ('leikkeleosastotyylistä')
Crumbz Cakery - Specialty Cake (erikoiskakuja)
Dos Hermanos - Mexican (maksikolaista)
Gigi’s Cupcakes - Specialty Cupcakes (erikoiskuppikakkuja)
Kinetic - Organic, Wholesome Food (orgaanista, terveellistä ruokaa)
Kona Ice - Tropical Shaved Ice (tropppisia jäähilejuomia)
Kookys Cookies - Fresh Baked Desserts (tuoreita jälkiruokia)
Mixing Bowl Asian Grill - Korean, Japanese, Vietnamese (korealaista, japanilaista, vietnamilaista)
My Place Or Yours - Diner Style Food (ruokabaari/ruokala/kahvila-tyyppistä)
Mojo Tago - Gringo Tacos (tacoja)
Nikos Street Eats - Authentic Greek (kreikkalaista)
Oh! Burger - Sliders (pieni' hampurilaisia)
Paddy Wagon - Wraps, Brisket, Burgers (lihakäärojä, hampurailaisia, savustettua lihaa)
Pitabilities - Pita Sandwiches (pitaleipiä)
Pizza Mikes - Italian (italialaista)
Red Plate Blue Plate - Southern Coastal Cuisine (etelärannikon tyylisiä ruokia)
Schmidts - German Sausage (saklalaisia makkaroita)
Steam Roller Bagel Sandwiches - Bagel Sandwiches (bagel-rinkiloitä)
Tatoheads - All Things Potato (perunaruokia)
The Cheesy Truck - Gourmet Grilled Cheese (gourmet-grillattuja juustoleipiä)
The Angry Weiner - Gourmet Hot Dogs (gourmet nakkisämpyloitä)
Tortilla - Mexican (meksikolaista)
Wrapped Up - Specialty Wraps (erikoiskäärojä)
Yumii Kettle Corn - Gourmet Kettle Corn (gourmetmaissia)
Rekat oli parkeerattu alueen laidoille, ja keskellä oli iso ruokailualue. Sivummalla oli sponsoreiden kojuja. Pois lähtiessämme huomasimme, että tarjolla olisi ollut myös tenavien taekwondo tms. näytöksiä. Ruokailutilan vieressä soitti bändi, vaika sitä oli välillä hankala kuulla, kun rekkojen generaattorit olivat äänekkäitä. Paikalla haahuili myös supersankareiksi pukeutuneita hahmoja: oli Kapteeni Amerikka, Hämähäkkimies ja muutama muu. En tiedä oliko heillä jonkintapainen esitys, vai olivatko he pukeutuneet vain ihan omaksi ilokseen
Saavuimme paikalle heti puolenpäivän jalkeen. Iloinen yllätys oli se, että parkeeraaminen onnistui ihan paikan viereen, eikä ollut maksullista. Festivaali oli keskellä viikonloppuisin tyhjänä oleva toimistokompleksia ja tilaa oli. Yleensä kaikkiin tilaisuuksiin on maksullinen parkkipaikka, niin että tämä oli kiva yllätys. Ja myös festariin oli ilmainen sisäänpääsy.
Paikka olikin jo hyvin täynnä kun lähdimme pois.
Paddywagon
Ruokarekkoja en ole kokeillut aikaisemmin, mutta telkussa on ruokaohjelmia, mm. Great Food Truck Race, joka saa niiden ruuan kuulostamaan todella herkuliselta. Lähinnä kuitenkin halusin kokeilla jotain, mitä en ole ennen maistanut. Ensimmäinen kokeilu oli Ajumama, korealaista katuruokaa. Ostimme yhden Bulgogi Cheezesteak -annoksen, jonka söimme mieheni kanssa puoliksi. Annoksessa on jauhelihaa, sipulia, shishito-chilejä
ja kimcheesekastiketta sämpylän päällä. Innostuin jo, etä siinä oli aitoa kimchiä, mutta sitten se olikin tuota ihme juustojuttua. Maku oli ihmeen mieto chileistä huolimatta. Ihan hyvä, mutta maistui, kuin olisi syönyt juustoista cheesesteakia. Odotin eksoottisempaa mausteisuutta. Tämä maksoi 8 dollaria, eli aika hintava, jos ajattelee sen pikaruuaksi. Lähinnä ravintolan pienen lounasannoksen hintaluokkaa.
Paikalla oli pari saksalaista katuruokaa tarjoilevaa rekkaa. Siis pääasiassa erilaisia wursteja. Toisen myyjä oli pukeutunut oikeaan tyyliin!
Annos numero kaksi oli kreikkalaisesta ravintolasta. Olen syönyt kyllä kreikkalaista aikaisemmin, mutta päätimme kokeilla tätä. Mieli teki vähän indonesialaista, mutta se kuulosti liian samanlaiselta kuin edellinen korealainen annos. Siispä suuntasimme kohden kreikkalaista ruokaa tarjoavaa Niko's Street Eats -rekkaa. Söimme puoliksi Gyro-kulhon. Se oli parasta, mitä olen maistanut pitkään aikaan! Alimpana oli ranskalaisia perunoita. Yllätys, yllätys! Emme olleet lukeneet ruokalistaa kovin tarkkaan, enk' odottanut niit' gyro-lihan kanssa, mutta kyllä kannatti. Ne olivat maukkaita ihan sellaisenaan, mutta sitten ne lisäksi imivät itseensä makua päällä olevasta gyro-lihasta, vihanneksista (tomaattia, lehtisalaattia, sipulia) ja tzazikikastikkeesta. Kaikki oli maustettu täydellisesti. Myös tzasiki oli parasta mitä olen maistanut. Hintaa oli 9 dollaria, mutta tämä oli hintansa arvoista! Teki mieli nuolla paperikulho aterian lopuksi!
Ruokapöydät olivat täynnä ruokailijoita.
Ihan lyhyt video alueesta:
Supersankareita!
Bändejä taisi päivän aikana olla 5, kukin soitti tunnin kerrallaan.
Jälkiruuaksi ostimme Schmidt's-ravintolasta Cream Puffin, joka on lähinnä iso kermavaahto-vaniljaseoksella täytetty tuulihattu. Schmidt's on saksalainen ravintola German Villagen kaupunginosassa. Sieltä saa kaupungin parasta saksalaista ruokaa, ja heidän kaksi erikoisuuttaan ovat: Bahama Mama, erittäin mausteinen makkara, ja Cream Puffs. Bahama mamoja myydään ruokakaupoissakin pakkauksissa. Olen ostanut sitä aina silloin tällöin ja laittanut kotona. Namia, mutta mausteista! Nyt kahden yhdessä jaetun annoksen jälkeen emme enää jaksaneet muuta, mutta Cream Puff lähti kotiin illaksi.
Se olisi parempaa tuoreena ihan, kun tuulihattuosa ei olisi jääkaappilämpöinen, mutta hyvää se on ihan jääkaapistakin. Tuhdin kokoinen, onneksi panimme sen puoliksi.
Oli oikein kiva päivä, en varmaan jaksa seuraavaa ruokarekka-ateriaa odottaa ensi vuoteen. Eli nyt pitää katsoa ruokarekkojen aikatauluja, ja etsiä ainakin Niko's Steet Eatsin myyntipaikkoja aina silloin tällöin!
