tiistai 23. tammikuuta 2018

Valkonaamainen ampiainen (kesä 2017)



Ihan aluksi mainittakoon,  että kammoksun ampiaisia ihan kamalasti. Joskus pahoissa painajaisunissa olen ampiaisten piirittämä, ja yritän napata niitä iholtani pois ennen kuin ne pistävät. Samassa sarjassa putoilevien hampaitten ja vessaunien kanssa.. ei kiva. Liekö trauma tullut lapsuudesta, kun jouduin pari kertaa ampiaisen pistämäksi.

Ensimmäinen kerta oli pelkää kakaran tyhmyyttä. Talonyhtiön autokatoksessa oli kavereitten mukaan ampiaispesä. Kolossa ylhäällä katon rajassa. Kaverini kanssa menimme katsastamaan tilannetta koleahkona sadepäivänä. Ampiaisia ei näkynyt. Reippaana tyttönä sitten päätin, että tämä pitää ihan varmistaa. Aloin heitellä pikkukiviä kohti katonrajan koloa. Putoavien kivien joukossa sitten sitten laskeutui myös yksi väjemmän kohmeinen ja hemmetin vihainen amppari. Totta kai iskeytyi otsaan, ja sattui hemmetisti! Sitten taas vollotuksen kanssa kotiin!

(Ehkä nykypäivän äideillä on vähemmän huolia onnettomuusaltisten lasten kanssa. Omassa lapsuudessani joka välissä tuntui, että joku kaahasi kotiinsa valtavan parun kanssa.. milloin oli tullut pallo naamaan nelimaalissa tai kiikkukissa pelatessa. Milloin pyörällä kolaroitiin ja kaaduttiin, ja kämmeniin ja sääriin saatiin kunnon asfaltti-ihottuma. Tai hypittiin autotallien katoilta, tai takapihan aidoilta, ja keväisin umplahdettiin sulamislammikoihin melkein vyötäröä myöten.. )

Toinen pisto sattui ihan kun otin käteen takapihalla kasvavan männyn kävyn, ja kännyssä oli näköjään istuskellut ampiainen. Ja sitten taas pistettiin. Olen sen verran vanhempi, että sisään ei sentään menty huudon kanssa.

Kimalaisia en pelkää, ja niiden pisto ei edes satu  Eikä  minua ole koskaan pistänyt mehiläinen. Mutta ampiaiset ovat siis näitä painajaisunien otuksia... Jos yksikin pääsee sisälle, iskee paniikki, ja pitää nolosti huutaa mies apuun..


Anyway, täällä on ihan tavallisen suomalaisen ampiaisen kokoisia ja näköisiä ampiaisia. Ja sitten aina välillä pihalle tulee näitä valkonaamaisia kavereita. Internetin mukaan nimi on 'white-faced hornet' tai 'bald-faced hornet' ) (Dolichovespula maculata). Eli siis joku valkonaama-ampiainen tai -herhiläinen.

Nämä ovat isompia kuin tavalliset ampiaiset. En aio odottaa pistämiseksi tulemista, eli en tiedä ovatko kivuliaampia (ja varmaan ovat!) Otan hatkat heti kun näen. Tämän yhden yksilön uskalsin kuvata, kun se oli kolibrin automaatilla. 

Mutta heipparallaa, lähelle en mene!



















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti