Valkonaamainen ampiainen (kesä 2017)

Ihan aluksi mainittakoon,  että kammoksun ampiaisia ihan kamalasti. Joskus pahoissa painajaisunissa olen ampiaisten piirittämä, ja yritän napata niitä iholtani pois ennen kuin ne pistävät. Samassa sarjassa putoilevien hampaitten ja vessaunien kanssa.. ei kiva. Liekö trauma tullut lapsuudesta, kun jouduin pari kertaa ampiaisen pistämäksi.

Ensimmäinen kerta oli pelkää kakaran tyhmyyttä. Talonyhtiön autokatoksessa oli kavereitten mukaan ampiaispesä. Kolossa ylhäällä katon rajassa. Kaverini kanssa menimme katsastamaan tilannetta koleahkona sadepäivänä. Ampiaisia ei näkynyt. Reippaana tyttönä sitten päätin, että tämä pitää ihan varmistaa. Aloin heitellä pikkukiviä kohti katonrajan koloa. Putoavien kivien joukossa sitten sitten laskeutui myös yksi väjemmän kohmeinen ja hemmetin vihainen amppari. Totta kai iskeytyi otsaan, ja sattui hemmetisti! Sitten taas vollotuksen kanssa kotiin!

(Ehkä nykypäivän äideillä on vähemmän huolia onnettomuusaltisten lasten kanssa. Omassa lapsuudessani joka välissä tuntui, että joku kaahasi kotiinsa valtavan parun kanssa.. milloin oli tullut pallo naamaan nelimaalissa tai kiikkukissa pelatessa. Milloin pyörällä kolaroitiin ja kaaduttiin, ja kämmeniin ja sääriin saatiin kunnon asfaltti-ihottuma. Tai hypittiin autotallien katoilta, tai takapihan aidoilta, ja keväisin umplahdettiin sulamislammikoihin melkein vyötäröä myöten.. )

Toinen pisto sattui ihan kun otin käteen takapihalla kasvavan männyn kävyn, ja kännyssä oli näköjään istuskellut ampiainen. Ja sitten taas pistettiin. Olen sen verran vanhempi, että sisään ei sentään menty huudon kanssa.

Kimalaisia en pelkää, ja niiden pisto ei edes satu  Eikä  minua ole koskaan pistänyt mehiläinen. Mutta ampiaiset ovat siis näitä painajaisunien otuksia... Jos yksikin pääsee sisälle, iskee paniikki, ja pitää nolosti huutaa mies apuun..

Anyway, täällä on ihan tavallisen suomalaisen ampiaisen kokoisia ja näköisiä ampiaisia. Ja sitten aina välillä pihalle tulee näitä valkonaamaisia kavereita. Internetin mukaan nimi on 'white-faced hornet' tai 'bald-faced hornet' ) (Dolichovespula maculata). Eli siis joku valkonaama-ampiainen tai -herhiläinen.

Nämä ovat isompia kuin tavalliset ampiaiset. En aio odottaa pistämiseksi tulemista, eli en tiedä ovatko kivuliaampia (ja varmaan ovat!) Otan hatkat heti kun näen. Tämän yhden yksilön uskalsin kuvata, kun se oli kolibrin automaatilla. 

Mutta heipparallaa, lähelle en mene!

Matkijapeukaloinen talvella (Carolina Wren)

Loppuvuosi 2017 ja alkuvuosi 2018 ovat ollet kylmää ja lumista aikaa. Aloitin lintusten talviruokinnan, kun lumisateet alkoivat. Näyttää, että sitä pitää myös jatkaa vielä jonkun aikaa. 

Pihalle ovat saapuneet kaikki tutut vierailijat: varpuset, tummajunkot, kardinaalit,  sininärhet ja  kottaraiset. Mukaan mahtuu myös muutama tiainen, pähkinänakkeli ja tikkoja. Oravia perkuleita ei ole onneksi vielä näkynyt, mutta eivätköhän nekin kohta ilmesty! Pupuja on myös pihalla käynyt, aamuisin on näkynyt jälkiä   hangessa.

Naapurustossa kävellessä olen nähnyt aina silloin tällöin matkijapeukaloisia, mutta takapihalla niitä ei ole näkynyt tätä aikaisemmin. Ilokseni tiistaiaamuna kuitenkin spottasin yhden lintulaudalla! Tiesin, että näitten lintujen englanninkielinen nimi on 'wren' (somethingsomething), ja vasta Wikipediasta löysin suomalaisen nimen eli peukaloinen. Ihan varpusen kokoisia nämä ovat.

Kuvat eivät ole kovin hyviä, koska koko ruokinta-alue on varjossa iltapäivään asti. Samaten tipu ei halunnut pysyä paikallaan kovin pitkään. Onneksi se löysi siemenkakun, ja päätti pysyä sen kimpussa. Kuvia on myös vähän hankala ottaa, koska lintujen ruoka-alue on nyt ihan talon sivulla erillään koirien alueesta.

Nätti lintu, ruskean eri sävyjä ja kivat raidoitukset siipi- ja pyrstösulissa (eivät kyllä juuri kuvissa erotu). Verkosta varmasti löytyy paljon kuvia, jos hakusanaksi laittaa Carolina Wren.

Italian sausage - kotitekoista 'makkaraa' pastan kera

Kun ostin yleiskoneeseen lihamyllyn, teki mieli jauhelihan lisäksi tehdä makkaraa. Tai makkaraa ilman kuorta. Olisin kyllä voinut ostaa lisäosan,, jolla lihamyllyn tuotos  puristetaan koneen nokkaan pujotettuun suoleen. Mutta en ole halukas tekemään niin paljon töitä makkaran eteen. En varsinkaan, kun yleensä ostan italialaista makkaraa ilman kuorta  tai poistan siitä kuoren ennen kokkaamista.

Ihan vinkkinä: tosi nami täyte lasagneen tulee, kun korvaa osan jauhelihasta juuri tällä italialaisella makkaralla. Ilman kuorta pannulla murusina paistettuna.

Wikipedian mukaan 'italian sausage' on Suomessa Salsiccia. Itse sitä en aikanaan ainakaan kaupoissa nähnyt, tai en osannut hakea.  Mutta tässäpä ohje kotitekoiselle versiolle suunnilleen suomeksi käänettynä; (http://allrecipes.com/recipe/216319/homemade-sweet-italian-sausage-mild-or-hot/ Recipe by Michelle Leigh Gossman)

(Valmistin tätä viimemksi varmaan vuosi sitten, kuvat on otettu silloin. Eli ihan kirkkaana mielessä ei ole seurasinko ohjetta tarkasti vaiko en.)

Tarvitset:

1,5 kiloa sikajauhelihaa.. Itse jauhoin tämän possun olkapääpaistista, tai mikä hemmetti nyt 'pork shoulder roast' onkaan. Ihan saman tuloksen saa varmaan käyttämällä valmiiksi jauhettua possun jauhelihaa.

3 rkl punaviinietikkaa
1 rkl suolaa (itse käytän karkeata koshersuolaa)
1 rkl jauhettua mustapippuria
1 1/4 rkl kuivatua persiljaa
1 rkl valkosipulijauhetta
1 rkl sipulijauhetta
1 rkl kuivattua basilikaa
2 tl paprikajauhetta
2 tl murskattuja red pepper flakes.. chilin siemeniä?.. tai maun/mausteasteen mukaan
3/4 tl fenkolin siemeniä (tykkään näistä, antavat juuri sen italialaisen makkaran tunnusmaun)
1/4 tl fariinisokeria (taisin itse jättää tämän pois.. lisää, jos haluat 'sweet italian sausage')
1/8 tl kuivattua oreganoa
1/8 tl kuivattua timjamia

Sekoitin kuivat aineet ensin.

Paloittelin possun, ja sekoitin kuivat mausteet palojen päälle. Sitten lisäsin viinietikan.

Palaset laitoin pakastimeen noin puoleksi tunniksi, jotta lihamyllyllä jauhaminen on helpompaa. Jos teet tätä jauhelihasta, senkun sekoitat mausteet ja etikan jauhelihaan.

Tässä liha jauhettuna mausteitten kanssa.

Sekoittelin tämän kunnolla.

Ruskistin ensin sipulisilppua pannulla.

Sitten seos pannulle ruskistumaan. Tai ainakin paistumaan, itse käytin tällä kertaa non-stick pannua, joka ei juuri ruskista.

Kun possu oli kypsähköä, lisäsin pikku purkin tomaatinpaloja ja annoin hautua vähän aikaa miedolla lämmöllä.

Lihan muhiessa keitin valmiiksi annoksen penne-pastaa. Kun lihaseos oli kypsää (tarkista mausteet ja suolan määrä), lisäsin kypsän, valutetun pastan joukkoon.

Nam nam!

Päällä pikkaisen juustoa. Laitoin mozzarellaa, parmesan käy myöskin.