Kaupoissa näkyvää: Syksy tulee (Walmart)

Pieniä koristeheinäpaaleja. Oikeita isojakin on myynnissä.

Syksyn tulo alkaa näkyä täälläkin, vaikka ei vielä ilmoissa. Tällä viikolla on ollut sekä ukkosta että tukalaa, lämpötilat päivällä ovat pyörineet 30 asteen molemmin puolin. Tulevana maanantaina on Labor Day eli työläiten päivä, jolla ei ole mitään tekemistä vapun kanssa. Tavalliselle pulliaiselle näkyvintä tässä on se, että kouluilla, postilla ja pankeilla on vapaapäivä, ja useissa myymälöissä on Labor Day Sale, eli alennusmyynti. Tähän liittyy myös sanonta 'No white after Labor Day', eli Labor Dayn jälkeen pitäisi unohtaa kevyet valkoiset kesävaatteet.

Walmart oli tuonut hyllyihin Halloween-karkkien lisäksi syksyisiä astioita ja pihakoristeita. Tarjonta lisääntyy kohti marraskuun 26. päivää, eli Kiitospäivää. Kiitospäivän koristeet yleensä lukevat mukana kalkkunan jossain muodossa, samoin runsaudensarven, lautasiin, lautasliinoihin jne. Kiitospäivästä laitan kyllä enemmän juttua, kun se alkaa olla vähän lähempänä ja kalkkunat ilmestyvät katukuvaan! Tai siis kauppoihin!

Kurpitsat tulevtat myyntiin myös varmana pikapuoliin, koska niitä kaiverretaan Halloweeniksi. Alkuvuosina täällä kaiversin aina kurpitsan, mutta viime vuosina olen vain ostanut etukuistille kaksi valtavaa kurpitsaa ja jättänyt ne kaivertamatta. Kokonainen kurpitsa säilyy kuistilla viileässä yli kiiitospäivän. Vasta pakkaset alkavat lätistää ja pehmentää sitä. Kaiverrettu menee huonoksi alle viikossa.  Kaupoista saa nykyään myös komeita tekokurpitsoja, joissa on virnistävä naama ja se on valaistu.

Kurpitsoistakin tulee lisää juttua kunhan syksy etenee!

Jostain syystä alkoi naurataa kun näin tarjolla olevia astiasarjoja. Tänä vuonna kulhoja, lautasia, kuppeja,  suola- ja pippurisirottimia oli esillä ketun, kurpitsan ja pöllön muodossa..

Yleensä en voi vastustaa kauniita astioita, ja nytkin pääduin ostamaan kaksi kurpitsan mallista lautasta, olkoon sitten vaikka pieninä tarjoiluvateina. Suola- ja pippurisirottimia minulla on tukku kiitospäivän koristeiksi, erilaisia kurpitsan ja tammenterhon mallisia. Nämä olivat söpöjä, mutta eivät ihan sovi kiitospäivän teemaan.

Lopuksi piti ottaa pari kuvaa vaateosastolta. Halloween T-paidat kyllä saapuvat myös pian. Tässä vähän mietoa esimakua.

Kaupoissa näkyvää: Halloween (Walmartissa)

Little Debbie -merkin amerikkalaisen jalkapallon muotoisia kakkusia.

Back to School -tuotteet alkavat olla poistuneet kaupoista, eli tilaa pitää tehdä seuraavalla myyntikampanjalle. Walmartissa oli jo aika lailla Halloween-tuotteita, ja myös ihan syksyisiä tavaroita ja koriste-esineitä (laitan niistä erillisen postauksen). Ihan Halloween-karkeistakin tulee varmaan useampi postaus kunhan kaupat alkavat olla niitä tulvillaan. Halloween-asuja ei ollut vielä myynnissä, mutta nekin tulevat esille varmaan ihan lähiviikkoina. (Ja veikkaan, että kunhan Walmart sulkee kohta puutarhaosastonsa, myös joulukoristeet putkahtavat hyllyille pikapuoliin.)

Halloween on sitä karkkijuhlaa, eli karkkeja on myynnissä kamalan paljon, ja useat laadut saavat Halloween-teemaisen pakkauksen. Aikaisempina vuosina olen kyllä nähnyt Oreo-keksejä, joiden kuorrotus on ollut valkoisen sijasta oranssia. Nyt silmiin pisti Little Debbie -merkin erikoisleivonnaiset syksyksi: Oli jalkapallon muotoista, lepakon muotoisia, kurpitsapiiraan makuista.. Pääväreinä ovat kuitenkin syksyn oranssi ja keltainen.

Bat Brownies - lepakon muotoisia, ja kurpitsan mallisia kakkusia.

Kurpitsapiiraan makuisia kakkuja

Muropakkauksetkin olivat saaneet kauhukäsittelyn:

Karkkeja kuitenkin myydään enemmän kuin mitään kakkusia. Osa on tuttuja merkkejä ja makuja erilaisessa pakkauksesa. Osa muuttaa muotoaan, esimerkiksi Reeses tekee kurpitsan muotoisia maapahkinävoisuklaita. Kit Katteja on oranssinvärisinä. M & M -karkeilla on valkoisella suklaalla päällystetyt oranssit, valkoiset ja keltaiset versionsa. Tänä vuonna uusi maku (ainakin minulle) nayttää olevan pecan pie, eli pekaanipähkinäpiiras. Pusseittain myytäviä irtokarkkeja ovat esimerkiksi candy corn. Ne ovat aika lailla pelkkää sokeria, ja niiden on tarkoitus näyttää maissinjyviltä. hampaat putoaa kun ajattelenkin niitä..

Candy Corn

Reeses Peanut Butter Cup vaihtuu muodoltaa kurpitsaksi.

Isot karkkipussit ovat suosittuja. Usein niissä on iso valikoima kääreessä olevia karkkeja, eri laatuja, ja pussi on asianmukaisesti koristeltu. Näistä on sitten hyvä tarjota Halloween-iltana lapsille karkkia. Halloweenin aikaan myynnissä on niin verisiä ruumiinosia kuin Zombien ruokaakin. Suklaiset silmämunat muuten ovat tosi hyvää suklaata. Varsinkin ne karamellillä täytetyt. En vain koskaan muista minkävärinen silmä on kyseessä...

Tässä nyt kuvia tästä ensimmäisestä kohtaamisesta Halloweenkarkkien kanssa tänä vuonna. Lisää tulee varmasti lähiaikoina!

Ainakin verisiä sormia on myynnissä

Zombiet tykäävät silmämunista.. tai suklaasta.

Vielä parempaa zombien ruokaa: suklaa-aivoja, -sydämiä ja -jalkoja, täytettynä karamelliverellä.

Eilisillan päivällinen: kananreisiä ja kasviksia

Eilisestä ruuasta piti ottaa kuva, kun siitä tuli oikein hyvää! Luuttomia kananreisin palasia Trader Joen valkosipuli-sriracha -kastikkeella maustettuna. Seurana parsaa ja parsakaalia.

Yleensä laitan kanan tai possun seuraksi papuja ja joko kukkakaalia tai parsakaalia. Nyt kuitenkin jääkaapissa oli parsaa, jonka olin ostanut pihvien kaveriksi, ja se alkoi olla lähellä nuupahtamista. 

Parasta oli, että tämän laittamiseen meni vain puolisen tuntia. Luuttomat, nahattomat reisin palat maustetaan suolalla ja kastikeella, ja sitten paistovuuassa uuniin (425 F, 220 C) pariksikymmeneksi minuutiksi, kunnes sisäinen lämpötila on 165 F, 74 C. Olen ihastunut kovasti tuohon Trader Joen kastikkeeseen. Viralliselta nimeltään se on 'Trader Joe's Organic Sriracha and Roasted Garlic BBQ sauce', eli orgaaninen sriracha-chili-  ja valkosipulibarbequekastike. Että sillä lailla.

Siinä on kivasti tulisuutta ja valkosipulin makua, mutta ei niin paljon, että mitään muuta ei voisi maistaa. Ihan hivenen makeuttakin, mutta ei onneksi liian paljon.

Kananreidet ovat vähän rasvaisempia kuin rintapalat, ja sopivat kivasti yhteen kastikkeen kanssa. Ne eivät myöskään kuivu uunissa yhtä helposti. Ne voi ottaa uunista jo muutaman asteen ennen kuin lämpötila nousee 165 F (74 C) ja antaa tasaantua folion alla. Lämpötila nousee siinä aina ainakin pari astetta.

Parsa ja parsakaali sitten saivat kaverikseen vain oliiviöljyä, ripauksen suolaa, ja uuniin samaan lämpötilaan. Laitoin ne uuniin vasta kun olin ottanut kanan uunista tasaantumaan. Parsakaali tarvitse 12 minuuttia, parsat nakkasin pellille vähän myöhemmin, ja olivat valmiita 8 - 9 minuutissa.

Hyvää, eikä tullut ähky olo!

Laulukaskas (Cicada)

Laulukaskaat ovat loppukesän ötököitä. Ne ovat isoja hyönteisiä, peukalonpään kokoisia. Ne imevät ravintonsa lähinnä puista imukärsällään, ja niiden 'laulu' (siritys) on hyvin äänekästä. 

Laulua olen kuullut jo viikkoja, mutta vasta eilen onnistuin saamaan yhden kiinni valokuvaussessiota varten! Osassa kuvista on huono valo, koska tämä kaveri yritti lentoon joka välissä, niinpä linnottauduin alakerran vessaan sen kanssa. Jos nyt jotain en halua lentelemään pitkin taloa ja ärsyttämän koiria, se on iso, äänekän laulukaskas. Lentäessään ne surisevat melkein yhtä kovasti kuin kolibrit, mutta ovathan ne myös melkein yhtä isoja.

Tavallisia vihreitä laulukaskaita täällä on joka vuosi, eivätkä ne häiritse elämää ihmeemmin, mitä nyt ovat joskus äänekkäitä. Eri juttu sitten ovat 17-vuoden-laulukaskaat.  Ne viettävät toukkavaiheen maan alla, ja kaivautuvat maan pinnalle joka 17. vuosi. Ja niitä on paljon! Olen nähnyt yhden 'sadon', vuonna 2004. Pehmeä maa on täynnä koloja, puut ja pensaat täynnä tyhjiä kuoria, kun ne ovat edenneet aikuisvaiheeseen, ja sitten joka paikka on niitä täynnä! Harmi kun silloin minulla ei ollut digikameraa, tai jos oli, en tiedä missä kuvat ovat. Ulkonäoltään ne poikkesivat tavallisista vihertävistä myös. Ne olivat mustia, ja niiden silmät olivat kirkkaat oranssinpunaiset (kaksi kuvaa verkosta kopioituna):

http://media.nj.com/star-ledger/photo/2013/04/-7ff5ea0ae752896b.JPG

http://www.redorbit.com/media/uploads/2013/04/cicadas.jpg

Ensi vuonna Ohiossa pitäisi kuoriutua yksi 17-vuotisten alalajeista, saa nähdä onko niitä täällä Columbuksessa. Jos on, olen valmiina kameran kanssa!

Mutta tänä vuonna siis kuvia vain ihan tavallisesta laulukaskaasta. Vihertävä otus varustettuna kirkkailla läpinäkyvillä siivillä. Sain lyhyen videon siitä taapertamassa ylös jalkaani pitkin takapihalla. Sen jälkeen se oli saanut minusta tarpeekseen ja lensi pois. Kovin hyviä lähikuvia en myöskään saanut, kun se vaelsi pitkin käsivarttani sellaista vauhtia, että kamera ei halunnut tarkentua.

Lopuksi videolla pieni pätkä ajelulta Victorian Villagesta. Kaskaat olivat äänekkäitä, mutta liikkuvasta autosta kuvaaminen oli sen verran taustameluista, että kovin hyvin laulu ei kuulu. Se on kuitenkin aaltoilevaa, voimistuu ja hiljenee. Yöaikaan ulkona kaskaat ovat joskus niin äänekkäitä, että korviin koskee kun ne laulavat, tai siis sirittävät. Ei se sentään oikeaa laulua ole. 

Laulukaskaiden siritystä ajelun taustalla (ei kovin helppo kuulla):