Lehden näköinen hepokatti

Ihan tarkkaa suomalaista nimeä tälle kaverille en löytänyt, mutta se kuuluu hepokattien sukuun. Täkäläisiä nimiä sille ovat mm. katydid (sen sirityksen mukaan.. ka-ty-did) ja bush cricket.

Nämä ovat täällä hyvin yleisiä kovaäänisiä yöajan sirittäjiä, mutta koskaan aikaisemmin en ole yhtään nähnyt luonnossa. Tai koska ne näyttävät ihan vihreiltä lehdiltä, ehkä olen nähnyt. mutta en ole huomannut siinä olevan hepokatin.

Viime yönä haahuilin kolmen aikaan päästämään Nicoa ulos, ja tämä hepokatti lensi takapihan lasioveen istumaan. Ja siinä sitten tuli mieleen, että haluan enemmän kuvia tästä öttiäisestä. Niinpä laitoin sen lasipurkkiin odottamaan aamua. 

Tänään sitten otin kuvia takapihalla. Onneksi sillä ei ollut valtava kiire karkuun, niin että sain sentään  muutamia hyviä kuvia. Kamera pentele ei taas ollut tarkentunut kunnolla, niinpä osa kuvista jäi sumuisiksi.

Lopuksi vielä kaksi lyhyttä videota. Kamera ei oikein tarkentunut ensimmäisellä, mutta siinä kuitenkin näkyy kuinka paljon tämä hepokatti muistuttaa puun lehteä. Toisen videon jälkeen se sitten pörähti lentoon ja katosi pihalta.

Videoitten taustalla kuuluva siritys on lähinnä laulukaskaitten aikaansaamaa, ja on joskus aika kovaäänistä.

Tämän kesän kolibrit

Kolibreja on riittänyt ruokinta-automaatille paljon tänäkin kesänä. Yleensä aina, kun olen viemässä Nicoa ulos, olen vahingossa karkoittanut kolibrin tiehensä.

Vieläkään en ole saanut kuvaa koiraasta (niillä on rubiininpunainen läikkä kurkussa), vaikka näen niitä aina silloin tällöin. 

Pihalla on nykyisin kaksi ruokinta-automaattia, ja hyvin nektari näkyy maistuvan. Tähän juttuun ehdin saada vain yhden kuvan ja lyhyen videon.

Grapevine beetle

Viime viikolla takapihan lintujensyöttöpaikan vesialtaaseen oli eksynyt iso kovakuoriainen. Kiitos Internetin tunnistin sen Grapevine bettle -kuoriaiseksi, eli vapaasti käännettynä viiniköynnöskuoriaiseksi.  Viiniköynnöksiä ei täällä taida olla kovin paljon, mutta varmaan muuta sopivaa syötävää.

Tällä kaverilla ei ollut tuntosarvia!  En tiedä, missä ne mahtoivat kadfota, toivon, että elämä ilman niitä sujuu! Aika iso koppis, tuommoinen peukalonpään kokoinen. Tottakai  minä ötökäiden ystävänä pelastin sen pulasta, ja kuvia piti ottaa ennen kuin päästin sen vapaaksi.

Postauksia tulee nyt vähän harvakseen, suurin aika menee Nicon kanssa, ja kodin hoitoon..

 

Takapihan auringonkukkia

Lintujen talviruokinnasta on jäänyt jäljelle ihan kiva muisto: ruokinta-automaattien lähellä on tänä kesänä kasvanut auringonkukkia! Siis ihan tavallisista linturuokapussin siemenistä kasvaneita. Ei kovin korkeita, alle vyötärön korkeudelle nämä ulottuvat. Mutta ovat ihan nättejä, ja kimalaiset tykkäävät!

Nico ruohikossa

Nico alkaa olla jo ihan ison koiran näköinen! Tänään käytiin taas eläinlääkäriasemalla moikkaamassa ja puntarissa. Painoa on nyt 44 paunaa eli karvan verran alle 20 kiloa! Tänään Nico täytti myös tasan neljä kuukautta. 

Kävelyillä käynti on alkanut jo sujua aika kivasti. Autoja Nico ei enää pelkää, vaikka niitä pitää kyllä tuijottaa. Kävelyn jälkeen on sitten ollut kiva ottaa kunnon nokkaunet, tai siis kuonounet. Ulkona pihalla emme ole leikkineet kovin kamalasti, kun tällä viikolla on ollut kamalan tukalaa. Mutta palloa pitää kuitenkin päästä aina välillä pelaamaan!

Kuvat ovat ihan tuoreita, tänään juuri ennen puoltapäivää otettuina. Ilmeisesti tukala kuumuus sai Nicon vähän rauhallisemmaksi, ja se poseerasi ihan nätisti. 

 

Lopussa ihan lyhyt video meidän komeasta koirasta (taustalla kuuluva melu on ilmastointilaitteen tuuletin)!