Tiny (Titus)

En ole kirjoittanut blogia vähään aikaan. Osaksi ihan siksi, että aivot alkoivat toimia liikaa suomeksi, ja se alkoi jo vaikuttaa aksenttiin ja muuhun elämään.  Ainakin minun pitää vaihtaa koko moodi englannista suomeksi, kun alan kirjoittaa blogia. Ja se jää joskus päälle, kun sitten luen suomalaisia verkkosivuja tms.  Ja kun suomalainen moodi on päällä, kas kummaa,  englanti alkaa olla paksumpaa.

Tänne muutettuani ihmisillä oli aina silloin tällöin vaikeuksia ymmärtää minua. En ollut vaihto-oppilas, eli englantini oli sitä suomalaista kouluenglantia. Kielitaito oli hyvä, joo, mutta aksentti oli paksu. Ei sentään rallienglannin tasoa, mutta kuitenkin paksu. 

Vuosia täällä oltuani aksentti on vähän  hellittänyt, mutta ei se mihinkään katoa. Varsinkin töissä ollessani joka päivä joku kyseli mistä olen kotoisin.  Mieheni mukaan se johtuu ihan vain siitä, että ihmisillä on vaikeuksia paikallistaa aksenttini (joka ei täällä ole tuttu), ja he ovat uteliaita. Ujolla suomalaiselle se kuitenkin oli vähän vaikea paikka. Kyllä siihen tottui, mutta silti olisin mieluummin ollut osa massaa kuin mielenkiinnon kohde. Ja se olen vain minä. Olen aina ollut ujo, ja mieluummin huomaamaton.

Anyway, aivojen säädön lisäksi tässä on ollut kiireitä koirien kanssa. Joo, siis koirien, ei vain koiran. Nico jaksaa hyvin, pitäisi vain käyttää herra puntarissa, kun ikääkin on jo yli 8 kuukautta. Kuvassa alla  Nico, ja Nicon kieli (joka on sen verran iso, että sille pitäisi laittaa oma postinumero!)

Jokusen aikaa sitten eräs naapuri kävi kysymässä, olisimmeko kiinnostuneita ottamaan toisen koiran. Kyseessä oli hänen tuttavansa saksanpaimenkoira, Titus. Tituksen 'vanhemmat' olivat eronneet. Koira oli miehen, ja mies ei voinut pitää häntä uudessa asunnossan. Koira siis jäi vaimolle, joka ei koiraa tosissaan halunnut.  Ja hän etsi koiralle uutta kotia.

Ihan lyhyesti: Titus on nyt meidän koira. Kutsun häntä nimellä Tiny, koska se oli ihan ensimmäinen ajatus, kun koirulin näin. Tiny ei itse asiassa ole juuri pienempi kuin Nico, mutta hänen päänsä ja häntänsä ovat paljon pienemmät. 

Väriltään Tiny näyttää olevan black/tan, mutta  itse asiassa väri on sable, eli soopeli. Turkin karvat ovat kaksiväsisiä, pohjalta vaaleita, päältä mustia. Ja ikää miekkosella on vajaa kaksi vuotta, syntymäpäivä on tammikuussa.

Tiny on  nyt toipumassa, oli muutamia lääketieteellisiä ongelmia, jotka vaativat huomiota. Kunhan herra toipuu, he pääsevät Nicon kanssa peuhaamaan vapaasti. Nyt rajoitetun kanssakäymisen aikana  pojat kyllä tulevat toimeen, leikkivät. Vapaana vain pitää selvittää, kumpi on se alfa.  

Tinyn naama on ihan Kimin näköinen.. En tiedä itkettääkö vai ilahduttaako se... Tiny on kuitenkin nyt onnellinen. Ei enää sähköpantaa tai pelkkää ulkona oloa, ja meillä on koiralle aikaa ja huolenpitoa. 

Postailen tässä ehkä lisää kohtapuoliin. Syksyllä vain on ollut kova ikävä sekä Susia, että varsinkin Kimiä, eikä ole tehnyt edes mieli postata. Nico on ihana, mutta Kimi oli minun rakas...