Pehmeää ruokaa: misopohjainen sienikeitto

Keittoja tulee varmasti syötyä paljon tällä viikolla. Haluan varmistaa, että en suututa suutani, ja vältän kaikkea, mitä pitäisi pureksia enemmän.

Tämän päivän lounas on helppo sienikeitto. Laitan nyt tähän ohjeen, vaikka en tiedä kuinka helposti näitä ainesosia löytyy Suomesta. Sieninä voi kuitenkin varmasti käyttää muitakin laatuja. Nyt vain oli jääkaapissa näitä tarjolla.

Käytin aasialaisesta marketista ostamiani Beech Mushroom -sieniä. Tein tätä keittoa aikaisemmin shiitakesienistä. Silloin ensin ruskistin pannulla sipulisilppua ja ohuesti viipaloidut sienet, samoin keitin ensin udonnuudelit valmiiksi (niitä on täällä myynnissä myös valmiiksi kypsennettyinä.. näyttävät pitkiltä valkoisilta onkimadoilta!). Nyt tein vielä helpomman version.

Beech mushroomit kasvavat tiukkana kimppuna. Leikkasin kannat irti lähelta lakkeja. Kuumensin puoli litraa vettä kiehuvaksi, lisäsin kanaliemijauhetta ja sitten siihen sienien kannat hautumaan. Tein tämän jo aikaisemmin ja annoin niiden hautua kunnes liemi oli kokonaan jäähtynyt. Toivoin, että tästä liemeen tulisi vahva sienten maku.

Sitten lisäsin sienien lakit liemeen, kuumensin kiehuvaksi ja keittelin niitä pikkulämmöllä noin 15 minuuttia. Sitten lisäsin udonnuudelit mukaan ja jatkoin keittämistä 4 minuutttia. Pakkauksen mukaan udonnuudelit kypsyvät juuri 4 minuutissa. Yhdessä nuudelikäärossä on noin 80 grammaa nuudeleita, eli lounaasta ei tullut pieni vaikka jaoin sen kahtia. Pätkin nuudelipötkyn kolmeen osaan, että syöminen olisi helppoa. Suu ei vielä aukene kovin paljon, kun leuat ovat kipeinä.

Kun aika oli täynnä, otin kattilan liedeltä. Laitoin pieneen kulhoon pari ruokalusikallista valkoista misotahnaa, ja lisäsin siihen kauhallisen lientä. Misoa ei kannata keittää, siitä tulee kuulemma rakeista.  Eli lisää misotahnan joukkoon kuumaa nestettä ja sekoita tasaiseksi. Sekoita sitten se  keittoon, joka ei ole enää liedellä kiehumassa.

Misoseosta kannattaa lisätä vähän kerrassaan, koska se on hyvin suolaista. Itse lisäsin keittoon vähän vettä, koska suolaa oli liikaa, ja halusin myös viilentää keittoa. Harmi, ettei kotona ollut suolatonta kanalientä. Silloin misoa olisi voinut laittaa enemmän, pidän kovasti sen mausta! 

Hyvää tuli, ja pehmeää syödä. Vähän sieniä pitää pureskella, mutta ainakaan ne eivät raavi ikeniä! Tuosta määrästä siis tuli kaksi annosta. Toinen menee jääkaappiin odottamaan huomista.

Hocking Hills -luonnonpuistossa - Old Man's Cave

Hocking Hills State Park on upea luonnonpuisto Hockingin piirikunnassa, vajaa puolitoista tuntia Columbuksesta koilliseen. Vaikka itse Columbus on lättänä kuin pannukakku, maisemat muuttuvat mäkisemmiksi jo hyvin pian kaupungin itäpuolella. Hocking Hillsin alueella on paljon hiekkakiveen muodostuneita kanjoneita, luolia ja keväisin kauniita vesiputouksia.

Puistossa on useita erillisiä osia, joissa kaikissa on näkemisen arvoista. Alue on hyvin suosittu turistien keskuudessa, ja puisto on täynnä patikointireittejä ja leirintäalueita, myös  vuokralla olevia mökkejä on paljon.

Mies oli siis lomalla viime viikon, ja Hocking Hills oli ensimmäinen vierailukohde toissa sunnuntaina. Koulujen alettua siellä ei ole ihan niin täyttä kuin keskikesällä, mutta ihmisiä riitti. Kävimme kahdessa eri kohteessa, Old Man's Cave -nimisessä luolamuodostumassa, ja vielä suuremmassa luolassa, nimeltään Ash Cave. Ensi reissulla aikomus on katsastaa Conkle's Hollow, Cedar Falls ja Rock House. Ne vaativat enemmän kiipeämistä, niin että niissä on kivempi käydä kun lämpötilat laskevat t-paitakelejä viileämmiksi.

Old Man's Cave (vanhan miehen luola) on saanut nimensä paikalla asunneen Richard Rowen mukaan. Hänen perheensä muutti alueella vuonna 1796, ja hän asettui luolaan löydettyään sen pitkien vaellustensa aikana. Old Man's Caven alue on jaettavissa muutamaan eri osaan: Upper Falls, Upper Gorge, Middle Falls, Lower Falls ja Lower Gorge (yläputoukset, ylärotko, keskiputoukset, alemmat putoukset ja alempi rotko). Alueen läpi kulkeva puro on kaivertanut hiekkakiveä ja muodostanut rotkot ja putoukset. Tämän rotkon kokonaispituus on noin puoli mailia eli 800 metriä.

Polku seurailee kanjonia puronuoman molemmilla puolilla ja laskeutuu kohti luolaa. Luola ei ole suljettu (kuten Rock House), vaan laaja ja avoin. Kuvista paikan mahtavuuden näkee, kun tajuaa, että kuvissa siellä täällä näkyvät värikkäät täplät ovat ihmisiä!

Luola häämöttää edessä,  kuvassa pikkuruisia ihmisiä.

Polku kulkee kanjonin kummallakin puolella.

Kanjonin keskellä oleva puro kuivuu alkukesän jalkeen, ja jäljellä on usein vain kuiva uoma ja erillisiä pieniä lammikoita. Keväällä vesiputoukset ovat aktiivisia ja näkemisen arvoisia.

Puron yli on rakennettu useita siltoja, ja poluilla on kivisiä portaita ja tukikaiteita. Merkityiltä reiteiltä ei pitäisi poistua, sillä rinteet ovat hyvin jyrkkiä ja pudotukset korkeita. Aina silloin tällöin kuitenkin patikoija on harhautunut polulta, pudonnut rotkoon ja loukannut itsensä pahasti, tai jopa kuollut. Kaikissa kuolemantapauksissa henkilö on kuitenkin kuuleman mukaan poistunut merkityltä reitiltä.

Luolan kattoa.

Yksi silloista

Ihmisiä poistumassa luolasta sen toisella puolella.

Polkua reunustavan köyden toiselle puolelle ei saa mennä

Alueella kasva paljon setripuita, joiden tuoksu leijailee ihanasti ilmassa.

Tuonne meno kielletty.

Puiden juuret kietoutuvat kaiken mahdolisen ympärille

Purosta on tällä hetkellä jäljellä vain lätäköitä.

Näkymä kivisillalta kohti luolaa.

Lower Falls oikealla, Upper Falls vasemmalla. Jätimme Lower Fallsit väliin.

Kuvia koko matkasta on paljon, niin että pilkon kaiken ainakin neljään osaan. Erilliset kuvajutut tulevat Upper Fallseista, Ash Cavesta ja näkymistä ajomatkan varrella. Huomenna kuitenkin taidan vaihtaa aihetta, ja laittaa kuvia The Wilds -villieläinpuistosta, jossa myös kävimme! Täksi viikoksi riittää postauksia!

Lopuksi pieniä videoita. Valitan, että ne kaikki ovat lyhyitä ja kamera liikkuu joskus liian nopeasti. Ihmisiä oli tunkemassa eteen ja tönimässä takana vähän valiä niin etten saanut pitkiä pätkiä, ja videokuvaustaitoni ovat vielä lapsenkengissä!

Olemme astumassa luolaan:

Näkymä luolan sisäkatosta rotkon pohjalla olevaan siltaan:

Rotkon pohjalla olevan veden heijastus luolan katossa:

Näkymä luolan sisällä kohti vastakkaista puolta:

Rotkon pohjalla kivisillan vieressä:

Viisaudenhammasoperaatio on onnellisesti ohi!

Aika oli 4:30 iltapäivällä, ja pyyntö saapua 15 minuuttia aikaisemmin. Olimme paikalla vähän jälkeen neljän, ja pääsin heti lekurin puheille ja puudutus laitettiin 4:15. Tasan 4:30 olin sitten jo naama turtana. Koko operaation oli yllättävän nopea.

Kirurgi kertoi, että todennäköisesti poraa hampaan kahtia, kun se oli ikenen sisässä ihan poikittain. Kuulinkin poran ääntä, sitten alkoi ilmeisesti pihtien kanssa kova vääntö, joka oli operaation epämiellyttävin osa. Tuntui, että leuka menee sijoiltaan.

Kaikki ilmeisesti sujui hyvin, sillä valmista tuli reilussa 10 minuutissa, ja tähän kuului vielä haavan tikkaus. Varoituksena oli, että on 5 prosentin vaara, että oikeanpuoleisesta alahuulesta katoaa tunto pysyvästi, jos hermo menee. Mutta ainakaan luuhun hänen ei tarvinnut koskea, mistä hän myös varoitteli.

Sitten mies toi minut kotiin, apteekin kautta. Sain antibiootteja, 800 mg ibuprofeenitabletteja ja myös Oxycodone/parasetamoli -combon. Puudutus on vielä päällä niin että kipuja ei ole. Eiköhän noilla lääkkeillä pärjää. Antibiootteja on viikoksi, en ole katsonut kuinka kauan kipulääkkeitä. Ja tikit liukenevat itsestään.

Kuumaa ei saa suuhun laittaa 24 tuntiin. Niin että nyt odotellaan ja katotaan miten yö menee. Syödä jo saisin, mutta toistaiseksi ei ole ruokahalua, kun suussa on veren makua.

Homma on kuitenkin takanapäin!! Toivottavasti kivut eivät ole kovin kamalat kun puudutus katoaa.

Tikit näyttävät olevan ihan sivulla. Pikkuisen verta tihkuu, mutta muuten OK. Takimmainen haavanreikä taitaa olla puudutusainepiikistä.

Päivitys seuraavana aamuna (26.9.):

Yö meni suhteellisen hyvin. Päätin turvautua yöksi kaiken varalta Percocetiin, eli oxy/parasetamoliin, koska puudutus alkoi hiipua. Poski oli hellä, mutta ei varsinaisesti kipeä eikä sitä särkenyt. Heräsin keskellä yötä, ja poski oli vähän kipeämpi. Päätin ottaa toisen oxy-combon, koska ohje sanoi joka 4 - 6 tunnin välein, ja oli kulunut melkein 5.

Jostain syystä heti, kun olin saanut tabletin alas, iski aikamoinen pahoinvointi ja silmissä vähän vilisi. Toikkaroin takaisin sänkyyn, ja vaikka matkaa oli vain muutama metri, tuntui että en selviä. Mies oli vielä alakerrassa katsomassa telkkua. Mietin, että pitäisikö alkaa huhuilla, mutta päätin katsoa josko olo paranee.

Pääsin onnellisesti sänkyyn asti, vaikka silmissä jo pimeni ja jalat tuntuivat pettävän. Sinä sitten makoilin kylmässä hiessä puolisen tuntua ennenkuin olo parani. Vähän jo oksetti, mutta onneksi ei sen pahempaa. Reaktio oli varmaan näin raju, koska en ole tottunut voimakkaisiin kipulääkkeisiin, enkä ollut syönyt mitään lounaan jälkeen. Illalla ei kertakaikkiaan tehnyt mieli ruokaa.

Nukahdin kuitenkin uudestaan eikä loppuyönä sattunut sen kummempaa. Nukuin ihan aamuseitsemään asti, eikä aamulla ole ollut huimasta eikä pahoinvointia. Koirat kuitenkin vein vain takapihalle. Tänään ei lenkkeillä!

Poski on hellä, ja mukavasti valtavan kokoinen. Oikea puoli naamasta on ihan neliskulmainen edestä katsottuna, ja sivulta hyvin pullistunut. Alla kuva poskesta sivulta päin.

Otin nyt aamulla yhden 800 mg ibuprofeenin, ja toivottavasti noilla tableteilla pärjään päiväsaikaan. Kipu on melkein poissa nyt kun lääke alkaa vaikuttaa. Hassua on, että nieleminen tekee kipeää, mutta muuten ei ole kipuja.

Söin juuri aamiaiseksi muussatun banaanin, nami! Aamukahvi pitää joko jättää väliin, tai nauttia kylmänä. Kuumaa ei suuhun saa laittaa ennenkuin 24 tuntia leikkauksen jälkeen. Muistin ottaa antibiootinkin!

Pitänee kaivaa kylmäpussi esiin seuraavaksi, ja koittaa vähän rauhoittaa tuota poskea.

Laitan tänne lisää päivityksia, jos on tarve. Ainakin nyt olo on ikan OK. Tunto palasi huuleen jo eilen illalla, niin että hermo on kunnossa! *Happy Dance (slow!)*

26.9.

Eilen illalla se odottamani mustelma ilmestyi. Nyt naaman oikea puoli on Kippari-Kallen ja häkkinyrkkeilijän naaman välimuoto. Turvotus vain lisääntyi kylmäpussista huolimatta.

Eilen illalla myös ruoka maistui, laitoin sieni-nuudelisoppaa ja söin sitä haaleahkona. Nyt aamulla heräsin aikaisin ja nautin kupillisesta kahvia, laitoin siihen vähän kahvikermaa että ei ole liian kuumaa. Kivut ovat aika lievät, lähinnä poski on ulkopuolelta hevit hellä. Heräilin yöllä, kun täkin kulma sattui siihen. Nousin jo neljän jälkeen, kun oli kumman pirteä olo. Ja nppasin vain 400 mg ibuprofeenia ison 800 mg tabletin sijasta nyt herättyäni. Katsotaan riittääkö. Sen verran energiaa oli, että kaytin koiratkin pikkuruisella lenkillä.

30.9.

Hyvin on mennyt (koputan puuta!). Kipuja ei ole juuri ollut, poski on ollut lähinnä hellä. Mustelma leuassa on vielä suuri, mutta se on hiipumassa. Olen hautonut sitä lämpimällä, ja suurin osa mustelmasta on nyt keltainen. Toivon, että se katoaa pian niin että pääsen kauppaan.  Turvotus on jo kadonnut, mutta mustelmä on kutenkin suuri ja näkyvä.  Antibiootteja on jäljellä vielä muutamaksi päiväksi. Katson pärjäänkö tänään ihan ilman kipulääkkeitä. Itse ientä ei ole särkenyt, lähinnä leukaperiä on jomottanut. Olen syönyt pehmeitä ruokia, korkeintaan nuudelikeittoa. Voi kun tekee mieli jotain rapeaa.. Mutta maltan mieleni ensi viikkon asti. Haluan olla varma, että kaikki alkaa parantua kunnolla.

2.10.

Turvotus on hävinnyt. Poskessa on yksi pieni hellä alue, joka taitaa olla poistetun hampaan viereisen poskihampaan juuri. Se tuntuu paksummalta eikä tykkää koskemisesta, mutta varmaan ärsyyntyi kun vieressä rouhellettiin. Poski on vieäkin se verran värikäs, että pysyn kotona. Pari päivää tässä poskessa ja leuassa on ollut kämmenenkokoinen rikinkeltainen mustelmanjämä, joka kyllä olisi  pelotellut ihmisiä kauppareissulla. Se alkaa vihdoin hiipua, mutta ei ole kadonnut.  Onneksi aamulla on pimeää siihen aikaan kun vien koirat pitemmälle lenkille niin että kukaan ei pällistele.

Buranaa otan kerran tai pari päivässä, kun leukaa vähän jomottaa. En usko, että leikkauskohta on kipeä.  Taitaa vain leuka vihoitella, kun sitä on revittu joka suuntaan. Antibiootit sain viikoksi, tänään siis on vuorossa viimeiset!

Pehmeää ruokaa olen syönyt nyt viikon, alan tulla hulluksi! Mutta olen tässä lukenut verkosta kaikki mahdolliset toipumisohjeet ja kertomukset, ja vainoharhaisena pelännyt dry socket'ia eli onko se nyt suomeksi hammaskuopan tulehdusta.

Hampaat olen harjannut normaalisti, paitsi leikkauskohdan viereisiä poskihampaita olen varonut. Tekisi mieli harjata ne kunnolla, kun mielessä on, että siellä on pöpöjä. Mutta en vielä uskalla. Vähän olen sorkkinut aluetta suuveteen kostutetulla pumpulipuikolla niin että saan sinne vähän desifiointia.

Mutta eikähän tämä tästä!

Sekalaisia (ruoka)ostoksia viikon varrelta

Tällä viikolla on ollut vähän kiireitä, kun ensin mies on lomalla, niin että joka päivä on yritetty tehdä jotain oikein kivaa. Sitten oli miehen synttärit, joita varten on pitänyt varustautua. 

Lisäksi nyt todella näyttää, että viisaudenhammasoperaatio on perjantaina. Niinpä olen yrittänyt varata ruokaa miehelle ja pehmeää syötävää itselleni viikonlopuksi ja ensi viikoksi. Naamani varmaan turpoaa sen verran, että ihmisten ilmoille en talosta poistu muuten kuin hätätilanteessa. Yritän tässä varmistella tänään ja huomenaamulla, että kaikki on valmista. Vanhemman koiran lääkkeet käyn uusimassa eläinlääkärillä tänään. Omat lääkkeet tuli juuri uusittua. On siivottu ja imuroitu. Nurmikko on epäilyttävän pitkä, mutta olkoon. Jos onni suosii, tulee niin kylmiä öitä että se nuupahtaa talvikuntoon (ei kuitenkaan kovin todennäköistä.. päivälämpötilat ovat vielä 20+ astetta!)

Mies kyllä lupasi, että käy ruokakaupassa ensi viikolla jos tarvetta on. Koirulit joutuu käymään lyhyillä lenkeillä tai vain takapihalla ainakin ensimmäiset päivät. No, saa nähdä miten homma sujuu ja pelaavatko kipulääkkeet. Ja jotenkin on taas se tunne, että kaiken tämän asiasta postailun ja vaahtoamisen jälkeen aika perutaan taas kerran!

Mutta asiasta toiseen! Tällä viikolla siis kaupasta mukaan tuli muutama kiva erikoisuus. Ensiksi ostin pieniä koristekurpitsoja. Näköjään nämä ovat nimeltään osuvasti Tiger Stripe Pumpkins, eli tiikerinraitakurpitsoita. Nättejä koristeiksi. Ne ovat suhteellisen pieniä, vähän alle 20 senttiä halkaisijaltaan.

Aasialaisesta marketista tiistaina ostin muutaman tavaran. Ensin paria eri sienilaatua. En vielä tiedä mihin nämä sopivat parhaiten, mutta onhan tässä ensi viikolla aikaa etsiä reseptejä verkosta. Tällä viikolla olen muutaman kerran tehnyt miso-shiitakekeittoa, jossa on shiitakesieniä, udonnuudeleita ja miso-kanaliemipohja. On ollut hyvää!

Pienet nappimaiset sienet ovat Beech Mushroomseja, isot torvet ovat samoja, joita näin Whole Foodsissa: putkivinokkaita, jotka tunnetaan mm. nimillä Trumpet Mushroom ja King Mushroom.  Whole Foodsissa hinta per pauna: $19.99, aasialaisessa marketissa $2.99/pauna. Voitte varmaan arvata mistä  rupean näitä ostamaan, jos ovat maukkaita!

Muita aasialaisesta marketista ostamiani  tavaroita ovat: shrimp paste, eli katkaraputahnaa. Saa nähdä käytänkö tätä. Olen nähnyt muutaman thairuokareseptin, jossa se on ainesosana. Ainakin kokeilen. Plum sauce, eli luumusoosi on mietoa, mutta olen syönyt sitä joskus kiinalaisen kanan kanssa, ja tykkäsin. Punainen pullo on korealaista pippurikastiketta/tahnaa. Mausteista halusin kokeilla libanonilaista Zaataria. Kerron miltä maistui kunhan kokeilen! Kuvassa ylimpänä on japanilaistyylisiä nuudeleita. Koska olen tykästynyt udonnuudeleihin, toivon, että nämä ovat ihan vastaavia. Ovat hyvin edullisia aasialaisessa marketissa. Sinne kyllä menen takaisin tukka putkella kunhan toivun hammaslääkäristä!

Ihanaa viikonloppua kaikille, toivottelen jo tänään. Huomenna tuskin ehdin postata mitään, ja lauantaina olen ehkä liian kipeä. Kirjoittelen taas kunhan ehdin/toivun!

Aasiassa tosiaan tykätään Muumeista!

Eilen pitkän ajelun varrella oli upea aasialainen supermarketti, jossa olen aikonut käydä jo pitkään. Se vaan on toisella puolella kaupunkin, enkä ole viitsinyt ajaa sinne. Ja nyt se muuttuu! Olisin voinut viettää siellä aikaa tuntitolkulla. Valitettavasti nyt oli mies mukana, niin että en halunnut hänen kärsivän kovin kovasti, ja kiersin kaupan suhteellisen pikaisesti. Ostoksiakaan ei tullut kuin yksi pieni korillinen! Hyvä minä taas. Ensi kerralla kyllä täyttyy ainakin yksi ostoskärry. Mies oli huvittunut, kun olin kaupasta enemmän innoissani kuin Hocking Hillsistä tai The Wildsistä.  Mutta rakastan eksoottisia ruokatuotteita, etsin verkosta autenttisiä aasialaisia reseptejä, enkä onnistu kunnolla, kun ei ole aitoja ainesosasia. Mutta nyt on paikka mistä niitä saa!

Kuvia tuli otettua paljon. Loppujen postaus jää ensi viikolle, mutta tässä kuva muumikarkeista. Kassajonossa sattui silmään ilmeisesti jogurtilla päällystettyjä hedelmäkarkkeja. En ostanut, kun maksoi yli kolme dollaria aski. Ja vieressä oli ksylitolipurkkaa. Ksylitolia olen ostanut verkkokaupoista, mutta en ole koskaan nähnyt sitä missään varsinaisessa liikkeessä. No, täältäpä sitäkin saa, vaikka sekin oli turhan hintavaa. Mahtava paikka joka tapauksessa!

Esimakua: Hocking Hills ja The Wilds

Tällä viikolla mieheni on siis lomalla, jonka vietämme 'staycation' -tyyliin, eli emme lähde kotoa päiväretkiä kauemmaksi. Päiväratkiä olemme tehneet jo kaksi, vaikka viikko on vasta alussaan!

Kummallakin reissulla on tullut otettua PALJON kuvia, mutta kumpikin paikka on ollut kuvaamisen arvoinen. Ensin sunnuntaina vierailimme Hocking Hillsin luonnonpuistossa, joka on vähän vajaan puolentoista tunnin päässä Columbuksesta. Alueella on upeita kallioseiniä ja valtavia luolia.  Kuva yhdestä kallioseinästä. Säästän upeimmat kuvat varsinaisiin juttuihin + ja kuvien lataaminen kestää aikansa niin että juttuja alkaa varmaan tulla vasta ensi viikolla. Mutta laitan tänne pieniä teasereita!

Toinen vierailun kohde oli The Wilds, joka on valtavan kokoinen villieläinpuisto reilun puolentoista tunnin päässä Columbuksesta.  Eläimet (paitsi petoeläimet, joille on oma piemepi alueensa) laiduntavat vapaasti ja reilun kahden tunnin bussikierros vie alueen ympäri. Meillä oli hyvä tuuri, suuri osa eläimistä oli syömässä ihan tien vieressä niin että niistä sai hyviä kuvia. Kuvassa Sichuan Takin -nimisiä elukoita (härkägemssi), alunperin Kiinasta.

Lisää juttua molemmista alueista sekä kuvia siis ehkä ensi viikolla, riippuen tilasta perjantaina tapahtuvan (ehkä!) viisaudenhampaanpoiston jälkeen.

Kiinnostuneille englanninkielen taitajille linkit ko. paikkoihin:

https://thewilds.columbuszoo.org/

http://www.hockinghills.com/   ja http://www.thehockinghills.org/

Blendon Woods syyskuussa

Kävimme Blenson Woods -puistossa, ja siellä oli aika hiljaista. Edellisellä kerralla syöttöautomaateilla vilisi maaoravia, pikkulintuja ja villikalkkunoita. Nyt muutama kalkkuna oli automaattien lähellä, mutta kuitenkin metsän suojassa. Pikku järvi näkötorneineen oli myös aika autio, osaksi koska nyt alkusyksyllä ei ole satanut, ja sen toinen pää oli kuivunut. Sain kuitenkin kuvia muutamasta morsiosorsasta, ja isosta kilpikonnasta. Pari sorsaa uiskenteli, yksi oli parkkeerannut isolle kivelle valtavan kilpikonnan viereen. Se näytti olevan siellä ihan tyytyväinen, vaikka konna oli aika hurjan näköinen putkinokkineen ja avoimine suineen.

Konna on kuulemma the Eastern Spiny Softshell Turtle, joka on helppo tunnistaa pitkän putkinokan/nenän perusteella.

Morsiosorsia (Wood ducks)

Yksi kanadanhanhi oli torkuilla.

Kilpikonna ja morsiosorsa

Edellisen kuvan konna  suurennettuna

Luontokeskuksessa oli hiljaista. Ikkunan ulkopuolella oli valtava hämähäkinverkko ja siinä suuri asukki! Kuvat ovat (onneksi) lasin läpi, ja näyttävät vain hämähäkin mahapuolen. Tämä vesseli oli noin peukalonkynnen kokoinen.