Blendon Woods -puiston pikkulintuja

Viime viikon Blendon Woods -puiston retkeltä on vielä kuvia postittamatta. Tässäpä vähän pikkulintuja, joita en ole nähnyt takapihallani. Purin vesirajassa pomppi laulusirkku.  Näitä on joskus tainnut näkyä takapihallakin, mutta ei kovin usein.  Se on sirkkojen sukuun kuuluva varpuslintu. 

Lintulaudalle pyrähti bluebird eli suomeksi jonkun sortin sinikka. Valitettavasti se oli niin nopea, että en ehtinyt edes saada hyviä kuvia. En ole nähnyt näitä koskaan aikaisemmin luonnossa. Tämä taisi olla naaras, sillä se ei ole kovin sininen. En olisi tunnistanut koko lintua, mutta lintuja oli havainnoimassa yksi harrastaja. Hän kirjoitteli muistiinpanoja vihkoonsa, ja vastaili kivasti innokkaisiin kysymyksiini ja nimesi minulle pari lajia.

Toinen uusi tuttavuus, josta olin innoissani oli rose-breasted grossbeak eli punarintakardinaali. Nimensä mukaisesti se on kardinaaleihin kuuluva varpuslintu. Herroilla on rinnassa punainen läiskä niin että tämä oli helppo tunnistaa. Naaraat ovat vaatimattoman värisiä Niitä taisi olla maassa, mutta katosivat tiehensä ennen kuin sain kuvia. Ja tämä herrakin lensi piileksimään oksien taakse, eikä kuvista tullut hyviä.

Oli kuitenkin kiva bongata pari minulle ihan ennen näkemätontä lintulajia!

Blendon Woods -puistossa, sukkanauhakäärme

Olimme Blendon Woods -puistossa kävelemässä kohti lintulampea, kun polun poikki luikersi pieni käärme. Sen verran pelästyin, että tarrasin miestä käsivarresta, ja hän ihmetteli, että  mitä minä siinä steppailen enkä saa sanaakaan suustani. 

Kärmes oli pieni ja ihmiselle vaaraton. Se pysähtyi metsään päästyään, ja sain otettua jokusen kuvan. Tämä on garter snake eli sukkanauhakäärme. Ihan nätin näköinen, ja aika hyvä suojaväri sillä on.

Blendon woods -puisto, Piknik-alue

Eilen menimme Blendon Woods -puistoon. Ensin söimme lounaan (Jersey Miken italian sub) piknik-alueella. Ilma oli vielä sen verran viileä, että piti olla ohut takki päällä. 

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kaikki päydät ja itse katettu alue olivat tyhjiä. Mutta oli arkipäivä, koulut eivät ole kesälomlla ja ei ollut helteistä, Niinpä valtasimme miehen kanssa yhden picnic sheltereistä.

Alueella on useita päytiä ja grillejä, leikkikenttä ja suuria, katettuja suojia isommille  joukoille. Usein kesällä täällä näkee isoja porukoita grillaamassa ja juhlimassa vaikka synttäreitä. Näissä Metro park -puistoissa on myös erillisiä varattavissa olevia picnic-alueita esimerkiksi suuria syntymäpäiväjuhlia tai häitä varten.

Lounaan jälkeen sitten suuntasimme pienelle lammelle ja  lintujen ruokintapaikalle. Sieltä sain aika lailla kivoja kuvia, joista teen sitten erillisiä postauksia.

Blendon Woods syyskuussa

Kävimme Blenson Woods -puistossa, ja siellä oli aika hiljaista. Edellisellä kerralla syöttöautomaateilla vilisi maaoravia, pikkulintuja ja villikalkkunoita. Nyt muutama kalkkuna oli automaattien lähellä, mutta kuitenkin metsän suojassa. Pikku järvi näkötorneineen oli myös aika autio, osaksi koska nyt alkusyksyllä ei ole satanut, ja sen toinen pää oli kuivunut. Sain kuitenkin kuvia muutamasta morsiosorsasta, ja isosta kilpikonnasta. Pari sorsaa uiskenteli, yksi oli parkkeerannut isolle kivelle valtavan kilpikonnan viereen. Se näytti olevan siellä ihan tyytyväinen, vaikka konna oli aika hurjan näköinen putkinokkineen ja avoimine suineen.

Konna on kuulemma the Eastern Spiny Softshell Turtle, joka on helppo tunnistaa pitkän putkinokan/nenän perusteella.

Morsiosorsia (Wood ducks)

Yksi kanadanhanhi oli torkuilla.

Kilpikonna ja morsiosorsa

Edellisen kuvan konna  suurennettuna

Luontokeskuksessa oli hiljaista. Ikkunan ulkopuolella oli valtava hämähäkinverkko ja siinä suuri asukki! Kuvat ovat (onneksi) lasin läpi, ja näyttävät vain hämähäkin mahapuolen. Tämä vesseli oli noin peukalonkynnen kokoinen.

Villikalkkunoita lintujen ruokintapaikalla

Blendon Woods puistossa olevan luontokeskuksen takapihalla on pieni ruokintapaikka linnuille. Yleensä siellä näkee vain niitä tavallisia Ohion pikkulintuja, kardinaaleja, varpusia ja tiaisia. Tällä kertaa paikalla oli pari vähän isompaa lintua, nimittäin villikalkkunoita. 

Olen niitä aina silloin tällöin nähnyt niityillä tai autioiden talojen pihoilla, mutta en koskaan näin läheltä. Ne olivat ikkunan takana ihan parin metrin päässä, ja popsivat ruokaa hyvällä ruokahalulla.

Villikalkkunat osaavat lentää, mutta mieluimmin liitelevät matalalla kuin lähtevät korkeuksiin. Yhtään en itse ole lennossa nähnyt. Nämä kaverit ovat koiraspuolisia. Naaraat ovat ruskeita, nämä olivat mustia. Lisäksi koirailla on rinnassa roikkuva 'parta', jonka perusteella ne on helppo tunnistaa (näkyy hyvin yhdessä kuvassa ja videoilla). Koiraat pullistelevät tyypilllisessä (metson näköisessä) asennossa pyrstö viuhkana kuulemma vain kosioaikana.

Tässä kuvia, lopussa kaksi videopätkää:

Kuvassa näkyy kaulassa oleva parta.