Apple Chutney - kotitekoinen omenachutney

Tänä iltana laitan illalliseksi porsaankyljyksiä. Mies tykkää omenoista, mutta ei ole syönyt niitä ihan yhtä tiuhaa tahtia kuin olen niitä tuonut kotiin. Osa omenoista on alkanut nuupahtaa, ja ajattelin, että jospa tekisi niistä jotain kivaa lisuketta pois heittämisen sijasta. Osa omenoista oli jo ihan pehmeitä, mutta muuten kunnossa. Eivät siis kovin kivoja syötäviksi, mutta kelpasivat ruuanlaittoon.

Ok, mieleen putkahti omenachutney! Etsin netistä pari ohjetta, ja ihan helppotekoista. Aineksetkin (melkein kaikki) löytyivät kotoa.

Ensin kuorin ja paloittelin neljä omenaa, ja näille kaveriksi pari pientä sipulia. Omenat pilkoin pienehköiksi palasiksi, sipuli meni isoksi silputtuna.

Lisäksi tarvitsin tuoretta inkivääriä. Sitä on myynnissä  tuoreena juurena, mutta kun olen laiska, ostan sitä tuubissa tai purkissa. Omenoitten ja sipulien joukkoon sitä meni reilu ruokalusikallinen.

Lisäksi isoon kattilaan/pannuun laitetaan pari desiä tummaa sokeria. Ohjeeni käski käyttämään tumma a sokeria, siis fariinisokeria. Laitoin sen sijaan tätä orgaanista turbinadosokeria, kun sitä oli kaapin perukoilla.

Joukkoon lisätään myös siideriviinietikkaa. Käytin omenasiideriviinietikkaa, ehkä reilu desi mukaan. Mausteiksi teelusikallinen red pepper flakes.. hmmm.. crushed red pepper.. Siis punaisen chilin siemeniä? Tämä on taas jotain, jota en heti löydä suomeksi. Mausteena on ehkä varmaan tuttu Suomessakin, en vain saa mahdollista suomenkielestä nimeä mieleen.

Lisäksi pari teelusikallista suolaa.

Sitten kaikki tämä kattilaan. Ohje halusi mukaan teelusikallisen kokonaisia sinapinsiemeniä, mutta niitä minulla ei ole tähän hätään.

Lisäsin joukkoon noin kolme desiä vettä. Ohje haluaisi lisätä tämän verran tuorepuristettua appelsiinimehua. Mutta sitäkään ei ollut, ja tiedän, että mieheni ei koskisi tähän, jos mukana oli appelsiinia. Siis laitoin pelkkää vettä ja pari ruokalusikallista sitruunamehua.

Sitten sekoitetaan kaikki kunnolla, ja nostetaan lämpö kiehuvaksi. Sen jälkeen lämmön voi laskea alemmaksi, ja antaa chutneyn hautua miedolla lämmöllä 45 minuutista tuntiin, kunnes kaikki neste alkaa olla haihtunut.

Tunnin päästä oletin sen olevan valmista. Vähän nestettä oli vielä jäljellä, mutta olkoon. Jäähdyttelin chutneyta isossa kulhossa reilun tunnin jääpalojen päällä. 

Sitten laitoin sen säilytysastiaan ja  jääkaappiin. Alkuperäisen reseptin mukaan sen pitäisi säilyä jääkaapissa kaksikin viikkoa.

Maku oli ainakin tässä vaiheessa ihan kiva. Vähän hapan, mutta ei liikaa. Kunhan tulee päivällisaika, tarkistan suolan määrän ennen tarjoilua.  Ensituntumalta kuitenkin kiva sekoitus makeaa, suolaista ja hapokasta. Varmaan  hyvää possunkyljysten kanssa! Laitan tästä kommenttia vaikka huomenna!

Lynd's Fruit Farm - Kierros omenatarhan läpi

Maissipellon takana häämötti pieni näkötorni, pomppulinna ja omenapuita

Lynd's Fruit Farm on suuri hedelmäfarmi ihan Columbuksen itäpuolella. Syksyisin viikonloppuisin tarhan alueella on  viikonloppuisin omenanpoimintaa ja muuta mukavaa toimintaa. Aioimme vain ajaa paikan ohi, mutta se näytti sen verran kiinnostavalta, että liityimme joukkoon.

Farmin nykyiset omistajat ovat jo kahdeksas sukupolvi. Farmarit muuttivat tänne Ohion eteläosasta vuonna 1919 ja ostivat 80 eekkerin farmin. Itse omenatarha oli pystytetty jo vuonna 1880, ja omenapuut on uusittu monia kertoja. Nykyään farmin laajuus kaikkineen on yli 500 eekkeriä. Omenien ja kurpitsojen lisäksi se kasvattaa myös marjoja, luumuja ja päärynöitä.

Autot parkkeerattiin pellon laitaan. Toisella puolella aukeni valtava omenatarha, toisella puolella oli aktiviteetteja suuren maissipellon laidassa. Ilma oli kylmempi kuin olin ajatellut, koska tuuli oli aika kova ja hyinen. Siinäpä hytisin ohuessa takissa, mutta muuten päivä oli kaunis. Keskellä oli pieni näköalakumpu, jonka huipuilta sain otettua muutamia kuvia ympärillä olevasta farmista.

Omenapuita

 

Paikalla oli paljon lapsiperheitä, ja pomppulinna oli hyvin suosittu. Linnan vieressä saattoi myös kokeilla noita suuria pehmustettuja muovipalloja, joiden sisään mahtuu ihminen, ja sitten pyörimään.. Minua ei moiseen saa, mutta tuolla olisi saanut kokeilla pientä maksua vastaan.

Hämähäkinverkon muotoinen kliipeilyverkko, takana porta-potty -käymälöitä.

Pienille tenavoille oli tarjolla Barrel Ride, pienen traktorin perässä vedettiin pieniä tynnyrinpuolikkaita. 

Maissipellossa oli pieni Corn Maze, maissilabyrinttipolku.

Harmittelimme, että olimme syöneet lounaan kotona juuri ennen lähtöä. Myynnissä oli hampurilaisia, ranskalaisia, hot doggeja, tuoretta popcornia ja kotitekoista omenasiideriä. Herkullinen tuoksu täytti ilman! Jätimme kuitenkin syömisen väliin ja suuntasimme kohti traktoria ja sen perässä olevaa kärryä. Tarjolla oli 'hay ride' -retki läpi omenatarhan. Ihan traditionaalinen hay ride tämä ei ollut. Istuimme kyllä vaunuissa traktorin perässä, mutta emme istuneet heinäpaaleilla. Mikä on ihan hyvä asia, koska olen allerginen kuivalle heinälle!

Ajelun hinta oli 2 dollaria per nenä, traktorina täällä ikoninen vihreä John Deere -traktori!

Videota ajelun alusta:

Ohitimme ensin keltaomenaisia puita.

Tarha myy u-pick -omenoita, eli käyt itse poimimassa. Hinta näytti olevan 15 dollaria pieni pussi, 25 suuri pussi useimmille laaduille. 25 ja 35 parille laadulle.  Poimintapaikat olivat eri osassa tarhaa, ja tarjolla on syksyn aikana ainakin 16 eri omenalaatua. Eri lajit kypsyvät eri aikoina, niin että u-pick -omenoita on tarjolla syyskuun alusta marraskuun alkuun. Myös kurpitsapelto tarjosi  'Pick your own pumpkins' -mahdollisuutta, eli käy poimimassa oma kurpitsasi. Se oli kuitenkin ollut niin suosittu, että maanantaina tilan verkkosivut sanoivat, että kaikki koristekurpitsat oli jo myyty tältä syksylta. Piiraskurpitoja oli vielä pelloissa, mutta ne menevat varmaan farmin kurpitsapiirakoiden ja säilykkeiden tekoon.

Puiden aluset olivat täynnä pudonneita omenoita.

Ajelun keskellä pysähdyttiin, ja saimme kaikki käydä poimimassa omenan. Oletan, että farmi ei käytä kemikaaleja, sillä kuski kehoitti vain pyyhkäisemään omenan puhtaaksi pölystä ja syömään kuorineeen. Ja koska kuskilla oli ajelulla tyttärensä perhe, jossa oli mukana pari ihan pientä tenavaa, oletin, että omenat oli turvallista syödä. Paitsi että olen allerginen tuoreille omenille.. Miehelleni kuitenkin omena maistui, ja oli kuulemma paras omena ikinä! Maistoin omastani kotona pienen viipaleen (mieheni ei pannut pahakseen syödä toista tuoretta omenaa), ja omena oli hyvä! Mehukas ja makea. Harmikseni en kuunnellut mikä laatu on kyseessä. Mieheni sanoi, että Jonathan. Kaunis punainen kuitenkin, vähän keltaista ja oranssia toisella puolella.

Vihreä John Deere

Tällä mentiin pitkin omenatarhaa.

Kauempana oli kurpitsoita, mutta maanantaina verkkosivujen mukaan kurpitsat oli jo loppuunmyyty.

Ihmettelen mitä tapahtuu kaikille maassa oleville omenoille.. niin paljon....

Lentokenttä ei ole kovin kaukana. Idästä tulevat laskeutuvat koneet lentävät jo aika matalalla.

Taka-alalla kurpitsapeltoa

Ajoimme pienen piiraskurpitsepelon vierestä

Maissi on rutikuivaa

Ajelulun jälkeen olimme jo sen verran kohmeessa, että suuntasimme kohti autoa.  Lähdettyämme huomasin u-pick -paikat kauemana Morse Roadin varella. Nyt oli poimittavana ainakin Fuji-omenia. Varsinainen myymälä, jossa myydään siideriä, hilloja ja myös omenia ja marjoja oli vähän kauempana.

Kattila kettle corn -popkornille

Tässä maissipellossa on labyrintti.

Kauempana Morse Roadin varrella on varsinainen Lynd's Fruit Farmin myymälä