Piimäkakku

Olin ostanut ison tölkin piimää kanastripsejä varten, ja lopulle piimälle piti keksiä käyttöä. Päätin maanantaina leipoa nopean piimäkakun. Suomessa kyllä leivoin kahvikakkuja aika usein. Ihan jo siitäkin syystä, että oli tarjota jotain kahvin kanssa kun kävi vieraita.  Täällä vieraille yleensä isketään käteen joko tölkillinen limsaa, tai illalla olutta. Päiväkahvittelua vieraitten kanssa ei juuri harrasteta.

Edellisestä kuivakakusta oli siis aikaa, vaikka minulla on ihan kiva silikonen kakkuvuoka, johon olen tykästynyt. Vähän tutiseva se on, kun on täynnä raakaa kakkutaikinaa. Mutta helppo leivittää, poistaa kakun ympäriltä ja tiskata. Käännän sen yleensä inside out kun pesen sen.

Tämä piimäkakku on tosi nopea ja helppo valmistaa. Ei tarvita munia, sitä ei tarvitse vatkata. Laitan tähän rusinoita. Muuten en en välitä rusinoista, mutta jostain syystä pullissa tai kakuissa tykkään niistä kovasti.  Resepti on alkuperältään suomalainen, en muista mistä sen löysin, ja olen muokannut ainesosia vähän oman makuni ja aikaisempien tulosten pohjalta.

 

Kun laitat rusinoita kakkuun, ne kannattaa eritellä möykyistä, ja sitten jauhottaa. Silloin ne eivät tartu toisiinsa, ja eivät painu suoraan kakkutaikinan pohjalle.  Laitoin noin 2 desiä rusinoita ja puoli desiä jauhoja. Kaikki muovipussiin, erottele, ja sitten kunnon ravistelua, niin että jokainen rusina saa jauhopeitteen.

Ensiksi tarvitset voisulaa, eli tee tämä ensin ja anna sen jäähtyä. Sulata kattilassa 200 grammaa voita tai margariinia.

Tarvitset seuraavat aineet, jotka sekoitat keskenään kulhossa:

7,5 desiä vehnäjauhoja

2 tl ruokasoodaa

2 tl kanelia

1 tl kardemummaa - omani on tosi hienoksi jauhettua.. käytä vähän enemmän, jos sinulla on karkeampaa, tai muuten tykkäät.

1/2 - 1 tl jauhettua neilikkaa

Sekoittele kuivat aineet kunnolla.

Sitten toisessa kulhossa sekoita 6 dl piimää ja  3,5 - 4 desiä sokeria. Jos laitat paljon rusinoita, voit laittaa ehkä vain tuon 3,5 desiä sokeria.

Kaada piimä-sokeriseos kuivien aineiden joukkoon, sekoita varovaisesti. Kun seos on tasaista, lisää voisula. Sekoita tasaiseksi.

Lisää lopuksi rusinat varovaisesti käännellen.

Sitten taikina voideltuun ja jauhotettuun vuokaan. En muista vuokani kokoa, se on aika iso.. 9 tuumaa halkaisijaltaan, mutta pitoisuudesta en ole varma,ehkä kaksi litraa.

Omani paistui valmiiksi 350F eli 175 C -asteen uunissa tunnissa. 

Kakusta leikattu palanen näyttää aika reppanalta, mutta leikkasin sen, kun kakku oli vielä lämmin! Eli se meni vähän lyttyyn. Ainakin rusinat olivat mukavan tasaisesti jakautuneet. Hyvää tuli, ja tästä riittää pitkään! Pitänee leikata kahtia ja laittaa toinen puoli pakastimeen.

Ja piimää on vieläkin kolmasosa purkista jäljellä. Harmittaa, kun Walmartissa ei ollut pienempiä piimätölkkejä tarjolla. Mutta tulipas nyt tehtyä kakku! Pidän kovasti leipomisesta, mutta nykyään tulee vain leivottua turhan harvoin, kun emme syö juurikaan kakkuja tai piiraita.  Ehkä loppupiimästä taas kanastripsejä!

Takapihan kevättä

Tässä nyt muutama kuva takapihalta, otettu tänään iltapäivässä. Aurinko alkoi taas paistaa, vaikka lämpöä on tänään ollut vain tuossa kymmenen asteen paikkeilla. Loppuviikosta pitäisi taas lämmetä.

 

Syreenissä on jo kunnon nuput, ja toivonkin, että ne eivät palellu!   Ne ovat aika pieniä, eivät lähelläkään aukeamista vielä. Mutta jos alkaa taas olla lämmintä, eiköhän niistä tulee kauniita kukkia.

Pensaissa on jo aika pitkät vihreät silmut. Alla oleva pensas on englanniksi 'privet', suomenkielinen nimi on näköjän 'likusteri'. Aikanaan suunnittelin kasvattavani pihalle pensasaidan, mutta kun otettiin koira, laitettiin myös kunnon aita. Nämä ylijäämälikusterit nyt kasvavat melkein puumaisina pensaina siellä täällä pihan nurkissa.

Redbud-puussa on myös pieniä nuppuja. Ne yleensä puhkeava kukkaan t ennen kuin lehdet alkavat olla edes  silmuina.

Sekä etu- että takapihalla on Bradford Pear -puita, jotka ovat nyt täynnä valkean ja miedon vaaleanpunaisen värisiä nuppuja. Ne aukeavat ehkä jo viikon sisällä. En vaan tykkää niiden kukkien  hajusta..

Viikonlopun ajelu: kukkivia puita ja narsisseja

Kevät on ollut täällä jo kovasti aluillaan, ainakin viime viikon alkupuolella. Loppuviikosta taas viileni, ja viikonloppuna yöllä taisi olla jo nollan pinnassa. Vähän nikottelen pelosta, että syreenin nuput kylmettyvät, mutta maa ei ole ollut kuurassa. Tänä aamuna kuitenkin oli jo pari astetta pakkasta. Nuput eivät ole vielä kovin isot, eli toivon parasta. Toisaalta viime keväänä syreenit kukkivat niin upeasti, että harvoin näkee. Ehkä tänä vuonan on sitten se vaimeampi kukinta.

Sunnuntaiaamuna oli vielä aurinkoista, harmittavasti aurinko katosi, kun lähdimme ajelulle. Eli kuvat eivät ole sieltä kauniimmasta päästä. Narsissit ovat kuitenkin ihan täydessä kukassa, keltaiset ja valkoiset, ja niitä on pihoilla paljon. Tuossa tämän alla olevassa kuvassa on yhden pikkutien vieressä oleva rinne, jonne on levinnyt paljon narsisseja. Joka kevät ne kukkivat iloisesti lehdettömien puiden keskellä.

Osa puista on alkanyt jo vihertää, ihan hentoa kellenvihreää. Yleensä kuitenkin kukkivat puut aloittavat ensin kukinnan, ja lehdet seuraavat vasta tämän jälkeen. Magnoliat ja jonkun sortin muut vaaleanpunaiset puut ovat aloittaneet kukinnan. Niistä otin muutaman kuvan, kun ajoimme ohi. Pihoilla ensimmäiset kukkivat pensaat ovat keltaisia forsythioita eli onnenpensaita. Näitä on varmasti Suomessakin, mutta en tiedä kukkivatko siellä ihan näin aikaisin.

Saa nähdä milloin taas alkaa lämmetä. Vielä on paljon kukkivia puita odottamassa lämpöä, ja valmiina avaamaan nuput. Kevät on kaunista aikaa!

ihana weeping willow -paju.

Hevonen ja kaksi ponia laiduntamassa. Yleensä niillä on kavereina vielä kaksi lammasta.

Hautausmailla on yleensä magnolioita. Kukinta alkamassa.