Lauantain illallinen: Kanaa marsala

Viikonloppuna pari viikkoa sitten laitoin lauantaina illalliseksi kanaa marsala, vai liekö tälläkin joku parempi nimi Suomessa.  No, joka tapauksessa ohueksi suikaloitua kanaa ja ruskeita herkkusieniä marsalaviinikastikkeessa pastan kanssa.

Reseptinä olen käyttänyt Carrabbas-ravintolan copycat-versiota, eli jonkun verkkoon lataamaa reseptiä, jonka lopputulos maistuu melkein yhtä hyvältä kuin Carrabbaksen.

Reseptiin tarvitsin ohueksi suikaloitua kananrintaa, salottisipuleita, marsalaviiniä, kevytkermaa, ohueksi viipaloituja tummia herkkusieniä ja mausteita (lähinnä vain suolaa ja mustapippuria, jos käytät alla olevaa mausteseosta). 

Viipaloi salotit ohuiksi viipaleiksi. Jos ostat aitoa marsalaviiniä, osta mahdollisimman kuivaa. Täällä ruokakauppojen marsalat ovat yleensä hyvin makeita. Kuivat ovat taas puolestaan hyvin kalliita. Koska en halua ostaa kallista marsalaa ihan vain ruokaa varten, ostan yleensä keittotarkoitukseen varattua, Marsala cooking wine -viiniä. Siinä on mukana suolaa, eli sen kanssa kokattaessa pitää olla varovainen suolan kanssa muualla reseptissä. Mutta sherry tai vastaava käy, tai unohda alkoholi! Tästä tulee hyvää ilma marsalaakin.

Pastaksi laitoin vain kotona ollutta Trader Joen valkosipuli-basilika -linguinia. Yleensä kana marsalan kanssa on tarjolla alfredo-nuudeleita tai perunamuusia. Nuo olisivat parempia, mutta oh well.

Ensin ohuet kanan(broilerin) rintafileet maustettiin. Olen tehnyt tätä mausteseosta isomman määrän varastoon, ja siihen tulee suhteessa:

1 1/4 ts suolaa

1 ts jauhettua mustapippuria

1/2 ts jauhettua oreganoa

1/2 ts jauhettua timjamia

1/2 ts jauhettua persiljaa

1/4 ts jauhettua meiramia

1/4 ts valkosipulijauhetta

Ripottele tätä ohuitten kanafileitten molemmille puolille ja paista fileet voissa,  1 - 2 minuuttia per puoli paksuuudesta riippuen, kunnes ne ovat kypsiä. Sitten laitoin ne lämpimään uuniin folion alle odottamaan kastikkeen valmistumista.

Kanan jälkeen lisäsin pannuun voita, ja ruskistin salotit ja viipaloidut herkkusienet pikaisesti. Sen jälkeen lisäsin pannuun sekoitellen pari, kolme  ruokalusikkaa vehnäjauhoja. Sitten lisäsin sekoittaen noin desin verran marsalaviiniä, ja annoin sen kiehahtaa. Ja sen jälkeen varovasti koko ajan sekoittaen 2- 3 desiä kanalientä. Jos käytät suolatonta lientä, lisää vähän suolaa. Kunhan muistat maistella seosta ja tarkkailla suolan määrää. Minulle se lipeää turhan usein liian suolaiseksi, ja sitä on hankala korjata.

Kun seos oli tasaista ja alkoi taas kiehua, lisäsin reilun desin kevytkermaa. Nosta lämpö kiehumispisteeseen, ja sitten alenna se ihan miedoksi, niin että seos juuri ja juuri kiehuu. Mausta koko hoito suolalla ja mustapippurilla. Kuohukermakin on OK, kunhan sekoittelet seosta ja et anna sen palaa pohjaan. Määrät ovat ohjeellisia.  Lisää määrä, mikä nayttää hyvältä ja maistuu hyvältä. Maistele joka välissä!

Kun seos on vähän kiehahtanut, ja sitten paksuuntunut, lisää kanapalaset takaisin joukkoon.  Nosta lämpö kiehuvaksi ja anna muhia ja kiehua, kunnas kana on varmasti kypsää ja kuumaa: pari, kolme minuuttia. Varmista kastikkeen suolan ja pippurin määrä. Tässä vaiheessa pastan pitäsi olla valmista (älä huuhtele!). Laita pastaa lautaselle ja lisää päälle  kanaa ja kastiketta sienineen.

Kuvassa annos näyttää aika mitättömältä, mutta on maistuvaa! Olisi parempaa perunamuusin kanssa, mutta ehkä ensi kerralla!

Kukkakaalikeittoa

Tänään laitoin pitkästä aika alounaaksi keittoa. Smoothiet ovat ollet hyviä, mutta jostain syystä tänään teki mieli jotain lämmintä. 

Tämä oli ensimmäinen yritys kukkakaalikeiton kanssa. Tulos oli ihan OK, mutta ei maata järisyttävä. Tein sen aika lailla samalla periaatteella kuin aikaisemmat keitot. Eli pohjaksi ensin voissa kuullotettua silputtua sipulia ja valkosipulia.

Sitten kattilaan lisäsin sipuleitten joukkoon pieniksi paloiksi paloiteltua kukkakaalia. Olen kukkakaalin ystävä, ja tykkään siitä uunissa paahdettuna, tai keitettynä tai höyrytettynä. Raakanakin se maistuu, vaikka vatsa ei ole siitä kovin innoissaan.  Muutaman palasen söin nytkin raakana, nam.

 

Annoin näitten hautua pienellä lämmöllä kannen alla noin varttitunnin, aina välillä sekoitellen.

Ohjeita keitolle oli taas netissä lukuisia. Mukaan olisi voinut laittaa esimerkiksi pieneksi pilkottua porkkanaa. Itse en laita porkkanaa ruokiin kovinkaan usein. Olen allerginen kypsentämättömälle porkkanalle, ja sen käsittelyssä pitäisi aina pitää kädessä kumi - tai muovihanskoja. Niinpä en vain viitsi käyttää sitä usein.  Lisäsin jonkun verran kuivattua persiljaa. Olisi ollut kivempi laittaa tuoretta, mutta kun sitä ei ollut kotona. 

Hei! Columbuksessa muuten toimii nyt Prime-jäsenille tarkoitettu Prime Now. Siinä saa kotiin tilattua tiettyjä tuotteita tunnin tai kahden toimitusajalla. Tunnin toimitus on maksullinen, kahden tunnin toimitusajalla palvelu on ilmaista. Eli jos tarvitset yllättäen esimerkiksi jääteloä, maitoa ja 50 tuuman television, saat ne suoraan kotiovellesi! Ja tippi päälle. Saas nähdä tuleeko koskaan eteen sellaista hätää, että pitää tilata Prime Nowsta! Ehkäpä sieltä olisi saanut tuoretta persiljaa.

OK, takaisin keittoon:  Lisäsin joukkoon puolisen litraa kanalientä, nostin lämpötilan kiehumispisteeseen, ja sitten taas sopanalku miedolla lämmöllä hautumaan kunnes kukkakaali on kypsää. Noin toinen varttitunti.

Sitten lisäsin joukkoon ehkä desin verran kevytkermaa.  Ensi kerralla taidan jättää sen välistä, ei siitä juuri makua lisää tullut. Joissain ohjeissa keitto suurustetaan jauhoilla tai valkokastikkeella, mutta  en  tehnyt sitä.

Sitten sekoitin keiton sauvasekoittimella tasaiseksi ja tarkistin vielä suolan määrän, lisäsin ruohittua mustapippuria ja kuivattua persiljaa. Maku oli mukavan mieto. Ensi kerralla kuitenkin laitan vähemmän nestettä, että saan vähän paksumpaa keittoa.

Beef with Broccoli

Useimmiten haemme kiinalaista ruokaa take-outina, mutta aina joskus teen sitä kotona. Yhtä hyvää siitä ei tule, mutta jotkut reseptit ovat aika maukkaita. Tämä on beef teriyakin moderaatio, ihan namia tuli viime kerralla.

Lihaksi ostin cubed steak -lihaa (oli tarjouksessa), joka on valitettavasti ihan puhki hakattua naudan ulkopaistia, muistaakseni. Lihanuijalla se nuijitaan pitsiä muistuttavaksi. Siis ihan mureaa, mutta tässä ruuassa ihan liian jauhelihan tapaiseksi hakattua. Lihaa oli ehkä noin puoli kiloa, ja leikkasin sen keittiösaksilla ihan pieniksi paloiksi. Jos käytät nuijimatonta lihaa, leikkaa se hyvin ohuiksi suikaleiksi. Parsakaalin kypsensin uunissa sillä aikaa kun kokkasin lihan ja kastikkeen pannulla.

Ensin valmistin marinadin:

1 1/4 kuppia soijakastiketta

2 - 3 rkl maissijauhoja (perunajauho ehkä sopii, täällä sitä vain ei tunneta tai käytetä)

3 rkl sherryä (itse laitoin cooking sherryä, mutta voi varmaan jättää pois)

2 rkl fariinisokeria tai hunajaa

1 rkl murskattua tuoretta inkivääriä

1 - 2 rkl tuoretta murskattua valkosipulia

Sekoita marinadin ainekset, kaada puolet seoksesta ohueksi viipaloidun tai nuijitun lihan päälle, sekoita.

Laita pari, kolme kupillista pieniksi palasiksi leikattua parsakaalia uunivuokaan. Päälle vähän oliiviöljyä, ja uuniin 10 - 15 minuutiksi, 205 C-asteeseen. Ota pois uunista, kun on valmis, ja jätä odottamaan.

Kun parsakaali on uunissa, kuumenna pari ruokalusikallista öljyä paistinpannussa tms. Lisää liha marinadinsa kanssa pannulle, ja paista suht'  kuumalla  lämmöllä 30 - 60 sekuntia. Käännä lihapalat, ja kuumenna toista puolta saman verran. Jos liha on mössönä, kuten minun oli, kypsentämiseen  menee ainakin 5 minuuttia, ja joudut kääntelemään paljon. Kun liha on kypsää, poista se pannusta erilliselle lautaselle.

Kaada erillinen marinadin loppu pannulle, lisää  1/2 - 1 dl lihalientä ja 1/4 - 1/2 dl osterikastiketta.  Anna kiehahtaa. Jos seos on liian paksua, vahvan makuista tai suolaista, lisää vettä pienissä määrissä. Kuumenna, kunnes seos paksuuntuu. Lisää kypsennetty liha ja parsakaali, ja sekoittele samalla kuumentaen.

Tarjoa riisin kanssa.

Possupataa

Pari viikkoa sitten valmistin pitkään uunissa muhivaa possunpataa. Valitettavasti tämä sattui samalle päivälle, kun piti juosta Kimin vampyyrisilmän kanssa eläinlääkäriin. Pata jäi uuniin (lämpö sentään pois ettei talo palanut), onneksi se oli vielä tulikuumaa kun palasimme. Unohdin kuitenkin otaa kuvia valmiista padasta lautaselle kauhottuna, koska päivällinen oli aika myöhässä. Maistuvaista tästä tuli joka tapauksessa.  Yli jääneet lihapalat pakastin, ja liemestä tein itselleni parit lounaskeitot.

Pata oli taas suosikkityyliäni: nakkele mukaan melkein kaikkea, mitä talosta löytyy.  Kuvassa näkyviä sieniä pataan en lopulta pataan laittanut, koska suuri kattila oli jo piripintaan täynnä.

Mutta seuraavat ainekset päätyivät pataan:  sipulia, valkosipulia, selleriä, jalapeno-chilejä, purkki tomaatteja murskana, purkki tomaatteja palasina, tölkki kanalientä, porkkanoita, papuja.

Mukaan laitoin siis pari, kolme desiä Great Northern -papuja, jotka olin liottanut yön yli. Selleriä pilkoin kolmen - neljän sentin pituisiksi pätkiksi. Padan alkaessa kiehua keittiön valtasi niin voimakas sellerin haju, että ongin puolet palasista pois liemestä. Eli sitä ei tarvitse laittaa kovin paljon. Kokkaan sellerin kanssa hyvin harvoin, ja olin unohtanut, kuinka voimakas sen tuoksu on. Paketin loppusellerit varastoida viileään autotalliin, muuten jääkaapissa tai keittiössä ei olisi voinut oleskella!

Sipulit puolitin, valkosipulin kynnet menivät pataan  kokonaisina.

Pavut huuhtaisin ja poistin huonot. Eka kerta, kun käytin Great Northern -papuja. Pitkä haudutus mausteisessa tomaattiliemessä teki niistä tosi makoisia

Porkkanoita ostan yleensä pusseissa, näitä pieniä, valmiiksi kuorittuja 'Baby Cut Carrots' -porkkanoita. Osaksi koska ne ovat helppokäyttöisiä, osaksi koska olen allerginen tuoreille porkkanoille, ja niiden kuoriminen kumihanskat kädessä on aika hidasta.

Possu oli luullista Pork Shoulderia eli Boston Butt'ia. Pilkoin sen aika isoiksi kimpaleiksi.

Kaikki ainekset paitsi possu menivät ensin pataan, ja nostin lämpötilan kiehuvaksi. Lisäsin kokonaisia mustapippureita ja pinon kuivattuja laakerinlehtiä.  Sen jälkeen maistoin liemen suolan määrän, ja lisäsin sitä jonkun verran (kanaliemi oli suolatonta).  Sitten possupalat sekaan, ja annoin padan kiehua ensin liedellä tunnin verran. 

Tunnin päästä maistoin uudelleen, liemi oli sopivan suolaista ja kivan tulista, kiitos chilien. Sitten laitoin sen 125-asteiseen uuniin pariksi, kolmeksi tunniksi.

Valmis possu oli nyhtöpossun vertaista, mausteista ja sen pystyy repimään kappaleiksi ihan lusikalla.  Alkuperäinen aikomus oli tarjota se perunamuusin ja padan vihannesten kanssa. Aikapulan takia suunnitelma vähän muuttui, ja nakkelin pakastimesta ranskanperunoita uuniin, ja tarjosin pelkän possun ranskalaisten ja barbequekastikkeen kanssa. Vihanneksista, pavuista ja yli jääneestä liemestä tuli oikein maistuvaa keittoa  parin seuraavan päivän lounaaksi.

Valittelen, että ei ole kuvia valmiista possusta. Tämä oli kuitenkin ihanan mausteinen pata, ja helppotekoinen. Senkun nakkelet ainekset pataan ja annat muhia.

Kanaa uunissa: Slow roasted spatchcock chicken

Suomalaisen kanan hintoja en enää muista, mutta täällä usein tulee halvemmaksi ostaa kokonainen kana kuin esimerkiksi parin, kolmen luuttoman kananrinnan pakkaus, elleivät kananrinnat ole tarjouksessa. Kokonaisesta broilerista saa yleensä pulittaa 5 - 6 dollaria, ja siitä tulee yksi kunnon illallinen kahdelle, plus ainakin yksi lounas minulle.

Juttu sisältää kuvia raa'an kanan leikkelystä, varokaa jos ette tykkää!

Itse tykkään laittaa kokonaisen broilerin uuniin, alhaiseen uuninlämpöön ja pitkäksi ajaksi. Näin ei sitten tarvitse olla tekemässä yhtä aikaa side dishiä ja kanaa, eikä keittiön lämpötila nouse liian kuumaksi.

Olen aikaisemmin  jo todennut, että jos laitan jotain uuniin, ja uunin lämpötila on yli 200 C-astetta, siitä tulee yleensä myös käryä. Ja jos tulee käryä, alakerran palovaroitin alkaa huutaa. Ja jos palovaroitin huutaa, koira alkaa haukkua. Onneksi Kimi vain haukkuu. Susille tuli aina päälle karmea paniikki, ja se kitisi melkein koko loppuillan sen jälkeen (pentuajan trauma: salama iski takapihan aidan takana olevaan puuhun. Kamala pamaus, sähköt katkesivat, ja tietokoneitten backup-generaattori alkoi piipata.. Sen jälkeen Susi pelkäsi ukkosta ja mitä tahansa piippausta.. Susi-kulta.. on vieläkin ikävä, mutta elämässä on nyt vähän vähemmän hysteriaa ja pelkoja...)

Spatchcockingissa kanasta poistetaan selkäranka, ja se sen jälkeen litistetään tasaiseksi. Minulla on kunnon keittiösakset, joilla kananluiden leikkaaminen sujuu helposti.

 

Selkärangan poistan ihan vain leikkaamalla  sen kummaltakin puolelta

Itse leikkaan myös onnenluun kahtia, jolloin kanan saa aina hyvin levälleen.  Sen jälkeen maustan ensin kanan avatun puolen mausteseoksella (aromisuolaa, paprikaa, sitruunapippuria ja kanamaustetta).

Sen jälkeen hieron mausteseosta kanan rintapuolelle, ensin nahan alle itse lihaan.  Sitten hieron lopun mausteseoksesta koko yläpuoleen, nahan päälle. Ihan varmistaakseni, että kana pysyy mehukkaana eikä kuivu, laitan vielä nahan alle pari nokaretta voita tai margariinia. Kanan pinnalle laitan lopuksi vähän ruokaöljyä. Itse käytän sprayta, se on helpointa ja mausteet pysyvät paikoillaan. Nahasta tulee rapea (vaikka itse en syö kanan nahkaa, tässä tapauksessa siitä tulisi kamalan suolaista).

Ja kana  on pannussa pienen ritilän päällä. Laitan pannun pohjalle vielä parin millin vesikerroksen.

Sitten 150 C uuniin n. 3 tunniksi. Valmis, kun luut irtoavat ihan vetämällä! Tarjosin tätä krostinin ja caesarsalaatin kanssa.

Alimmassa kuvassa kana, jonka laitoin viime viikolla. Ihan yhtä namia silloinkin!

Bloomin' Onion Bread

Ohje tälle juustoiselle herkulle on pyörinyt verkossa jo monta vuotta. Näin sen vastikään jonkun suomalaisen saitin sivulla, ja päätin kokeilla.

Nimensä tämä on saanut Bloomin' Onion -alkupalan mukaan. Se alkuperäinen ja mielestäni paras 'kukkiva sipuli' on Outback Steakhouse -ravintolan. Josko sentapaisia sipuleita on Suomessakin nykyisin. Siltä varalta, että alkupala on tuntematon, tässäpä lyhyt kuvaus:

Suuri sipuli leikataan pystysuunnassa viipaleiksi, jotka ovat kiinni sipulin kannassa. Sitten se dipataan kuorrutustaikinaan ja uppopaistetaan. Tarjolle herkku tulee tosi makoisen dippikastikkeen kera. Sitten vaan kiskotaan 'terälehtiä' sipulista, dipataan ne kastikkeeseen ja mässäillään. Kuva piti käydä pihistämässä Outbackin verkkosivuilta (https://www.outback.com/ )

https://az815214.vo.msecnd.net/web/items/03500/ccapp-03500-2x.png

Tässä leivässä on samantapainen idea, palat nypitään leivästä ihan sormilla. Ostin tätä varten pienen pyöreän leivän. Se leikataan siivuiksi niin, että et leikkaa siivuja ihan irti leivän pohjasta. Sitten  käännetään leipä 90 astetta ja leikataan samalla tavalla tähän suuntaan. Eli leipään muodostuu ruudukko.

Tarkoitus on täyttää leipä juustoviipaleilla. Ensimmäisellä kerralla käytin valkoista Sharp Cheddaria. Se oli hyvää, mutta kesti aika kauan sulaa. Ja on aika kallista. Kokeilin nyt pehmeämpää, helposti sulavaa Colby-Jack -juustoa. Vait varmaan käyttää ihan mielijuustoasi, mutta minusta se voimakkaaman makuinen Sharp Cheddar oli parempaa.

Juusto ensin viipaleiksi, ja sitten viipaleet leipään, pysty- ja vaakasuoraan. Kunhan et leikannut leipää irti pohjastaan, sen voi venyttää aukeamaan niin, että saat viipaleet syvälle.

Verkossa olevissa ohjeissa seuraavaksi leivän päälle ja koloihin kaadetaan voisulan ja vihersipulien seosta. Meillä mies ei ole vihersipulin ystävä, niin että jätin sen kokonaan pois. Sen sijaa lisäsin reippaasti murskattua, palasiksi pilkottua.. minced, valkosipulia. Ostan sitä jättikokoisina purkkeina Costcosta.

Sulatin 100 gramma voita, sekoitin siihen reilun  ruokalusikallisen valkosipulimurskaa ja jonkin verran kuivattua persiljaa. Tähän voi laitaa siis vihersipulia, jos pitää siitä enemmän. Tai tavallista silputtua sipulia.

Sitten voiseos kaadetaan sinne leivän sisäosiin, juustosiivujen väliin. Nokallisesta kannusta on helpompi kaataa voita sinne, mihin sen pitäisi mennä. Sitten käärin leivän folioon.

Oma leipäni oli uunissa suosituksia pidempään. n. 175 C -asteessa ensin ainakin 20 - 25 minuttia, kunnes juusto alkaa olla sulanut. Sitten avasin folion ja annoin lämmetä vielä 10 minuuttia. Eri juustojen ja eri kokoisten leipien kanssa kannattaa vain varmistaa, että juusto on kunnolla sulanut ja leipä lämmin ihan pohjasta asti. 

Koko komeus vähän romahti, mutta oli hyvää. Tästä tuli syötävää kahdeksi kerraksi. Eli leipä on hyvää vielä uudelleen lämmitettynäkin.