Eilen oli siis Kiitospäivä eli Thanksgiving. Ihmeempiä en tässä ala kirjoittaa sen historiasta, useimmat varmana tietävät, että sillä on tekemistä Yhdysvaltoihin saapuneiden puritaanien ja alkuperäisväestön yhteisestä juhla-ateriasta. Tuo juhla ei kuitenkaan toistunut, ja Kiitospäivää alettiin viettää onnistuneen sadonkorjuun päätösjuhlana
Ote WikiPediasta: 'Plymouthista Kiitospäivän viettäminen levisi muihin Uuden Englannin siirtokuntiin. Yhdysvaltain vapaussodan aikana pyhitettiin kahdeksan päivää Jumalaa kiittämiselle voitoista ja onnistuneista paoista. Vuonna 1789 presidentti George Washington määräsi marraskuun 26. päivän kansalliseksi juhlapäiväksi. Samana vuonna protestanttinen episkopaalikirkko määritti juhlapäiväksi marraskuun viimeisen torstain.' (https://fi.wikipedia.org/wiki/Kiitosp%C3%A4iv%C3%A4)
Kiitospäivän pitäisi olla vapaapäivä, mutta Black Fridayn aiheuttama ososhysteria on saanut aikana sen, että osa liikkeistä aukeaa jo Kiitospäivän iltapäivällä. Paras ystäväni meni töihin viideksi, eli aterian piti syödä jo aikaisin.
Vanhempi koirani herätti minut jo aamuviiden jälkeen niin että aamulla ei ollt hirveä kiire. Kalkkunankin oli vaivainen 20 paunaa (9 kiloa), eli sen piti kypsyä noin viidessä tunnissa. Ensimmäiseksi kuitenkin valmistin täytteen. Se pitää kauhoa kalkkunan sisään, ja liian kuuma täyte alkaisi kypsyttää sitä sisältä liian aikaisin. Ja kädet palavat, jos lapat tulikuumaa mömmöä kalkkunan sisään.
Täyteen ostan pakkauksina (Stove Top -merkkiä), jotka sitten sekoitetaan kiehuvan kuumaan vesi-voiseokseen ja annetaan hautua 5 minuuttia. 20 paunan kalkkunalle suositellaan kolmea pussia. Laitoin neljä, ja osan laitoin suoraan jäähtyneenä pakastimeen tulevien tähteitten kaveriksi.
 |
| Täyte on nyt valmista |
Kalkkunan pintaan hieroin suolaa, ja sitten vielä lisäksi nahan alle voita (tai margariinia), johon olin sekoittanut timjamia ja rosmariinia.
 |
| Yrtiivoita nahan alle laitettavaksi |
Kalkkuna lämpeni huoneenlämpöön reilun tunnin ajan huuhtomisen jälkeen. Sillä aikaa aloitin kalkkunan mukana tulleiden sisäelinten ja niskan keittämisen. Yleensä keitän niistä lientä suolan ja pippurin kanssa, ja käytän sitä sitten kastikkeen tekoon.
 |
| Kalkkuna on täytetty ja voideltu |
Viimeiseksi ennen uuniin laittamista laitoin pinnalle sideharson, joka oli uitettu voi-valkoviiniseoksessa. Sulatin kattilassa 3 puikkoa voita (reilu 300 grammaa) ja lisäsin voisulaan koko pullon valkoviiniä. Tätä harsoa sitten kastelin valkoviinivoilla koko paiston ajan, 30 - 45 minuutin välein.
 |
| Uunivalmis |
Kalkkuna meni ensin kuumaan 425 F -asteiseen (220 C) uuniin puoleksi tunniksi. Sen jälkeen laskin uunin lämpötilan 325 F -asteeseen (165 C). Vuokani oli melkein liian pieni tälle kalkkunalle, niinpä jouduin laittamaan sen alle pellin siltä varalta, että siipien ulkopinnalta valuisi nestettä ulos vuoasta. En halunnut käryä uuninpohjalle palavasta nesteestä. Huono puoli oli se, että pelti ei mahtunut uuniin pitkittäin. Niinpä joka kerta, kun kostutin kalkkunaa, heivasin sen ensin ulos uunista. Sitten käänsin peltiä 180 astetta, jotta kumpikin puoli paistuisi samalla lailla. Selän ja reisien päälle se alkoi tuntua loppuvaiheessa, varsinkin kun valeluliemi kerääntyi vuokaan ja painoi lopussa aika lailla.
 |
| Kalkkuna kesken paitamisen, ajastin näyttää, että 3 tuntia jäljellä. |
 |
| Paistoaikaa tunti jäljellä, aika poistaa sideharso. |
Tunti ennen arvioitua valmistumisaikaa otin sideharson pois ja varmistin, että linnun pinta ruskistuu kauniisti.
Kalkkuna on valmis, kun rintapalan sisälämpö on 160 F astetta (71 C).
Olisi ehkä pitänyt ottaa se uunista pikkuisen aikaisemmin, koska
lämpötila kyllä nousee kun se lepää. Mutta kaunis siitä tuli!
 |
| Kalkkuna on valmis. |
Perunat olivat tässä vaiheessa kiehumassa muhennosta varten. Seuraavaksi piti kaapia täyte pois kalkkunasta ja laitaa se uunivuoassa uuniin, ja antaa sen lämmetä tuonne 160 F/71C -lukemiin asti. Paistoastian pohjalla kertyneestä liemestä erotin rasvan ja liemen, ja valmistin kastikkeen. Kuvia en enää huomannut ottaa, mutta perunamuusi ja kastike nyt olivat ihan tavallisen näköisiä.
Siinä vaiheessa alkoi olla jo kova nälkä. Yleensä syömme päivällisen iltaseitsemältä. Kaikki oli nyt valmista neljän paikkeilla. Lounaaksi olin laittanut vain pikkuruisen Casear-salaatin, että jaksamme ahmia kalkkunapäivällisen.
Ihmeemmin en pöytää koristellut. Meitä on vain kaksi syömässä niin että tarjoiluastioita ei kummemmin tarvittu. Ja kiireissäni unohdin ihan, että aioin keittää karpalohilloa. Sen muistin vasta kun kalkkuna oli valmis. Niinpä purkkihillo tuli mukaan peliin. Päivällinen oli kuitenkin aika täydellinen. Enempää sukua ei ollut paikalla, miehen suku ei asu Columbuksessa, ja kaikilla on omat perheensä. Mutta Kiitospäivän puhelut kuitenkin tekevät myös hyvän mielen.
Kuvassa nyt tämä minun traditionaalinen Kiitospäivän päivälliseni: Kalkkunaa, täytettä, perunamuusia, kastiketta ja karpalohilloa. Kaverina lasi Pinot Noiria. Kappas kun unohdin lautasliinatkin, vaikka varta vasten ostin oikein nättejä!
Jälkiruuaksi laitoin makeaa Sweet Potato Pie -piirakkaa, eli bataattipiirakkaa Cool Whipin kanssa. Tykkään siitä enemmän kuin kurpitsapiirakasta. Laitan siitä ehkä erillisen postauksen ohjeen kanssa. Sekin oli namia. Ja kas kun en muistanut ottaa kuvaa! Kalkkunapäivällisen jälkeen tuli oikein uninen olo (pahuksen tryptofaani!), ja teki mieli painui pehkuun jo ennen seitsemää. Koirat piti kuitenkin käyttää ulkona vasta kahdeksan jälkeen, Ja vanhempi koira tarvitsee reseptilääkkensä yhdeksän maissa, niin että sinnittelin sinne yhdeksään.
Tähteitä on jääkaappi täynnä niin että tästä saa nauttia vielä muutaman kerran. Jouluksi kyllä ostan kinkun (valmiiksi paistetun, täällä ei myydä suolattuja raakoja kinkkuja), sen kanssa pääsee vähemmän helpommalla.
Kiitospäivänä tulee ajeteltua kaikkea, mistä voi olla kiitollinen. Minulla on paljon asioita, joista olen todella kiitollinen ja onnellinen. Pitäisi muistaa kiittää useamminkin, ja ajatella hyviä ajatuksia.
Ihanaa viikonlopun alkua Suomeenkin. Tänään on Black Friday. Kauppojen lähelle en aio mennä!
